Katsellessani värejä

 Valkoisesta ruudusta löydän hetken mielenrauhan

Seesteiset sävelet tanssivat lävitseni hiljaisuuden vallitessa
Olen yksin koko kaikkeuden kanssa yhdessä
Eikä siinä ole mitään huonoa

Ajatuksenani on maalata väkinäinen kaunistettu arkipäiväinen maisema katsoessani esimerkiksi kattolampun hentoja kaaria
Kahdeksan lamppua
Yksi niistä on sammunut
Täydellisyys on rikkoutunut
Seitsemän
Maagista lukua ajatellessani kuljen kohti Orson Scott Cardin Alvinia
Seitsemännen pojan seitsemäs poika
Seitsemän kuolemansyntiä
Isän synnit kannetaan seitsemän sukupolven ajan
Seitsemän
Terävä sana, sillä pystyy viiltämään
Ja se on nopea
Terävä ruoska
Seitsemän kuolemansyntiä


Nälkäni kertoo taas itsestään
Tiedän jo sen olevan osa minua
Loputon
Ikuinen
Alati sykkivä nälkä
Liioittelu on joskus tehokeino
Vaan on typerää liioitella omalla kustannuksellaan

Sohva on täynnä ilmapalloja
Niitä on puhaltaneet keuhkohäiriöinen, lapsi ja kirjoittaja.
Ne ovat ajatukseltaan puhallettu rakkaudella

Onko hiilidioksidi rakkautta
Eräs voisi kysyä
Ainakin kasvien näkökulmasta näin on

kirj. 29.4.2017

Junassa

Elämäni raiteet ovat saaneet suunnan, kivaa

Olenko kappaleina herännyt enkeli

Vai helvettiin heitetty hylkiö

Tosiasia, maiseman vaihtuessa

Olen elävä

Varjot, puut, pilvet

Kaikki vilahtelee edessäni

Koko elämä on eteeni luotu sarjakuva

Jonka sivuja käännellään vinhaa tahtia

Jossain majatalo

Toinen

Yksi nethack

Ja yksi tekstiseikkailu enemmän kaikkeuden kokoelmiin

Aivoitukset ja niiden toistuva syyntakeisuus

Hulluudet järjesteltyinä kokoelmiksi ja rationaalisiksi sanamukailuiksi

Missä silti löytyy sellainen sävel

Johon voi kietoa tämän kaiken

Ja antaa sen punosten luoda kauneus

Kudottu, punottu, virkattu, kehrätty

Elämä

Sivuutan pysäkin, nojaan junan oveen

En tippunut

Sillä nousin ennen pysäkkiä

.

Maiseman silkkinauha-juoksu ikkunasta

Satunnaisia lyhtypylväitä menossa kahtasataa toiseen suuntaan

Syksyiset metsät ovat kauniita

Ja neljääsataa ohi pyyhältävät junat ovat pelottavia

Olen vaikka kuka

Ja voin olla enemmänkin

Olen sinä ja nälkäinen aaria

Olen minä ja istun junan lattialla

Olen ja olen ja olen

Kirjoitan puhelimella jatkumattomia sanaketjuja

Joiden yhteenlaskettu kokonaisuus on enemmän

Kuin mitä osaan laskea

Sivuutan sanani

Entä jos

Entä jos 

Alkaisin kirjoittaa runoblogia

Olen nuori mies nahkaisessa sotisovassa

Kimalteenani käytän elämäni valoa

Sisälle laskemaani timanttia

Hehkuvan ikiaikaista.

Kliseitä sanoihin

Kun tulet pimeästä

Valo sattuu silmiin

Kun olet pimeässä

Valo sokaisee

Kun olet valossa

Et näe pimeään

Kun tulet valosta

Pimeys pelottaa

Valosta junaan

Junasta valoon

Koti kullan kallis alkusointuineen odottaa

Asujaa

Jälleen istun junaan

Istun penkille

En käytävään oven eteen

Ihmiset istuvat ja on aamu

Eilisen energia pysyy eilisessä

Ja haikailen jonkinlaisen rakennetun onnelan perään

Vieressäni istuu nuori neito

Neidon askel on tasainen ja siro

Tiedän, sillä katselin jalkojaan kävellessäni junaan

Nyt vaihdan kaiketi tämän tekstin kulkemaan blogissa. 

17.10.2018

vuosien takaa taantumia

Roosterin sointujen lumoissa

Katson inkivääriolueni pohjalta

Tämän maailman kateellisia värejä

Ne haluaisivat laulaa

Kuten muutkin

Ne haluaisivat koskea

Kuin muutkin

Olen nälkäinen

Potilas vailla sairautta

Sinä olet sairauteni

Sinussa näen itseni

Mies hepeneissään katselee

Miettii paikkaansa

Kohtaa maailmaa

Hepeneisinsä kätkettynä

Elää elämäänsä

Antaa minun kohdata itseäni

Mies kledjuissansa katselee

Miettimättä paikkaansa

Kohtaa maailmaa

Kledjuihinsa puettuna

Kivisten sävelten 

Herra

Mies levyinensä kiertelee

Kauppaa tätä maailmaa

Kohtaa koko tuonelaa

Levyihinsä puettuna

Universumin kokoinen

Olevaisuus

Minä istun rääsyissäni

Katson tätä maailmaa

Kohtaan sanaa rakastaa

Rääsyihini kätkettynä

Valtamerten äänet

Ja rikottu rakkaus

Sammun penkin alle

Ihan vain

Koska tahdon

Join yhden inkiväärioluen

Rooster, the jack

My name parodienne

Elän hengitän ilmaa samanlaista kuin eilenkin

Ja sitä ennen

Ja sitä ennen