Rakkaus hetkeen elää täällä

 Olen matkantekijä

Tolkienin nimeämätön sankari

Kulkiessani

Näiden katujen äänet toistavat minulle sanomaansa

Koetan vaipua hiljaisuuteen

Yläpuolellani olevassa tilassa lukee romu&random

Olen sen alla

Kellarissa

Betonisessa luolassa

Minne luolamiehet ja -naiset ovat kokoontuneet

Betoni kaikuu

Jollakin on soitin

Toisellakin

Kolmannellakin

Neljännelläkin

Monennellakin 

Elimistöni sulatusuunia kiehtoo tällä hetkellä sille antamani salaatti

Dyykkisalaatti löysi tiensä luokseni Tahmelan k-marketilta

Vaihdoin juuri viestejä

Nyt elimistöni unohti ruoka-aineet ja työnsi verenkierron vallan toisaalle

Elämä, ah

Tuo huumaavan raskaan kevyt pieni hassu matka

Elämä, ah

Sitten muistan ajatuksen:

Ihmisiksi, ne ovat niitä, jotka jäivät lapsiksi

Miksi

Enkä saa enää ajatusta sellaisena kiinni

Kuin se aiemmin oli

Se harmittaa

Ja annan sanojen lentää

Villitsen viesteissä erästä

Samaan aikaan vanha mies puhaltaa jonkinlaiseen puhallinsoittimeen

Äänimaisemassa on utopiaa, dystopiaa. Katkonaisia hengähdyksiä erilaisista todellisuuksista

Erilaisista

Erilaisista

Katkonaisia

Elämän virta on katkonaista

Kuin myös hetken virta

Kakofonia tanssii betonisilla luolaseinillä

Korkea ääni viiltää ylitse muiden

Kuljetaan korvieni sietokynnyksellä

Kuljetaan muusikoiden oudossa synergiassa

Välähtelevissä taajuuksissa

Sellon tummuus hyväilee korkeiden särkyvien sävelten sisältä

Synergia etsii paikkaansa

Etsii

Ja etsii

Etsii

Synergialla on olemassaolo

Kakofoniaan sisällytetty kollektio

Sulautunut mieli

Hakemassa 

Olemassa vastahakoinen

Olemassa sinä

Väsymykseni kiertää kehossani

Huvittuneisuus kiertää kehossani

Suunnaton ärtymys kiertää kehossani korkeiden äänien taipaleen pitkin poikin betoniseiniä tähden

Minä kierrän kehossani

Paikalle tuli kiinalainen laululintu

Sen lemmikkiporsas laulaa tuutulaulua

Tämä on ihan v***n randomia

Romusta en tiedä, tosin kehoni kaipaa lepoa

Kiitänpä siis kaikkia

Maapallo venyy sellon kyljessä

Siitä tuli sateenkaareen puettu nukkuva lapsi

Haluaisin olla nukkuva lapsi juuri tällä hetkellä

Ja pelko valtaa minut sanojeni seasta

Äänet tuovat omituisen kattoeläjän luokseni

Se loikkii kerrostalojen katoilla mustien vanhojen pienten ilmahormien ja savupiippujen joukossa.

Avaruusmatkani lähentelee loppuaan

Väsymys vie minua

Saattelee ystävän tavoin kohti lämmintä valoa

Pyytää luokseen lämpimään

Väsymys ja kehoni pyristely

Vai oliko se sittenkin mieleni

Oliko se sittenkin

Oliko se sittenkin

Oliko se sittenkin

Random soittajat löysivät uuden, totaalisen randomin kanavan

Millä lähettävät toisilleen hyvin randomin kuuloisia viestejä

Olen romu&randomin uneksiva väsynyt matkalainen

Ja kohta astun taas ovesta ulos uuteen maailmaan

21.3.2019

Katsellessani värejä

 Valkoisesta ruudusta löydän hetken mielenrauhan

Seesteiset sävelet tanssivat lävitseni hiljaisuuden vallitessa
Olen yksin koko kaikkeuden kanssa yhdessä
Eikä siinä ole mitään huonoa

Ajatuksenani on maalata väkinäinen kaunistettu arkipäiväinen maisema katsoessani esimerkiksi kattolampun hentoja kaaria
Kahdeksan lamppua
Yksi niistä on sammunut
Täydellisyys on rikkoutunut
Seitsemän
Maagista lukua ajatellessani kuljen kohti Orson Scott Cardin Alvinia
Seitsemännen pojan seitsemäs poika
Seitsemän kuolemansyntiä
Isän synnit kannetaan seitsemän sukupolven ajan
Seitsemän
Terävä sana, sillä pystyy viiltämään
Ja se on nopea
Terävä ruoska
Seitsemän kuolemansyntiä


Nälkäni kertoo taas itsestään
Tiedän jo sen olevan osa minua
Loputon
Ikuinen
Alati sykkivä nälkä
Liioittelu on joskus tehokeino
Vaan on typerää liioitella omalla kustannuksellaan

Sohva on täynnä ilmapalloja
Niitä on puhaltaneet keuhkohäiriöinen, lapsi ja kirjoittaja.
Ne ovat ajatukseltaan puhallettu rakkaudella

Onko hiilidioksidi rakkautta
Eräs voisi kysyä
Ainakin kasvien näkökulmasta näin on

kirj. 29.4.2017

Langennut

Katson kuuta

Palvon tähtien alla sinun nimeäsi

Langenneena maalliseen maailmaan

Sateisten tähtien alla

Nimettömänä nimettömällä sillalla

Eksyn uudestaan

Valon siivilöityessä oksistojen läpi

Elän elämääni

Pelon varjostaessa sieluni matkaa

Lumpeet tarjoavat unohduksen

Evääni tarjoaa matkaseura

Evääni katetaan kaikkeudesta

Vaikka väsyin niitä syömään

Haluun hamsterin herkän ja hampaallisen

Jolla on siistejä ideoita

Niin jatkan matkaani

Elämä 3

Se pakenee ikkunoista

Huutaa mustan rinnan peittävillä sävelillään

Ei ole ketään

Eikä kukaan

Voi miestä nostaa ja valinnoissaan auttaa

Niin mies luulee

Eikä uskalla puhua

Ei kenellekään

Ei kenellekään

Ei kenellekään

Missä on sellainen tulevaisuus

Joka antaa edes jotain

Korianterin lumoissa

Makusi on kuin esteetön talvinen maisema

Kuunvalon siivilöityessä miljoonien pienten jääkiteiden läpi

Kun hengityksen palkeet liikkuvat

Muuten jäätyneessä maailmassa

Siellä voin ajatella sinua

Siellä voin tunnustaa kaikkeudelle

Etten luovuta

Ettei minusta tehty luovuttajaa

Ettei minusta tehty

Tein itse itseni

Pala kerrallaan kasasin hajonneet sirpaleet

Yhdistin hulluuden säkeistöstä

Miljoonia johteita

Yhdistelin ja katkoin

Päästäkseni sellaiseen maailmaan

Jossa haluan elää

Päästäkseni

Luoksesi

Astun askeleen

Lumi ei päästä ääntäkään

Se mukautuu kenkäni mukaan

Antaen vaippansa suojata kaikkea sen alla elävää

Katson taakseni

Jälkeni tulevat kaukaa pimeästä

Varjojen viitoittama polku loistaa öisessä valossa

Taivas syttyyy loistoonsa

Sähkömagneettinen myrsky repii todellisuuden sirpaleita

Se tanssii läpi taivaan

Tuhansien kilometrien matkan

Kevyesti

Kevyesti ja nopeasti

Aivan kuin aikaa

Aivan kuin matkaa

Ei edes olisi olemassa

Taivaalle piirtyvät siivet

Onko se enkeli

Onko se lintu

Mikä se on

Mikä se on

Maan päällä elää eräs enkeli

Sen soisin katsovan kanssani tuota taivaan tuiskua

Olevan kainalossani

Hengittävän samaa ilmaa

Ja katsovan kanssani

Kuinka lapsemme

Valloittavat maailman

Hymyllään ja olemuksellaan

Minua alkaa kylmäämään

Koska en voi hengittää

Ennen kuin toiveeni toteutuu

Maailma tietää sen

Kaikkeus tietää sen

Minä tiedän sen

Tiedätkö sinä?

Päästän irti kahleista

Kaikista niistä lamaavista 

Päästän irti sinusta

Että saisin sinut

Päästän irti kaikesta

Ja annan elämän kulkea

Ehkä jo ensi jouluna

Vuoden päästä

Kykenen hengittämään

Sinun kanssasi

Ehkä jo

Ehkä jo

Ehkä

Ajattelen että on joulu

On joulu
Ajattelen olevani koditon
Yksin
Perheetön

Ajattelen katsovani ihmisten ikkunoihin
Lämpimiin valoihin
Koteihin
Lämmitän itseäni ajatuksella
Kuinka heilläkin
On noin ihana koti

Tuolla on varmaan lämmin istua
Ihanat verhot
Oo, tuolla voisin asuakin päivän kaksi
Ajattelen
Kuinka kodeissa hymyillään
Kuinka lämpimät halaukset vaihtavat omistajaa
Kuinka pariskunnat pitäytyvät tavoissaan
Toiset eivät halaa
Naljailevat toisilleen
Mutta rakastavat toisiaan
Eivätkä millään
Vaihtaisi elämäänsä johonkin toiseen
Sillä näin on juuri hyvä

Katselen pimenevää iltaa
Kuinka valot syttyvät
Antavat toivoa
Illan pimeyteen
Tunnen tuulen puhaltavan
Nostan kauluksia
Minulla on ruskea mokkanahkatakki
En tiedä mistä sen sain
Kauluksen liepeet huurtuvat
Hengitykseni liike on ainoa
Minkä näen

Tällaisina iltoina
Uskon ihmisyyteen
Uskon
Että ihmisen on hyvä tässä maailmassa
Ja voin rauhallisena jatkaa
Oman yksinäisen polkuni kulkemista

Tie aukeaa edessäni
Sen valot ja talot
Pienet risteykset ja pysäkit
Edessäni on kaide
Nojaan siihen
Katselen edessäni avautuvaa kaupunkia
Olen kukkulalla
Näen teitä
Valoja
Koteja
Pieniä ja suuria piippuja
Tuprutellen hengitystään
Aivan kuin minun suuni
Näen lunta
Ehkä jossain tuolla
On joku toinen yksinäinen
Ehkä jossain tuolla
Joku kaipaa lämpöä
Mietin kohtaloita
Itken hetken
Kyyneleeni jäätyvät
Ei kannattaisi
Hukata lämpöään
Rakastan tätä maata ja sen ihmisiä
Rakastan
Ja se rakkaus
Vie minut läpi sellaisten muurien
Joita mikään toinen
Ei ole päässyt murtamaan

22.11.2015

Viva La Vie marraskuu 2015

Eläköön elämä

Köyryniskaisen miehen kulkiessa kohti kuolemaansa

Elämän lopullisuus näyttäytyy

Sinisen auton ratissa tööttiä kysyvästi painava mies esittää kysymyksen:

Mene(tkö)

Kaksi ihmistä

Isä ja poika

Menevät ulkomaalaisten info-keskukseen

Etsivätköhän ne kotia

Miettii mies kirjavassa autossaan

Kirjoittaen hulluja sanojaan

Parturin ovet ovat suljettuna maanantaisin

Kasperin tukkaa ei silloin leikata

Tyhjyys värjöttelee moninaisissa muodoissaan lasien ulkopuolella

Oli sitten kyseessä runojaan rustaava mies

Tai nurkka-alessa istuva 

Mieleltään sekaisin oleva koditon

Kastiton

Luokaton

Paikaton

Ammentaen helmiä lasinsa pohjalla

Viimeistä tilkkaa nestemäisestä järjestään

Ja minä kävelen

Olen laitettu huoliteltu

Suittu ja puettu

Jalassani nahkakengät

Ja parrassani öljyä

Tuoksun hyvältä ja hymyilen

Niinkuin minulle yhteisö mallia näyttää

Näin sen tulee mennä

Talojen seiniltä luen huomisen tekstin

Kuinka nuori mies hukkui vihaansa

Vai oliko se nainen

Polkupyörä

Se sama punainen

Tykkää rauhallisesta nojailustaan

Kukaan ei häiritse

Sadepisarat kutittavat valuessaan runkoa pitkin

Puhdistaen jälleen

Kuinka se ihminen taas kirvaakaan

Kun penkin suojamuovipussissa onkin reikä

Ja minä kävelen

Naiseuteni unohtui alennusmyyntiin

Muistin silti

Että valkoisessa takissani pidän valoa yllä

Ja minä kävelen

Läpitalon portaikko kutsuu päästämään lävitseen

Toisella puolella on onni

Toisella parkkeerattu autoni

Kävelen autooni

Ja menen

Minne menenkin

Ja minä kävelen

Vaihdoin naiseuteni tv-mixiin

Jotka pelastivat taas uuden sateisen päivän

Onneksi valkoinen takkini kestää sadetta

Viimeiset äänimaisemat

Huutavat 

Surisevat

Haluavat olla kärpäsiä

Jotka menevät aina vain kovempaa

Ja minun suuni se käy

Teen töitä radiossa

Olisi ikävää

Jos se ei kävisi

Ainakin luulen niin.

Onneksi en välitä

Siitä

Mitä muut luulevat

Ja minä kävelen

Punainen tukkani heilahtelee askeleideni raskaudesta

Harmittelen

Kun taaskaan minulla ei ole ketään

Joka jakaisi sateen kanssani

Vai olinko se sittenkin minä?

Jugendtyylinen rakennus ylvästelee

Röyhistelee tornillaan

Ja pelottelee ohikulkevia muurahaisia

Minun seinästäni luette totuuden

Pelätkää

Minä en kävele

Parturini pitöisi olla auki

Ei ole maanantai

Olen Johanna Aralehto 

Ja olen sairastunut

Kukaan ei tullut tuuraamaan

Itken yksinäisessä yksiössäni

Enkä saa kyyneliltäni rauhaa

Ja Kasperin tukkaa

ei tänään leikata

tai sitten olen flunssassa.

10.11.2015

Istun ja kuuntelen

Kuinka kuoritaan iho saunassa

Kaipaan naista vierelleni

Kaipaan lämpöä ja pehmeyttä

Luen vanhoja runojani

Luen elämääni

Samaistun

Ihmettelen

Että tuokin tuskan hetki

Oli noin kaunis

Katselen elämääni

Sen polkuja ja kulkuja

Muistelen

Mistä milloinkin

Mitä tapahtuikin

Ja miksi

Minä onnistuin mokaamaan

Minun täytyy tietää

Voidakseni olla viisaampi

Se viisaus vain

Tuntuu raskaalta kantaa

Ainakin aika ajoin

Mieli on tyhjä

Minun on nälkä

Huutava tunne suolistossa

Kaipaa lisää ravintoa

Välillä ihmettelen

Miten helvetissä

Minun biosysteemi

Käyttää näin paljon energiaa

Ruokinko vain

Jotain ylikasvanutta bakteerikantaa

Olen ja istun

Odotan menoa saunaan

Olen ja istun

Mietin saunan tuoksuttamista

Olen vieraana

Voinko olla muutenkaan

Ei minulla ole kotia

Aiemmin

Olen kirjoittanut suruissani

Miltei kyyneleiden

Ainakin kivun takaa

Kuinka en kykene

Minulla oli mahdollisuuteni

Vaan olen sen

Kääntänyt suurempaan

Vaihdetta täytyy vaihtaa

Ja minä

En

Aio

Alistua

Ehkä silti

Minun täytyy pysyä nöyränä

Ei ole vielä varaa ylpeillä

Nyt

Punnitaan

Oppeja ja niiden käytännön sovellusta

Meinasin kirjoittaa Tinderiin uuden tekstin

Että haen pehmeyttä

Että tarvitsen pehmeyttä

Tyttöjeni tähden

Etten kaada heille

Enää yhtään enempää

Omia käsittelemättömiä tunteitani

Se surettaa

Että huomaan aina vasta jälkikäteen

Ja tytöt on niin nuoria vielä

Ettei järkeistäminen välttämättä

Auta mitään.

Vaan kasvunmatkahan tämä on.

Nyt menen saunaan

Ja

Otan jäätelön

30.6.2016 uni

Nukuin

Hidasta untani

Sanatonta

Unetonta

Minut repii hereille

Viiltävä todellisuuden kaipuu

"uni,

Sinä sanoit on herääminen

Kronikka

Uni

Sinä sanoit uni on herääminen

Kronikka

"

Sanat kaikuvat päässäni

Onko uni ihminen

Ja viimeisenä

Ensimmäistä kertaa näen

Että sinulla

On sinisiä enkeleitä

Ja mietin sukkiani

Pelko raastelee kehoani

Se viiltelee totutuilla veitsillään

Freddie Krueger tulee aina uudestaan

Pelko

Pelko on kasvava luonnonvara

Pelko on

"Kuitenkin viisauden opettanut"

Luki juuri puhelimeni pikasanavalinnoissa

Toivon kaikille kaikkea hyvää

Jatkan tätä untani

Sillä mistään unesta

Ei ole tähän asti 

Ollut mukava herätä

Tästäkään en tiedä

En edes enää tiedä

Nukunko ollessani hereillä

Olenko hereillä nukkuessani

Olenko hereillä

Vain silloin

Kun en sitä tiedä

Jätän vaihtoehdon auki

Sillä hulluus on helpompaa

Kuin myöntää totuus

Minkälaiset sävyt

Totuus sitten saakaan

Niin paljon hukattuja sanoja

Niin monta turhaa ajatusta

Laitettuna paperille

Niin monta

Koska rakastuu nälkäänsä

Junassa

Elämäni raiteet ovat saaneet suunnan, kivaa

Olenko kappaleina herännyt enkeli

Vai helvettiin heitetty hylkiö

Tosiasia, maiseman vaihtuessa

Olen elävä

Varjot, puut, pilvet

Kaikki vilahtelee edessäni

Koko elämä on eteeni luotu sarjakuva

Jonka sivuja käännellään vinhaa tahtia

Jossain majatalo

Toinen

Yksi nethack

Ja yksi tekstiseikkailu enemmän kaikkeuden kokoelmiin

Aivoitukset ja niiden toistuva syyntakeisuus

Hulluudet järjesteltyinä kokoelmiksi ja rationaalisiksi sanamukailuiksi

Missä silti löytyy sellainen sävel

Johon voi kietoa tämän kaiken

Ja antaa sen punosten luoda kauneus

Kudottu, punottu, virkattu, kehrätty

Elämä

Sivuutan pysäkin, nojaan junan oveen

En tippunut

Sillä nousin ennen pysäkkiä

.

Maiseman silkkinauha-juoksu ikkunasta

Satunnaisia lyhtypylväitä menossa kahtasataa toiseen suuntaan

Syksyiset metsät ovat kauniita

Ja neljääsataa ohi pyyhältävät junat ovat pelottavia

Olen vaikka kuka

Ja voin olla enemmänkin

Olen sinä ja nälkäinen aaria

Olen minä ja istun junan lattialla

Olen ja olen ja olen

Kirjoitan puhelimella jatkumattomia sanaketjuja

Joiden yhteenlaskettu kokonaisuus on enemmän

Kuin mitä osaan laskea

Sivuutan sanani

Entä jos

Entä jos 

Alkaisin kirjoittaa runoblogia

Olen nuori mies nahkaisessa sotisovassa

Kimalteenani käytän elämäni valoa

Sisälle laskemaani timanttia

Hehkuvan ikiaikaista.

Kliseitä sanoihin

Kun tulet pimeästä

Valo sattuu silmiin

Kun olet pimeässä

Valo sokaisee

Kun olet valossa

Et näe pimeään

Kun tulet valosta

Pimeys pelottaa

Valosta junaan

Junasta valoon

Koti kullan kallis alkusointuineen odottaa

Asujaa

Jälleen istun junaan

Istun penkille

En käytävään oven eteen

Ihmiset istuvat ja on aamu

Eilisen energia pysyy eilisessä

Ja haikailen jonkinlaisen rakennetun onnelan perään

Vieressäni istuu nuori neito

Neidon askel on tasainen ja siro

Tiedän, sillä katselin jalkojaan kävellessäni junaan

Nyt vaihdan kaiketi tämän tekstin kulkemaan blogissa. 

17.10.2018

Uusinta roosterin sisäiset maailmat

Katson ihmisten päihtynyttä riemua Sumujen seassa risteileviä valoja

Etsien toisiaan

Törmäten toisiinsa

Joskus

Vahvistaakseen valojaan

Antaakseen toiselle valonsa kulkea

Joskus

Ryöstääkseen toisilta valoa lisää

Nälän pohjattonaan kuiluun eksyneen kulkijan maailma on pimeä

Yksikään valo ei pysty valaisemaan

Yksikään valo

Ei voi. Näyttää tietä

Sillä kaikki valot

On suunnattu omiin silmiin

Kadun kulkijan hiljainen toivo

Anna lantti lämpimään

Sijaa sellainen peti

Anna sellainen suihku

Missä voin häpeäni pestä

Antaa veden viedä tuskani

Anna kerrankin jonkun juosta ihollani

Kulkien ihohuokosesta toiseen

Anna

Se yksi hetki

Näetkö kasvoiltani revityn ylpeyden

Kuinka sydänvereni vuotaa silmistäni

Sillä käsieni avohaavat

Eivät enää suostu vuotamaan

Katson matkaasi

Kuinka kuljet pitkin askelein

Varmana seuraavasta päivästäsi

Rahastasi

Turvastasi

Sinun tippumisesi

On korkeintaan kompastuminen

Omaan turvaverkkoon

Minä lennän

Ilman siipiä

Vain ilmaa allani

Päälläni

Sivuillani

Minä lennän

Ilma halkoo korviani

Ääni on huumaava

Minä lennän

Jokin särkee minut

Syö minua

Pala palalta

Repii minusta palasia

Oksentaa minut

Vain syödäkseen uudelleen

Minun sydämeni raiskataan

Sille annetaan iskuja

Iskuja

Iskuja

Iskuja

Minä lennän

Tai ehkä minä tipunkin

Ja olen tippunut koko ajan

Näin matkallani

Jonkun takertuneen verkkoonsa

Näin matkallani

Syvyyksien syövereistä matkalaisia ylöspäin itse tehdyillä raketeilla

Niistä tulisi loppumaan polttoaine

Tulisin vielä näkemään samat raketit

Yhtä nopeina

Menossa alas

Mutta minne itse

Minne minä olen menossa

Minne

Minne

Minne

olette kaikki

Tervehdys, teille kaikille. Luulen, että olette kaikki, vaikken tietenkään voi tietää, oletteko te vai ettekö te ole. Tietenkin, jos tunnette olevanne vain osa kaikista, ja tervehtisin siis tässä osaa kaikista, niin syntyisi jonkinasteisia haasteellisiakian tuntemuksia ja ajatuksia esimerkiksi minun puolueellisuudestani ja jakamattomasta huomiostani vain osan puoleen. Jos olette kaikki, niin mitäs tässä sitten turhaa enempää jatkamaan, annetaan elämän kestitä meitä parhailla mehuillansa.

Matkani

Määränpääni

Olla sinun luonasi tänään

Anna minun levätä kultaisella povellasi

Anna minun kuolla hetkeksi uumallesi

Olen tyhjää täynnä

Loistan väritöntä valoa

Lasisen sieluni peili

Se matkaajan tyhjyys

Alati sydämeen sukeutuva madonreikä

Jos aika@varuus kaareutuu

Ja päästää matkaajan suoraan pisteestä a pisteeseen b

Niin tunneavaruus imeytyy mustaan aukkoon

Elän ulottuvuuksien välissä

Hengitän sinun elämäsi aikajanaasi

Silmissäni loistavat olemisesi hetket

Silti. Tyhjyys.

Alati hakkaava sisällön tarve

Elämä

Riisto

Vapaus

Täyttymys

Elämä

Täyttymys

Elämä

Vapaus

Täyttymys

Elämä

Minut annettiin jumalan lapseksi

Jumala antoi minut maailman lapseksi

Minä

Minä annoin lapseni olla

Kun en kyennyt täyttämään sen tarpeita ja pyyntöjä

Maailma otti vastaan lapseni

Minä. Minä olen tyhjyys

Alati hakkaava musta risti rinnassani

Paino, elämän viejä

Minä olen tyhjyys sinun rinnassasi

Anna minun laulaa

Sillä muutakaan ei ole

Minä.

Olen.

Tyhjyys.

Tule tyhjyys luokseni

Tule ja luo minut uudestaan

Anna minulle olemattomuuden kaikkivoipaisuus

Ja anna minun hengittää raikasta elämää

Elämä

Minä

Olen

Elämä

Tule tyhjyys luokseni

Täytä turhuus sydämestäni

Täytä minut sillä ainoalla olemassa olevalla

Kanssani

Kulje kanssani

Kanssani

Kulje kanssani

Kansani

Kulje kansani

Eikä minulle ole mitään

Köyhä, upporikas

Kuollut ja syntynyt

Aikajanasi loputon aaltoliike

Universumin loputon aaltoliike

Sinun loputon aaltoliikkeesi

Minun loputon aaltoliikkeeni

Synnyn, kuolen

Kestävän kehityksen aikakausi

Jatkuva kasvu on mahdollista

Sateenkaarimetsien siimeksessä

Sukeltelevat lintuset

Ovat äänekkäitä

Ovat hiljaisia

Samaan aikaan

Eikä kukaan niitä kuule

Tule

Täytä sieluni, ruumiini

Solujeni huuto sinun ihosi kaipaukseen

Kosketa minua 

Haluni painautua elämään

Haluni painautua uumaasi

Haluni painautua

Ja olla olematta

Olemisen ollessa liian raskasta

Liian vaikeata

Liian sinua

Ja liian minua

Eikä yhtään meitä

Eikä yhtään meitä

Eikä yhtään

Ketään

Ole missään

Olen tyhjyys

Ja pelaan pleikkarilla

Avaruudessa on elämää

Ja minä suojelen sitä.

Minkälainen etuoikeus on olla ihminen

Olla todistamassa kaikkeutta

Nähdä ja kuulla

Tuntea elämä

Minkälainen etuoikeus todistaa tähtien valo

Sanoittaa ja kertoa se takaisin sille itselleen

Minkälainen etuoikeus

On kävellä maan pinnalla

On hengittää

On olla

Miljoonien tähtien seasta

Miljoonien solujen seasta

Miljoonien kvanttimyonien seasta

Sinä

Sinä tulit eläväksi

Joku todisti sinun olevan olemassa

Miljoonien hengittävien solujen joukossa

Kera tuhansien tähtien valon

Lämmität sieluani

Etuoikeus olla ja hengittää

Etuoikeus olla täällä tänään

Etuoikeus olla olematta

Vapaus valintaan

Tai valinnan mahdottomuus

Vapaus, kutsuva vapaus

Rakkauden valinta

Vapaus

Lumoava kutsu sinun sydämestäsi

Lumoava toive

Haave

Toivekuva

Se yö maalasi jotain todeksi

Se yö maalasi sanoilla

Kuvilla

Mielialoilla

Tyhjyyden sanattomalla tuoksinnalla

Herkin siveltimenvedoin 

Tyhjyys oli luonani

Aito

Aina 

Olin kaikkeus

Nälkä

Loppumaton nälkä

Jatkuva hakkaava nälkä

Lopettamaton ihmevoima

Sillä olin vain ihminen

Jatkuva

Hakkaava

Nälkä

Kursiiveilla

Rauhanajan kellot soittivat sinfoniaa

Ihmisen matka

Ihmisen kauneus sen kaikkine piirteineen

Ihmisen elämä ja sen suurin sulo

Rakkaus, viha, suru, ilo

Sana tuli silloin luokseni

Sana oli: sinä

Mieleni maalasi naisia eteeni

Tuttuja

Tuntemattomia

Yhdestäkään en osannut päästää irti

Yhtäkään en voinut saada

Unelma

Oli enemmän

Kuin nainen ja arkielämä

Taivaalle maalattuna maisema

Tulevaisuudesta

Elämästä

Kuinka kaaos asettuisi

Kuinka ymmärrys lainehtisi kaikkialla

Kuinka iltainen vieno vire

Kuulorajan tuntumassa

Hellisi, armahtaisi nukahtajaa

Kuinka sydän jälleen sykkisi vapaana

Hiljainen vento tuulen lento

Alkava kuiske puiden tuiske

Lehtien kahina 

Yhden pienen lehden elämä

Hetki

Yksi kesä

Ja olit mennyt

Yhden pienen ihmisen elämä

Yksi vuosisata

Ja olit mennyt

Yhden pienen planeetan elämä

Yksi vuosimiljardi

Ja olit mennyt

Yhden pienen galaksin elämä

1 vuositriljoona

Ja olit mennyt

Yhden ajattoman universumin elämä

Ääretön

Haluan rauhan sielullesi

Pelkojesi taivaankannen avartumaan

Ei ole tarvetta pelkoon

Haluan rauhan sielullesi

Olet tärkeä, sinulla on paikkasi

Ei ole tarvetta pelkoon

Haluan rauhan sielullesi

Ymmärryksen tähden loistamaan vierellesi

Pelko. Hyväksy se.

Nälkä. Hyväksy se 

Elämä. Hyväksy se

Kaikkeus. Hyväksy se

Olet osa tätä kaikkea.

Jokainen keksintösi on johdatusta eteenpäin

Kuljemme ihmisinä yhdessä tätä polkua

Yhdessä yksin ja yksin yhdessä ja osana kaikkeutta

Sinä

Juuri sinä

Olet minulle tärkeä

Myös sinä, olet minulle tärkeä

Ja sinä.

Ajatellaan. Kuvitellaan.

Ihmetellään ja ehdotellaan

Mitä mitä mikä ikinä kulkikaan täältä

Ei voi päätyä tuonne.

Jatkan kirjan lukemista