Korianterin lumoissa

Makusi on kuin esteetön talvinen maisema

Kuunvalon siivilöityessä miljoonien pienten jääkiteiden läpi

Kun hengityksen palkeet liikkuvat

Muuten jäätyneessä maailmassa

Siellä voin ajatella sinua

Siellä voin tunnustaa kaikkeudelle

Etten luovuta

Ettei minusta tehty luovuttajaa

Ettei minusta tehty

Tein itse itseni

Pala kerrallaan kasasin hajonneet sirpaleet

Yhdistin hulluuden säkeistöstä

Miljoonia johteita

Yhdistelin ja katkoin

Päästäkseni sellaiseen maailmaan

Jossa haluan elää

Päästäkseni

Luoksesi

Astun askeleen

Lumi ei päästä ääntäkään

Se mukautuu kenkäni mukaan

Antaen vaippansa suojata kaikkea sen alla elävää

Katson taakseni

Jälkeni tulevat kaukaa pimeästä

Varjojen viitoittama polku loistaa öisessä valossa

Taivas syttyyy loistoonsa

Sähkömagneettinen myrsky repii todellisuuden sirpaleita

Se tanssii läpi taivaan

Tuhansien kilometrien matkan

Kevyesti

Kevyesti ja nopeasti

Aivan kuin aikaa

Aivan kuin matkaa

Ei edes olisi olemassa

Taivaalle piirtyvät siivet

Onko se enkeli

Onko se lintu

Mikä se on

Mikä se on

Maan päällä elää eräs enkeli

Sen soisin katsovan kanssani tuota taivaan tuiskua

Olevan kainalossani

Hengittävän samaa ilmaa

Ja katsovan kanssani

Kuinka lapsemme

Valloittavat maailman

Hymyllään ja olemuksellaan

Minua alkaa kylmäämään

Koska en voi hengittää

Ennen kuin toiveeni toteutuu

Maailma tietää sen

Kaikkeus tietää sen

Minä tiedän sen

Tiedätkö sinä?

Päästän irti kahleista

Kaikista niistä lamaavista 

Päästän irti sinusta

Että saisin sinut

Päästän irti kaikesta

Ja annan elämän kulkea

Ehkä jo ensi jouluna

Vuoden päästä

Kykenen hengittämään

Sinun kanssasi

Ehkä jo

Ehkä jo

Ehkä

Ajattelen että on joulu

On joulu
Ajattelen olevani koditon
Yksin
Perheetön

Ajattelen katsovani ihmisten ikkunoihin
Lämpimiin valoihin
Koteihin
Lämmitän itseäni ajatuksella
Kuinka heilläkin
On noin ihana koti

Tuolla on varmaan lämmin istua
Ihanat verhot
Oo, tuolla voisin asuakin päivän kaksi
Ajattelen
Kuinka kodeissa hymyillään
Kuinka lämpimät halaukset vaihtavat omistajaa
Kuinka pariskunnat pitäytyvät tavoissaan
Toiset eivät halaa
Naljailevat toisilleen
Mutta rakastavat toisiaan
Eivätkä millään
Vaihtaisi elämäänsä johonkin toiseen
Sillä näin on juuri hyvä

Katselen pimenevää iltaa
Kuinka valot syttyvät
Antavat toivoa
Illan pimeyteen
Tunnen tuulen puhaltavan
Nostan kauluksia
Minulla on ruskea mokkanahkatakki
En tiedä mistä sen sain
Kauluksen liepeet huurtuvat
Hengitykseni liike on ainoa
Minkä näen

Tällaisina iltoina
Uskon ihmisyyteen
Uskon
Että ihmisen on hyvä tässä maailmassa
Ja voin rauhallisena jatkaa
Oman yksinäisen polkuni kulkemista

Tie aukeaa edessäni
Sen valot ja talot
Pienet risteykset ja pysäkit
Edessäni on kaide
Nojaan siihen
Katselen edessäni avautuvaa kaupunkia
Olen kukkulalla
Näen teitä
Valoja
Koteja
Pieniä ja suuria piippuja
Tuprutellen hengitystään
Aivan kuin minun suuni
Näen lunta
Ehkä jossain tuolla
On joku toinen yksinäinen
Ehkä jossain tuolla
Joku kaipaa lämpöä
Mietin kohtaloita
Itken hetken
Kyyneleeni jäätyvät
Ei kannattaisi
Hukata lämpöään
Rakastan tätä maata ja sen ihmisiä
Rakastan
Ja se rakkaus
Vie minut läpi sellaisten muurien
Joita mikään toinen
Ei ole päässyt murtamaan

22.11.2015

Onko sinulla jotain sanottavaa

Katso, missä menen.

Olen tässä.

asunnossani Tampereella.

Tyhjässä asunnossani

kalani kuolivat yhtä lukuunottamatta.

Täällä on iso valkokangas ja näkymätön ihminen

Ihminen itse on melkoisen pieni

hän olisi toivonut olevansa enemmän

vaan enempää ei voinut silti olla olevansa

hän toivoi aina jotain, mitä ei sillä hetkellä ollut saatavilla

hän toivoi kaikenlaista 

eikä tajunnut omaa onneaan.

se ymmärrys kulkee aina myöhässä kaiken muun kanssa

<<<

 Minkälaisessa todellisuudessa olet elämäsi

onko todellisuutesi sanojesi sointi

uusinta ja toisto

mahdollisimman monta kertaa uudelleen

ja uudelleen kaikuvat sanat tarjoten totuuttaan

sananvirta on ehtynyt

hiljalleen norunut hiljaiseen loppuunsa

yön koittaessa lumisen maiseman ylle

sananvirta ehtyy

kuunvalon siivilöimät pakkaskiteet antautuvat hiljaisille virtauksille

jokin astuu jäljen ennen niin tasaiseen valkoiseen

tähdet kaipaavat tarkkailijaa

todistajaa olemassa ololleen

solujen symbioosi, kollektiivisempi elämänkaikkeus

kuin mihin ihminen on koskaan uskaltanut kuvitelmissaan ryhtyä

Koskematon lumikidehiukkanen kohtaa kaltaisiaan

miljoonia ja taas miljoonia

painautuneena toisiinsa

leväten toisten samankaltaistensa kanssa

nähden unta mahtavista aalloista 

uudesta aamunkoitosta ja kilometrien syvyisistä massoista

keväinen linnunlaulu vapauttaa oksalle levänneen

sen vapauden matka alkaa

pienen puron kuiske

lupaava rauhattomuus

lupaava liike

aina vain lisää 

meitä on aina vain lisää matkalla eteenpäin

Naisen rakkaus

Luonto tuudittaa nukkuvaa 

keinuu hiljaa kehto lehdon syleilyssä

koivuäiti kuiskaa

laulaa rakkauden lauluaan

Minua, minua on siunattu elämällä

minua, minua on siunattu

saadakseni hengittää

saadakseni olla ja elää

minua on siunattu

saadessani todistaa

naisen todellista kauneutta

puhu rakkaani 

sano sanojasi aamunkoiton syövereissä

kun kuljen mustissa vaatteissani 

ja uskon vain epätoivoon

hymyile rakkaani 

loista valoasi auringon väistyessä myrskyn tieltä

noina pimeinä hetkinä sitä tarvitsen

kuule rakkaani

ole kanssani tässä elämän virrassa

hengitä niitä samoja ilmamolekyyleja kanssani

joihin meinaan tukehtua 

jotta jälleen uskoisin itseeni

sinun kauneutesi ei lepää ihollasi

vaikka niin aina haluaisimme uskoa

Silmissäsi, sanoissasi, toiveissasi,

salaisissa haaveissasi ja elämässäsi

sinun kauneutesi elää sinussa itsessäsi

ja sinun maailmassasi

Oodi tämän päivän valoon

Päivä naisille ja sen kaltaisille
päivä elämällä ja elävälle
päivä syntymälle ja synnyttävälle
päivä elämän rakkaudelle

yksi kaikkien joukossa
suurien jatkuvien tuulien
elämän purjeiden pullistajien

 laivamme ohoi
ajan pintaa kiitää
 tänä päivänä
tänä aikana

rakkaus kulkee yössä
rakkaus kulkee päivässä
rakkaus kulkee tässä hetkessä

päivä naisille ja sen kaltaisille
päivä elämälle ja elävälle
päivä syntymälle ja synnyttävälle
päivä elämän rakkaudelle

Taivaan valot

Hengitän, häikäistyn
luovin lumenien seassa
taivaallisten lumpeiden ja niiden kukkien
valkoiset kukat uivat aaltojen virrassa
tekotaiteellinen tähtitaivas virittäytyy kuulemaan aariaa

milloin se soi

onko aaria sama kuin häiden tanssi
valssi ja korea kumarrus hento niiaus
Onko aaria elämässä tavoiteltava
onko aaria se
miksi aamulla aukaista silmänsä kuivana yön tomusta

milloin se soisi

Katselen asunnon värejä, siihen piirtyneitä kasvoja ja kasvottomia olentoja
katson asunnon värejä
kaikki tapahtuu ajallaan

milloin se soisi

Raukea huokaukseni
kyltymätön täytetty suklainen kaipuu
se palava tuska ja kipu
äärimmäinen helvetti
kehon tuli ja polte
äärimmäinen helvetti

siltikin
naapurin uskoisi maalaavan omat seinänsä valkoisella
ihan vain siksi
että se on tapana
kuvitelmissani
kaikilla on sateenkaarihuoneita
tai sitten tummanpuhuva mahonki
punasävyisine todellisuuksineen hengittää ajatonta arvovaltaa

kalani haaveilevat ulkomaailmasta
akvaarion ikkunasta näkyy kahdeksen silmää
jotka arvioiden katselevat
mitä olohuoneessani näkyy
tai ehkä ne eivät haluakkaan ulos
ehkä ne ajattelevat onneksi olevansa akvaariossa
nähdessään huoneeni

tämä on irrationaalinen kokoelma pieniä ajatuksia
hetkiä, pieniä tuokioita
Jii-manin tuhistaessa nenäänsä paperia vasten
Koti
miltä tuntuu olla kotona
Se voisi tuntua tältä
kuin mitä nyt tuntuu

Löydän rakkauden sisimmästäni
löydän nöyrän pyynnön
elämälle, maailmalle
olla hellä ihmisille
antaa hyviä asioita

kuule toiveeni maailman äänien joukosta
usko sen virtaan
usko
usko
usko

Tähtitaivaan tirkistelijä
vallaton villaton lammasnainen
kuka lie
minne lie vei sen tie
vaan huh hah hei
ja rommiako kenties pullo
vaiko riittäisikö nykyisenä terveyden aikana
kenties kombucha

huh hah hei
kombucha miehen vei
huh hah hei
vaan oliko tuo tärkeäkään lie
huh hah hei

vaan vakavampi edesottamus
edestä löydetty toteamus
uskallus mennä sellaiseen suohon
sellaiseen paikkaan
sellaiseen

heh heh hei
kukas sen uskalluksen vei
heh heh hei
vaan lapsia katras
viisi tai kuusi
jo, jo jo, nyt kuule
siivoa suusi
tarve ei ole muksujen määrälle kauheasti väärälle
tarve on vain lisätä elämää tätä
ettei elämä ole mitenkään läpimätä

siis huh hah hei
vaan nyt, iloton yö
alkoi lopulta työ
viittä vaille elämää viilsi
kiilsi
kaikkea vaille
ja sitten täytynee myöntää
ettei tämä enää luista.

Ei siis irtoa enää luista
tai muista
Ja kohta ei edes sanoja muista
toivotaan, ettei kukaan raiteilta suista
että irtoaisi hymyt suista
muistilista: pölyt puista
sitten muista, että otat omenat puista
sieltä saat ranteeseen ruista

Siinäpä sitä, elämätä
hetki tuokio sanaleikki
siitäpä sitten
nyt lähti tämä helppoheikki

Elämäni
Matkaan
Teen matkaa
Matkalainen
Ajan takaa

Katson kuvaasi
Ja muistan sinut
Katson sinua
Ja muistan sinut
Katson sinua
Ja tunnen sinut
Haikeus hailakkaana hyväilee 
Tahtoisin kuolla
Koska tämä hetki on niin kaunis
Muistan sinut
Ja muistan sinut

Teidät
Teidät minä taasen tiedän
Vaan en muista
Teissä ei ole minulle muistettavaa
Teissä on minun kokemani elämä
Ja sen haluaisin vaihtuvan toiseen
Vielä jonain päivänä muistan teidät
silloin vaalin teidän olemistanne

Koko kokonaisuus
Haihtuu
Uneni
Haihtuu
Elämäni 
Haihtuu
Kaikki
Haihtuu

Eikä täällä ole enää mitään

Toivotut autiot rannat
Jos ne täyttyisivät elämällä
Toivotut autiot rannat
Jospa pääsisin niiltä pakoon
Toivotut autiot rannat
Ja verottaja on minussa kiinni

Olen elämäni
Elän olemani
Koen kokemani
Näen näkemäni
Silloin
Kun olen yksin tässä yössä
Nukun ilman rauhoittavaa ääntä
Silloin kun olen yksin tässä yössä
Tulisitko luokseni
Ja antaisit rakkauden juosta rintaani
Avata ahtaat kanavani
Kulkea läpi kehoni värien

Olen ihminen

Savuavan aamun raunioille on satanut lunta
Se kaikki
Se olikin vain unta
Olen todellisuus sinussa
Ja olen todellisuus

Olen piirtävä tyttö sateenkaarivärien vilkkeessä
Piirrän todellisuuteni sulavaksi multiversumien sulatusuuniin
Kaiken todellisuuden keskipiste
Hiljainen yksiö

Satava lumi peittää aamun rauniot
Todellisuutta hyväilleen tuoksuilla
Lupauksilla elämästä
Elävästä
Emännästä?
Ehei
Vaan tästä

Kyyneleen hidas matka maahan sen syntymästä kuolemaan
Sinun nopea matkasi
Minun nopea matkani
Elämän matka sen niinkään sitoutumatta aikaan vaan tähän todellisuuteen ja universumeiden syleilyyn sinun hymysi nimissä kuljen ja jaksan

Loittoneva kaari
Todellisuuden nimissä tehty lupaus olla kokonainen hyvässä ja pahassa
Varmuus on olemassa
Varmuus tanssii vierelläni
Varmuus tanssii ja tanssii

Varmuus on hulluus huutaa
Varmuus katoaa
Yöhön tanssien
Tanssien katoava varmuus
Tilalle marssivat äärettömyyden logistiset soturit
Tämä ja tuo ja nuo tänne ja tuonne ja sinne
Nimesi tähän kiitos
Sielusi tähän, olkaa niin hyvät
Sinutteleva teitittely kuuluu elämääni

Sana, sano yksi sana

?

Kerro se sen jälkeen tuhansin sanoin

Sana

Sulje se tuhansin arkuin

Sana

Vapauta se tuhansin prinssein

Sana

Kiedo se minun iltaiseen todellisuuteeni
Tee minulle siitä hetken lempeä peti
Hanki, josta saan viilennyksen
Joki, josta saan elämäni

Sanasi sointiin
Sinne minun on helppo kulkea
Sinne voin tehdä pesäni
Kotini
Siinä todellisuudessa
Missä kuljen ilman sinun kaltaisiasi
Ilman kenenkään kaltaisia
Todellisuudessa
Missä kuljen
Kulkematta koskaan minnekään

Olen askel
Siirtyvä energia

Olen tuntematon tekijä sinun energiakentässäsi
Polte
Uusi kuu ja sen huumaava pilkahdus

Heijastan jotain suurempaa
Valoisampaa
Kuumempaa

Heijastan

Valun alas
Viemärit vievät minua kauemmas
Syleilyynsä ulottuvillensa
Säkenöidyn miljooniksi sirpaleiksi
Ja pidän sen kaiken leijumassa edessäni
Olen todellisuuksien kokoaja
Keeper
Haltija
Matkantekijä samooja
Käynyt opissa suurempien saleissa

Sulan
Olen kynttilä palaessani yössä
Valaessani elämää
Kiitos siis kaikesta tästä
Kiitos
Etten vain sitä unohda sanoa
Sydänlankani palaessa

Sinä valaiset minua
Sinä
Annat minulle elämän
Sinä
Olet valo
Todellisuuden liekki
Loppumaton sydänlanka
Sinä
Luot tulen
Ja tuli
Se luo sinut

Varoen
On kuljettava varoen
Varoen
On kuljettava varoen
Varoen
On kuljettava varoen
Varo en
On kuljettava, varo en
Silti varoen

Varovarovarovarovasti
Varovarovarovarovasti

Alieneiden ylösnousemus
Universaalinen palatsi luotuna meitä varten
Sulaa vettä
Olen sitä nuoruutesi lihassa
Virraten vapaana
Askeleesi
Ne kulkivat juuri haarojeni lävitse
Lumouduin
Sokeuduin

Annoin sinulle kyyneleen
Ja puhalsin sen perhoseksi
Lentämään vapauteen

Olen onnen galaksi
Ajaton onnilima
Pursuamassa kaikkialla

Olen nuori ja kaunis silhuetti
Askeleeni
Vartaloni

Nuoren kehoni viattomat silmät
Ovat luonasi tänään
Kaunis tumma neitoni

Minä taasen
Lennän lakillani kuuhun
Eikä riitäkään
Menen marsiin
Perustan sinne helikopterisiirtolapuutarhan
Ja lennämme lakeillamme tulevaisuuteen

Tasapainoni hivelee maan kamaraa
Sen syleily kutsuu puoleensa
Solujeni kierto kulkee hydroksyyliryhmien tanssiessa jo tyydyttyneitä hiiliatomeita hurmaten
Ihmettelen joskus itsekin
Miksi niin on

Missä on H2O

Olen sydän
Puhdas, paljas, tanssiva sydän
Olen ja elän
Elän
Elän
En elä
Kuolen
Elän

Taas nuoruuteni hurmaa vatsanpohjia

Olen keski-ikäinen mies
Istun penkillä ja kirjoitan
En tiedä mistään mitään
Ja siihen olen varsin tyytyväinen

Olen keski-ikäinen mies
Haaveilen nuoruuden ihosta
Suklaisesta huokauksesta
Salaisesta unesta
Ja alan haihtumaan

Olen ajaton ihminen
Kuljen kaikissa vaatteissa
Sidon elämänlankani jokaiseen ajan puolaan
Ollen juuri syntynyt ja vasta kuollut
Olen iätön ihminen
Ja syön bataattimuhennosta tanssiessani
Samalla kun villanainen villitsee

Olen väsynyt ihminen
Kuljen kuluneissa vaatteissani
Ollen osa todellisuutta
Joka on siunattu elämällä

Olen hengittävä ihminen
Olen ihminen
Olen

Junan kulku

Junaan
Palaan junaan aina uudelleen
Ja tiedän olevani matkalla jonnekin
.
Kaiken pysähtyneisyyden keskellä
.
Penkin nuolimetsä lumoaa hetkeksi
Rauhattomuus kurottaa käsivarsiaan
Sen halaus, Rakastavan kiinnipitävä ote, tuttuakin tutumpaa
.
Sitoisin mielelläni punaisen tukkasi
Sitoisin sen valjaisiin
Enkä jaksa jatkaa pidemmälle tänä aamuna vieressä istuvista
Alastomuus itseni edessä
.
Nämä sanat ovat kyyneleitäni
Tai nuo sanat
Tai ne sanat
Jotkut sanat kuitenkin ovat
Ja minä itsekin olen
.
Miesääni kuuluttaa:
Hyvinkää; hyvinkää
.
Hyvinkää
Hyvin kää
Hyvin kääp
Hyvin käy
.
Hyvin käy ja jälleen raiteet kantavat
.
Sphongle
Se on äänen nimellinen lähde korvissani
Kuulokkeistani
Astraalitason matka
Ulkona sisäänsä sulkeva sumu
Rauhoittava tyyneys ja kostea vaaliva verho
.
Ikkunassa fotonit juoksevat
Niiden uskomattoman nopea matkanteko
Tuntuu kaukaiselta ja merkityksettömältä
Junan kahdensadan kilometrin tuntinopeus taasen vie fotonit suhisevaan juoksuunsa
.
Juna istuskelee Riihimäellä
Polttelee piippua ja ottaa leppoisasti
Tai kaippa sekin on vaihtanut jo sähkötupakkaan
.
Neito katselee vieressäni netflixiä
Pitäisiköhän minunkin
.
Outoja tapoja integroituna liian nopeasti omaan elämääni
Ne aiheuttavat outoja ilmiöitä
Vieressäni nuori mies, se hyräilee
Ja se on siistiä
.
Junan röökitauko loppui
Aika alkaa kaareutumaan
Edestakaisin kulkevia aikatodellisuuksia
Juoksemassa silmiemme edessä
Silti Ryttylä on seuraava pysäkki
.
On hyvä pitää kiinni tapahtuvasta todellisuudesta
Uskottelen niin itselleni
Samalla vakuuttaen sanoistani olevan hyötyä jollekulle
.
Runotodellisuus, satutodellisuus, työtodellisuus, ilta-, aamu- ja yötodellisuus.
Missä itse elät?
.
Kiskot kolisevat ja neidon keinotodellisuus todellistuu jatkuvasti uudelleen sen ollessa osa tapahtuvaa todellisuutta
.
Minun todellisuuteni on kuumat housut
Ja tehokas aamuateria lämmöntuottoon
Yhtälönä olo on epämukava
Otan kenkäni pois
Kolmen euron kuomat uffista
Niiden lämpö on jo liikaakin tällä hetkellä
.
Vaan en enää jaksa kirjoittaa.