Sodankylä

 Istun ajan sateessa. Pisarat vyöryvät menneiden aikojen taivaista - luoden pieniä altaita, puroja tai vain haihtuen, imeytyen. Joitain puroja on huolella vaalittu, niiden uomat ovat elossa vahvoina kulkien läpi eri aikojen.

Fyysisen todellisuuden aurinko lämmittää minua, paistaa kasvoihini ja nainen syö jäätelöä edessäni. Ajan sade antaa minun kasvaa liottaen juurilleni ravinteita ja elämää - antaen lehdilleni sateisen sulonsa. Eräs nainen tuli takaisin kiusaamaan minua, ainakin omien sanojensa mukaan.

Hyppäsin kulkevassa ajassa seuraavaan päivään. Renkaiden humina täyttää tyhjyyttä. Jostain kaikuvat vielä iloiset ilmeet. Olen matkalainen, eräänlaisessa kiireessä.

Sade on poissa. Paahtava aurinko porottaa tulevaisuudesta, korventaa läpi ihon kerrosten. Paahde.

Matkani, mitättömän miehen mitätön kulku mitättömillä poluilla mitättömän ajan verran. Iätön vai mitätön; matkalainen vai turisti; olemassa olon vaikutteet hellimässä paahteen lomassa. Sateen ääni alkaa kuulumaan.

Ensin pisara, sitten toinen. Kolmannen kulku halki aika-avaruuden pysäyttää - ensin ajan itsensä, sitten minut. Vaihdan kulkusuuntaa, uudelleen ja uudelleen ja uudelleen; juna kulkee silti aina vain eteenpäin. Sade lyö sen tuulilaseihin.

Yksinkertainen, naivi, tietämätön; onnellinen, lapsenuskoinen, huoleton.

Huoleton sade, tihkuttaa, antaa elinvoimaa, kastelee elintärkeän maan.
Sellaisen sateen alle voisin rakentaa majani. Monesti vain sataa kaatamalla - ilma jäädyttää jättikokoiset vesipisarat myrskytuulen repiessä niiden pintaa voimallaan - ja taivaiden huuto kuuluu tähän aikaan asti.

Nyt juna on pysähdyksissä. Taivas on sees vaaleansinen peittäessä avaruuden ikkunaa. Sade. Missä on sateeni, rauhallinen, rakastava sateeni?

Rakkaus sateeseen elää elämässä. Tarttua kiinni pisaroista, antaa niiden valua lävitse sormien. Kuunnella elämän huokauksia ja rakastua - palavasti ja kaikkeen.

junapyörän omistaja

Kolmen aikaa iltapäivällä

iski ajatus 

jossain on mun pyöräni 

tuo kaunis kuvastus

Se kertoo mulle polkimillaan

monta tarinaa

kestää kuunnella vielä munkin

narinaa

Pyöräin mun, oi pyöräin mun

minne olet mennytkään 

kun löydä en luo sun

Neljän aikaa pakottaa 

jo kiivas pelko uus 

jossain on mun pyöräni

liekö varkaan tilaisuus

sen penkki huutaa omistajaa

se hellii hellii aina vaan

pyytää polkemaan aina kovempaa

Pyöräin mun, oi pyöräin mun

minne olet mennytkään

kun en löydä luo sun

Viiden aikaan häämöttää 

alakuloisuus

pelko lienee totta ollut 

lukon sijaisuus

myönnettiin 

kait rautasahalle

myönnettiin 

kait rautasahalle

Oi pyöräni rakkain

sä elinvoimaisin 

vaikka suurimpaan kiireeseen

ketjus hajotit

ja kaiken öljyyn kastelit

niin ei

niin ei

niin ei

saa ei 

bussissa pyörää kuljettaa 

ei 

ei 

ei

vaan on saatanan saatava palkkaansa

ei  

ei 

ei

ei saa bussissa pyörää kuljettaa

se pitää taluttaa

niin 

saatana 

se pitää taluttaa

Ketjut lentää öljy pieksee silmien kalvoja

on sormet verillä taas kerran rattaissa

pyörä polkee omillaan

saatana pyytää almujaan

on 

on 

on

ei 

ei

ei

on 

on 

on

ei

ei

ei

SE PITÄÄ TALUTTAA

Eikä junat kulje ajallaan

ei 

ei 

ei

ON ON ON. pyöräni junassa se on

sieltä mä haen sen 

tuon pedon käyräsarvisen

siellä se lepää vaan

ja matkaa ajallaan

Jo haihtui pelko ja kaikki muutkin 

kellastui jo syksyn puutkin 

vaan niin minä tiedän pyöräni paikan

se on minun vieressä eikä alla hiomalaikan

niin minä tiedän pyöräni paikan 

se on täällä ja tänään.

täällä ja tänään.

täällä ja tänään ja nyt

Aika ja Kulku

Katson ihmisten naamoja

tuhat vuotta sitten

tuo näytti ihan tuolta samalta

ainakin luulen niin

aika

kuinka raskas on ajatus ajasta

kuinka se kulkee

sateinen mies

jalkani käyvät tämän maan pintaa

eivät aikuistu koskaan

eivät suostu kasvamaan

eivät

vai suostuvatko sittenkin

suostuvatko

ja kasvanko itse mukana

leimaus surusta

vihlaiseva ääni kaukaisuudesta

ulkona valuvat pisarat

Poistuva

itkevän taivaan mukana 

katoaa suruni

elämä antaa armon 

minun käydä matkaani

Itkevä taivas

suruni katoava

armon antaja

Laiva

Tämän laivan kulku on melkoinen pumpsi

se lipuu ja lieluu, ilakoi ja matkaa

tämän laivan kulku on melkoinen matka

hetken laulu

Samuli laulaa

Kuinka kaikki on kaunista

Minä kävelen

Katson tyhjyyttä

Kuuntelen tyhjyyttä

Kuinka sen sävel

Kerta kerran jälkeen

Tappaa minut

Kuinka kaikki on kaunista

Ja 

Kuinka millään ei ole merkitystä

Olen kirpputorilla

Nainen etsii

Mies etsii

Kaikki etsivät jotain

Penkovat

Myyvät

Ostavat

Kävelen sen läpi

Matkaan illuusiossa

Verhonani on kulkemani matka

Olen musta mies

Vääärennetyllä passilla

Kerjään rahaa

Luulen

Että lämmin hymy 

Tarkoittaa rahaa

Olen narkkari

Vedän suoniini päivittäin samaa paskaa

Se pitää minut hengissä

Ja tappaa minut

Olen ilmaa

Leijun tänään

Tänään ja poistun elämästäsi

Olen nuori

Skeittaan

Pyöräilen

Ammennan uskomattomia voimavaroja

Neljään pieneen renkaaseen

Olen hämähäkki

Ja joku kävelee vahingossa päälleni

Niin kuin ihmisillekin käy

Ei se tarkoittanut henkeäsi ottaa

Mutta ei se edes tiennyt

Että olet siellä

Sinä

Tiedätkö. sinä.

elämäsi on valo

anna hehkua

Nauraen

Erään päivän

   Eräänä iltana

Kuulin kitaran

         Eräänä

              Samana

            Iltana

   Kuulin

         Kuinka venäjää

                                    Puhuttiin kuiskaten

Kuulin naurun nuoren miehen

            Olin hämilläni

      Olin innoissani

              Olin kiitollinen

          Olin ja elin

                 Olin rauhallinen

   Minua oli viisi

Eräänä iltana

      Eivät ruislinnut laulaneet

   Tähkäpäiden 

          Kuollessa suruunsa

Rough times

Life

Runo herrasta, jota ei ollut olemassa

Noina päivinä

Puhalsi kylmä kaakkoinen tuuli

Ainoana päämääränään oli päästä läpi pohjoisten kallioiden

Ikijään

Ja murtautua itsensä maailman sydämeen

Silloin

Samoilla hetkillä

Käveli teitä eksynyt herra

Eksynyt

Vaan tiesi tarkalleen missä oli

Oli siinä

Kenkänsä oli sidottu isällisiin lupauksiin

Rakkaudesta

Onnesta

Auvosta

Jalkansa polkivat maata

Väsymättä 

Lepäämättä

Väsymättä

Lepäämättä

Aika kulki herran edellä

Se soitteli välillä torviaan

Yrittäen herättää herran huomion

Aika kulki

Herra

Hän olikin paikallaan

Jalkansa olivat uponneet ikiroutaan

Jäätyneet kiinni 

Köynnökset kiipesivät ylös

Eikä herra hengittänyt enää

välillä pelko valtaa

Välillä

Pelko valtaa minut

Se viiltää edestakaisin pitkin kehoani

Hyväillen olemassaoloaan

Sen kutina

Rauhoittava kulku pitkin kehoani

Sen tuomat sävyt

Epätoivon ja kauhun hiljaiset kosketukset

Sen tuomiin sävyihin

Ei minulla ole ketään

Katso, kuinka vajoan hiljalleen maailmaan

Katso, isä

Katso poikasi matkaa

Epätoivossaan sulkeutuva sydän

Isä, äiti, veli, sisko, rakas

Oletko siellä?

Vaella luo niiden keitaiden

Täyttyvien toiveiden

Hiljaisten äänien

Olit silloin jossain lähellä

Tunsin sinut

Voi rakas sinua

Olit silloin siellä

Riippumatossa yksin sovitussa paikassa

Voi rakas sinua

Minä olen yksin

Pelkoni kera eläjä

Voi rakas sinua

Minulla pelottaa tämä maailma

Minulla pelottaa tämä elämä

Minulla ei ole kuin pelkoni

Sen kiteytetty kuva valvoo vierelläni elämääni

Etten vain sitä toteuttaisi

Tahdon ja toivon rakkautta

Tahdon ja toivon

Tahdon ja toivon

Enkä tiedä jälleen, mitä olen itselleni toivomassa

Lupauksia menneestä

Lupauksia tulevasta

Lupauksia

Oletko sinä lupaus?

Tai sinä, neiti kesäheinä?

Aavikko täyttyy kyyneleistä

Kostuu ja kasvaa

Vihantava aavikko

Uusi elämä on alkanut niistä kyyneleistä

Uusi elämä

Uusi elämä

Jonka hinta tuntuu joka askeleella liialta

Sain perheitä

Menetin perheen

Sain kokemuksen

Menetin kokemuksen

Sain elämän

Menetin elämän

Välillä tahtoisin kuolla

Koska en enää jaksa kantaa suruani

Tai pelkoani

Tai vihaani

Tai elämätöntä elämääni

Välillä tahtoisin elää

Koska en enää jaksa kantaa suruani

Tai pelkoani

Tai vihaani

Tai elämätöntä elämääni

Suurimman osan ajasta

Aika sulkee syliinsä minun sydämeni

Ja koettaa laulaa sille kehtolauluaan

Suurimman osan ajasta

Koetan karata ajalta

Kuvittele

Jos olisit minun

Kuvittele

Jos olisin sinun

Laulaisivatko kaikkeuden äänten kuorot 

Olisiko se kohtalo

Tähtiin kirjoitettu tapahtuma?

Olisiko se kehoa pitkin juokseva pelko

Selkäpiihin kirjoitettu sanoma rakkaudettomuudesta

Olisiko se?

Sinun äänesi

Voi hyvä jumala, anna anteeksi etten osannut tai tajunnut

Voi luoja, anna hölmölle lapsellesi anteeksi

Solujeni sykkeessä, pelokkaassa vapinassa

Haluaisin yhtyä, haluaisin kohtuun

Matkata jonnekin turvaan

Nämä yksinäiset yöt

Kaipaan itselleni läheisyyttä

Lämpöä

Sellaista herkkyyttä ja rakkautta

Johon voin turvautua

Lempeyttä

Yksikin vihan ääni

Yksikin pimeyden kuiskaus

Saa minut varpailleni

Yksikin pienten lapsien tukahduttaminen kiukulla ja vihalla

Saa minut kauas pois.

Toivon, haaveilen,

Sellaisesta elämästä

Jossa lapset nauravat

Ihmiset, jotka lasten kanssa ovat

Ovat lempeitä

Ja ymmärtävät 

Että vihalla luodaan pelokkaita orjia

Ymmärtävät

Että lempeä hyväksyntä

On kasvun tie

Ymmärtävät

Minä en ymmärrä

Olen pelko ja sen tuoma katkeruus

Olen kiteytynyt universaalinen elämänmuoto

Kiteytynyt pelosta

Kiteytynyt nälästä

Kiteytynyt

Toivoisin

Että sinä joskus olisit se ihminen

Joka tämän lukee

Toivoisin

Että ymmärtäisit antaa armon kulkea elämäsi lävitse

Antaisit armon käydä läpi jokaisen tahtosi oikun

Antaisit lempeän hyväksynnän tämän elämän kaikelle monimuotoisuudelle

Hyvälle tai pahalle, ja päinvastoin.

Mistä suunnasta lie sitten katsotaan

Toivoisin sinun

Olevan armollinen itsellesi

Olevan lempeä itsellesi

Olevan rakkaudellinen elämälle

Ehkä sinä päivänä, kun kuljemme poluillamme

Ja törmäämme toisiimme

Ehkä sinä päivänä

Jotain herää henkiin

Ehkä toisena päivänä

Ehkä tänä päivänä

Ehkä eilen tai joskus aikaa sitten

Ehkä aikaa ei ollutkaan

Ehkä kasvutarina

Olikin vain matka

Hyvää yötä nyt

Tänä yönä nukun huomista varten

Ja menen särkänniemeen lapsieni kanssa

Ties vaikka

Tämä päiväkin olisi viimeinen minulle

Nyt suru hiipii luokseni

En haluaisi jättää näin kaunista elämää

En haluaisi jättää jälleen puolitiehen kaikkea

Sitä paitsi, lauluni on tapahtuva joskus

Ja siihen asti

Olen kuolematon

Tai ainakin melkein

Runo Massanista

Autereisessa illassa

Tähtien valon heijastuessa 

Kirkkaimmastakin kirkkaimpaan veteen

Katselen kuvajaistani

Joka hajoaa miljooniin palasiin

Airojeni lävistäessä tähtien pinnan

Eläinten aikaa

En usko

Puhtaan veden vieläkin valuessa sieraimistani

Ammun taivaalle toivon

Valon

Pyynnön

Ettei minun tarvitse enää pyytää

Katso

Minä olen massa

Paino

Jokaisen soluni yhtälöity kokonaisuus

Räätäli oli huolimaton

Ja jätti takkini auki

Massani valuu takinliepeistäni

Se soljuu puhtaaseen veteen

Kirkkaimmastakin kirkkaimpaan

Massani valuu

Massani, se eloisa mies

Ja tähtien valo

Kylvettää airojaan uittavaa miestä

James

Pelaan jalkapalloa

Mielessäni

Taistelen joukkueeni rinnalla

Ja nautin ja petyn heidän kanssaan

Se on kaikkeni

Nyt

Nyt kuitenkin

Minä kannustan vastustajaa

Minä huudan

Viva la France

Vaikka kotijoukkueeni hävisi

Minä olen ihminen

Ja tiedän sen arvon

Niin kuin veljeni ja siskoni rinnallani

Minä huudan

Viva la France 

Kovempaa

Että se kuuluisi niihin korviin

Jotka haluavat pahaa vastustajalleni

Minä huudan

Viva la France

Sillä minulla ei ole kuin tämä elämä

Minä huudan

Ja heilutan laajoilla kaarilla 

Englannin lippua

Ja minä

En pelkää ketään

Joka uhkaa viedä minulta sen

Mitä rakastan

Minä huudan

Viva la France

Junassa

Elämäni raiteet ovat saaneet suunnan, kivaa

Olenko kappaleina herännyt enkeli

Vai helvettiin heitetty hylkiö

Tosiasia, maiseman vaihtuessa

Olen elävä

Varjot, puut, pilvet

Kaikki vilahtelee edessäni

Koko elämä on eteeni luotu sarjakuva

Jonka sivuja käännellään vinhaa tahtia

Jossain majatalo

Toinen

Yksi nethack

Ja yksi tekstiseikkailu enemmän kaikkeuden kokoelmiin

Aivoitukset ja niiden toistuva syyntakeisuus

Hulluudet järjesteltyinä kokoelmiksi ja rationaalisiksi sanamukailuiksi

Missä silti löytyy sellainen sävel

Johon voi kietoa tämän kaiken

Ja antaa sen punosten luoda kauneus

Kudottu, punottu, virkattu, kehrätty

Elämä

Sivuutan pysäkin, nojaan junan oveen

En tippunut

Sillä nousin ennen pysäkkiä

.

Maiseman silkkinauha-juoksu ikkunasta

Satunnaisia lyhtypylväitä menossa kahtasataa toiseen suuntaan

Syksyiset metsät ovat kauniita

Ja neljääsataa ohi pyyhältävät junat ovat pelottavia

Olen vaikka kuka

Ja voin olla enemmänkin

Olen sinä ja nälkäinen aaria

Olen minä ja istun junan lattialla

Olen ja olen ja olen

Kirjoitan puhelimella jatkumattomia sanaketjuja

Joiden yhteenlaskettu kokonaisuus on enemmän

Kuin mitä osaan laskea

Sivuutan sanani

Entä jos

Entä jos 

Alkaisin kirjoittaa runoblogia

Olen nuori mies nahkaisessa sotisovassa

Kimalteenani käytän elämäni valoa

Sisälle laskemaani timanttia

Hehkuvan ikiaikaista.

Kliseitä sanoihin

Kun tulet pimeästä

Valo sattuu silmiin

Kun olet pimeässä

Valo sokaisee

Kun olet valossa

Et näe pimeään

Kun tulet valosta

Pimeys pelottaa

Valosta junaan

Junasta valoon

Koti kullan kallis alkusointuineen odottaa

Asujaa

Jälleen istun junaan

Istun penkille

En käytävään oven eteen

Ihmiset istuvat ja on aamu

Eilisen energia pysyy eilisessä

Ja haikailen jonkinlaisen rakennetun onnelan perään

Vieressäni istuu nuori neito

Neidon askel on tasainen ja siro

Tiedän, sillä katselin jalkojaan kävellessäni junaan

Nyt vaihdan kaiketi tämän tekstin kulkemaan blogissa. 

17.10.2018

olette kaikki

Tervehdys, teille kaikille. Luulen, että olette kaikki, vaikken tietenkään voi tietää, oletteko te vai ettekö te ole. Tietenkin, jos tunnette olevanne vain osa kaikista, ja tervehtisin siis tässä osaa kaikista, niin syntyisi jonkinasteisia haasteellisiakian tuntemuksia ja ajatuksia esimerkiksi minun puolueellisuudestani ja jakamattomasta huomiostani vain osan puoleen. Jos olette kaikki, niin mitäs tässä sitten turhaa enempää jatkamaan, annetaan elämän kestitä meitä parhailla mehuillansa.

Matkani

Määränpääni

Olla sinun luonasi tänään

Anna minun levätä kultaisella povellasi

Anna minun kuolla hetkeksi uumallesi

Olen tyhjää täynnä

Loistan väritöntä valoa

Lasisen sieluni peili

Se matkaajan tyhjyys

Alati sydämeen sukeutuva madonreikä

Jos aika@varuus kaareutuu

Ja päästää matkaajan suoraan pisteestä a pisteeseen b

Niin tunneavaruus imeytyy mustaan aukkoon

Elän ulottuvuuksien välissä

Hengitän sinun elämäsi aikajanaasi

Silmissäni loistavat olemisesi hetket

Silti. Tyhjyys.

Alati hakkaava sisällön tarve

Elämä

Riisto

Vapaus

Täyttymys

Elämä

Täyttymys

Elämä

Vapaus

Täyttymys

Elämä

Minut annettiin jumalan lapseksi

Jumala antoi minut maailman lapseksi

Minä

Minä annoin lapseni olla

Kun en kyennyt täyttämään sen tarpeita ja pyyntöjä

Maailma otti vastaan lapseni

Minä. Minä olen tyhjyys

Alati hakkaava musta risti rinnassani

Paino, elämän viejä

Minä olen tyhjyys sinun rinnassasi

Anna minun laulaa

Sillä muutakaan ei ole

Minä.

Olen.

Tyhjyys.

Tule tyhjyys luokseni

Tule ja luo minut uudestaan

Anna minulle olemattomuuden kaikkivoipaisuus

Ja anna minun hengittää raikasta elämää

Elämä

Minä

Olen

Elämä

Tule tyhjyys luokseni

Täytä turhuus sydämestäni

Täytä minut sillä ainoalla olemassa olevalla

Kanssani

Kulje kanssani

Kanssani

Kulje kanssani

Kansani

Kulje kansani

Eikä minulle ole mitään

Köyhä, upporikas

Kuollut ja syntynyt

Aikajanasi loputon aaltoliike

Universumin loputon aaltoliike

Sinun loputon aaltoliikkeesi

Minun loputon aaltoliikkeeni

Synnyn, kuolen

Kestävän kehityksen aikakausi

Jatkuva kasvu on mahdollista

Sateenkaarimetsien siimeksessä

Sukeltelevat lintuset

Ovat äänekkäitä

Ovat hiljaisia

Samaan aikaan

Eikä kukaan niitä kuule

Tule

Täytä sieluni, ruumiini

Solujeni huuto sinun ihosi kaipaukseen

Kosketa minua 

Haluni painautua elämään

Haluni painautua uumaasi

Haluni painautua

Ja olla olematta

Olemisen ollessa liian raskasta

Liian vaikeata

Liian sinua

Ja liian minua

Eikä yhtään meitä

Eikä yhtään meitä

Eikä yhtään

Ketään

Ole missään

Olen tyhjyys

Ja pelaan pleikkarilla

Avaruudessa on elämää

Ja minä suojelen sitä.

Minkälainen etuoikeus on olla ihminen

Olla todistamassa kaikkeutta

Nähdä ja kuulla

Tuntea elämä

Minkälainen etuoikeus todistaa tähtien valo

Sanoittaa ja kertoa se takaisin sille itselleen

Minkälainen etuoikeus

On kävellä maan pinnalla

On hengittää

On olla

Miljoonien tähtien seasta

Miljoonien solujen seasta

Miljoonien kvanttimyonien seasta

Sinä

Sinä tulit eläväksi

Joku todisti sinun olevan olemassa

Miljoonien hengittävien solujen joukossa

Kera tuhansien tähtien valon

Lämmität sieluani

Etuoikeus olla ja hengittää

Etuoikeus olla täällä tänään

Etuoikeus olla olematta

Vapaus valintaan

Tai valinnan mahdottomuus

Vapaus, kutsuva vapaus

Rakkauden valinta

Vapaus

Lumoava kutsu sinun sydämestäsi

Lumoava toive

Haave

Toivekuva

Se yö maalasi jotain todeksi

Se yö maalasi sanoilla

Kuvilla

Mielialoilla

Tyhjyyden sanattomalla tuoksinnalla

Herkin siveltimenvedoin 

Tyhjyys oli luonani

Aito

Aina 

Olin kaikkeus

Nälkä

Loppumaton nälkä

Jatkuva hakkaava nälkä

Lopettamaton ihmevoima

Sillä olin vain ihminen

Jatkuva

Hakkaava

Nälkä

Kursiiveilla

Rauhanajan kellot soittivat sinfoniaa

Ihmisen matka

Ihmisen kauneus sen kaikkine piirteineen

Ihmisen elämä ja sen suurin sulo

Rakkaus, viha, suru, ilo

Sana tuli silloin luokseni

Sana oli: sinä

Mieleni maalasi naisia eteeni

Tuttuja

Tuntemattomia

Yhdestäkään en osannut päästää irti

Yhtäkään en voinut saada

Unelma

Oli enemmän

Kuin nainen ja arkielämä

Taivaalle maalattuna maisema

Tulevaisuudesta

Elämästä

Kuinka kaaos asettuisi

Kuinka ymmärrys lainehtisi kaikkialla

Kuinka iltainen vieno vire

Kuulorajan tuntumassa

Hellisi, armahtaisi nukahtajaa

Kuinka sydän jälleen sykkisi vapaana

Hiljainen vento tuulen lento

Alkava kuiske puiden tuiske

Lehtien kahina 

Yhden pienen lehden elämä

Hetki

Yksi kesä

Ja olit mennyt

Yhden pienen ihmisen elämä

Yksi vuosisata

Ja olit mennyt

Yhden pienen planeetan elämä

Yksi vuosimiljardi

Ja olit mennyt

Yhden pienen galaksin elämä

1 vuositriljoona

Ja olit mennyt

Yhden ajattoman universumin elämä

Ääretön

Haluan rauhan sielullesi

Pelkojesi taivaankannen avartumaan

Ei ole tarvetta pelkoon

Haluan rauhan sielullesi

Olet tärkeä, sinulla on paikkasi

Ei ole tarvetta pelkoon

Haluan rauhan sielullesi

Ymmärryksen tähden loistamaan vierellesi

Pelko. Hyväksy se.

Nälkä. Hyväksy se 

Elämä. Hyväksy se

Kaikkeus. Hyväksy se

Olet osa tätä kaikkea.

Jokainen keksintösi on johdatusta eteenpäin

Kuljemme ihmisinä yhdessä tätä polkua

Yhdessä yksin ja yksin yhdessä ja osana kaikkeutta

Sinä

Juuri sinä

Olet minulle tärkeä

Myös sinä, olet minulle tärkeä

Ja sinä.

Ajatellaan. Kuvitellaan.

Ihmetellään ja ehdotellaan

Mitä mitä mikä ikinä kulkikaan täältä

Ei voi päätyä tuonne.

Jatkan kirjan lukemista

Oodi tämän päivän valoon

Päivä naisille ja sen kaltaisille
päivä elämällä ja elävälle
päivä syntymälle ja synnyttävälle
päivä elämän rakkaudelle

yksi kaikkien joukossa
suurien jatkuvien tuulien
elämän purjeiden pullistajien

 laivamme ohoi
ajan pintaa kiitää
 tänä päivänä
tänä aikana

rakkaus kulkee yössä
rakkaus kulkee päivässä
rakkaus kulkee tässä hetkessä

päivä naisille ja sen kaltaisille
päivä elämälle ja elävälle
päivä syntymälle ja synnyttävälle
päivä elämän rakkaudelle

Tuntuuks susta joskus, et sä oot yksin?

Hiljainen aalto tuudittaa laivan keulaa
Huokaa hiljaa sydämen sykkyrään
Menee myttyrään ja painuu jälleen kannen taa
Hiljainen, kuin sydämeni on
Kesäöinä, niiden valkeiden lumouksien aikana
Kesäöinä, rakkauden töinä
Kesäöinä,
Ah
Kesäöinä
Saakoot rakkauden valat olla

Rakastu ja palavasti
Palastu ja rakastavasti
Ota hetki onnea
Kurota kunnolla
Ja tupsahda mättääseen
Siellä on hyvä olla.

Puhdista ja hypistele
Mustikoiden varvut metsämenninkäisille

Katso
Olen kauas katoava kajastus aamusta
Iltaan hukkuva öiselle tähtitaivaalle
Sinne piirrän sydämesi merkin

Sinne niin sinne
Kun kuukin on toisinpäin

Tähtien juoksun matka
Mä pyydän teiltä tähdet ja taivas
Mä pyydän onnea näille ihmisille
Mä pyydän valoa ja rakkautta
Mä pyydän vain
Etten itse sais

Mikä arvo kenenkin matka
Missä määränpää ja sisimmän suunta
Kokonaisena tullut ja sisimpäänsä mennyt
Hukkumut tähtitaivaan yössä

Valo valo valo
Tule tule tule
Ole ja loista
Ole ja loista
Ole ja loista
Ole ja loista

Tule, ole, valo, loista
Ole, tule, loista, valo
Valo, ole, tule, loista
Ole valo
Tule
Loista

Tulesta heijastuvat tervaiset unet
Aikojen matkat sekunneista savuksi
Hiilen matka maailman elämään
Maailma herää
Elävä

Minkä lie minäkin toivoa saisin
Minkä lie ja olla vielä voisin
Minkä lie olla saisin
Toivoa vielä uskaltaisin
Vaan kenties toive toteutuessaan ollutkaan toiveeni laisin

Hetki vie,
Hetken tie
Hetken vie
Hetki lie

Ole pala maailmaani
Olen pala tähtitaivaan kaarnakattoa
Jylhiä juuria valamassa toivoa louhikkojen keskelllä

Ole pala maailmaani
Näen rannalla tulen
Loimuavan, leimuajan
Hypähtelevän

Näen rannalla tulen
Enkä tiedä, olenko vedessä vai maalla

Aalto nousee
Tulen kajo
Iskee kipinää tähtiin saakka
Toiveenaan tähtiveljet-siskot haastaa

Neljä puuta siinä palaa
Ritisee ja rätisee

Leijailee hiljaa tuo tähtitomuhiukkanen
Ohi männyn lenko-oksien
Ohi kuusen suorasukaisen
Haaveilee jo siskoistaan ja veljistään
Kohti taivaita suunnistaa

Neljä puuta ritisee ja rätisee

Ahven hyppää korennon luo
Pyytäen mukaansa kesteihin ahdin maan
Mukaansa nappaa korennon tuon
Ja siirtyvät he juhlimaan

Yksinäisen pöllön huuto yötä halkoo ja viistää

Kolme puuta
Ritisee ja rätisee

Tähtikannen taa syttyy uusi tähti palamaan
Palaa ja roihuaa
Pian vain tähtitomu katoaa
Nousee pyyntö kesäisen tuulen

Yksinäinen pöllö kuusen latvaan äänetönnä liitää

Kaksi puuta
Ne ritisee ja rätisee

Tähdet tuikkivat läpi pilvien sametin
uusi aika koittaa
rakkauden valot värjäävät taivaan
tähtien riemu kirkkaimmillaan

Pöllö, nyt sekin tähtisilmin, jälleen huhuaa

Kaksi puuta
ritisee ja rätisee

Kahden pöllön aavemainen liito läpi taivaan
yhteinen matka ja määränpää
tähtien siunaus yllänsä
kipunat nousevat matkaansa viemään viestiä taivaan suvulle

Pöllöt, nyt tähtisilmin, kujertaa kuin kyyhkyset

yksi puu ritisee ja rätisee
Tähtitaivaan ylle värjäytyy sähkömagneettinen myrsky
Taivaan tulet loimuaa
viimeinenkin kipinä
pääsee lähtemään matkalleen
kohti taivasveljiään ja -siskojaan

Olen ihminen

Savuavan aamun raunioille on satanut lunta
Se kaikki
Se olikin vain unta
Olen todellisuus sinussa
Ja olen todellisuus

Olen piirtävä tyttö sateenkaarivärien vilkkeessä
Piirrän todellisuuteni sulavaksi multiversumien sulatusuuniin
Kaiken todellisuuden keskipiste
Hiljainen yksiö

Satava lumi peittää aamun rauniot
Todellisuutta hyväilleen tuoksuilla
Lupauksilla elämästä
Elävästä
Emännästä?
Ehei
Vaan tästä

Kyyneleen hidas matka maahan sen syntymästä kuolemaan
Sinun nopea matkasi
Minun nopea matkani
Elämän matka sen niinkään sitoutumatta aikaan vaan tähän todellisuuteen ja universumeiden syleilyyn sinun hymysi nimissä kuljen ja jaksan

Loittoneva kaari
Todellisuuden nimissä tehty lupaus olla kokonainen hyvässä ja pahassa
Varmuus on olemassa
Varmuus tanssii vierelläni
Varmuus tanssii ja tanssii

Varmuus on hulluus huutaa
Varmuus katoaa
Yöhön tanssien
Tanssien katoava varmuus
Tilalle marssivat äärettömyyden logistiset soturit
Tämä ja tuo ja nuo tänne ja tuonne ja sinne
Nimesi tähän kiitos
Sielusi tähän, olkaa niin hyvät
Sinutteleva teitittely kuuluu elämääni

Sana, sano yksi sana

?

Kerro se sen jälkeen tuhansin sanoin

Sana

Sulje se tuhansin arkuin

Sana

Vapauta se tuhansin prinssein

Sana

Kiedo se minun iltaiseen todellisuuteeni
Tee minulle siitä hetken lempeä peti
Hanki, josta saan viilennyksen
Joki, josta saan elämäni

Sanasi sointiin
Sinne minun on helppo kulkea
Sinne voin tehdä pesäni
Kotini
Siinä todellisuudessa
Missä kuljen ilman sinun kaltaisiasi
Ilman kenenkään kaltaisia
Todellisuudessa
Missä kuljen
Kulkematta koskaan minnekään

Olen askel
Siirtyvä energia

Olen tuntematon tekijä sinun energiakentässäsi
Polte
Uusi kuu ja sen huumaava pilkahdus

Heijastan jotain suurempaa
Valoisampaa
Kuumempaa

Heijastan

Valun alas
Viemärit vievät minua kauemmas
Syleilyynsä ulottuvillensa
Säkenöidyn miljooniksi sirpaleiksi
Ja pidän sen kaiken leijumassa edessäni
Olen todellisuuksien kokoaja
Keeper
Haltija
Matkantekijä samooja
Käynyt opissa suurempien saleissa

Sulan
Olen kynttilä palaessani yössä
Valaessani elämää
Kiitos siis kaikesta tästä
Kiitos
Etten vain sitä unohda sanoa
Sydänlankani palaessa

Sinä valaiset minua
Sinä
Annat minulle elämän
Sinä
Olet valo
Todellisuuden liekki
Loppumaton sydänlanka
Sinä
Luot tulen
Ja tuli
Se luo sinut

Varoen
On kuljettava varoen
Varoen
On kuljettava varoen
Varoen
On kuljettava varoen
Varo en
On kuljettava, varo en
Silti varoen

Varovarovarovarovasti
Varovarovarovarovasti

Alieneiden ylösnousemus
Universaalinen palatsi luotuna meitä varten
Sulaa vettä
Olen sitä nuoruutesi lihassa
Virraten vapaana
Askeleesi
Ne kulkivat juuri haarojeni lävitse
Lumouduin
Sokeuduin

Annoin sinulle kyyneleen
Ja puhalsin sen perhoseksi
Lentämään vapauteen

Olen onnen galaksi
Ajaton onnilima
Pursuamassa kaikkialla

Olen nuori ja kaunis silhuetti
Askeleeni
Vartaloni

Nuoren kehoni viattomat silmät
Ovat luonasi tänään
Kaunis tumma neitoni

Minä taasen
Lennän lakillani kuuhun
Eikä riitäkään
Menen marsiin
Perustan sinne helikopterisiirtolapuutarhan
Ja lennämme lakeillamme tulevaisuuteen

Tasapainoni hivelee maan kamaraa
Sen syleily kutsuu puoleensa
Solujeni kierto kulkee hydroksyyliryhmien tanssiessa jo tyydyttyneitä hiiliatomeita hurmaten
Ihmettelen joskus itsekin
Miksi niin on

Missä on H2O

Olen sydän
Puhdas, paljas, tanssiva sydän
Olen ja elän
Elän
Elän
En elä
Kuolen
Elän

Taas nuoruuteni hurmaa vatsanpohjia

Olen keski-ikäinen mies
Istun penkillä ja kirjoitan
En tiedä mistään mitään
Ja siihen olen varsin tyytyväinen

Olen keski-ikäinen mies
Haaveilen nuoruuden ihosta
Suklaisesta huokauksesta
Salaisesta unesta
Ja alan haihtumaan

Olen ajaton ihminen
Kuljen kaikissa vaatteissa
Sidon elämänlankani jokaiseen ajan puolaan
Ollen juuri syntynyt ja vasta kuollut
Olen iätön ihminen
Ja syön bataattimuhennosta tanssiessani
Samalla kun villanainen villitsee

Olen väsynyt ihminen
Kuljen kuluneissa vaatteissani
Ollen osa todellisuutta
Joka on siunattu elämällä

Olen hengittävä ihminen
Olen ihminen
Olen