Lakoninen aamunkoi

Elämä on värjännyt silkkinsä mustallaan

Kiiltävää valotonta mustaa kaikkialla
Kasvamassa okaisista pensaista
Valumassa taivaalta

Tällä paikalla ja olemuksella
Ei ole syytä
Oikeutusta
Olemisensa konkretisoitumiseen

Matka väräjää
Olen ovilla vaan minua ei päästetä sisään
Minun pitää olla jokin supersankari
Pitää aina vain mennä yli sellaisten esteiden
Mitkä joko tappavat tai vapauttavat
Ja jos väärällä hetkellä menetän uskoni
Vaihtoehtoja ei ole

Sininen vapaus
Se kurottelee ikkunastani
Kulkee läpi lasittuneiden mineraalien
Antaakseen minulle siunauksensa
Olla ihminen

Hajoan vajoan alta kajoan
Vielä siihen hiillokseen
Jossa paloi sydämeni tuli
Koetan saada kohmeiset sormeni heräämään

Mimussa velloo tyhjyyden meri
Ajaton ja iätön
Hapeton

Makaan liisterissä

20.5.2020

Katson tyhjyyttä silmiin

Edessäni mies kävelee merkityksettömiä askeleitaan merkityksettömällä kadulla

Tyhjä tuuli taluttaa monivärisiä irronneita puiden hyödyttömiksi käyneitä lehtivihreä-astioita

Radio tuulettaa ilmoille jonkin artistin jo kuultua musiikkia

Istun harmaassa autossa jonka ratin päällyste on revitty riekaleiksi

Ympärilläni ihmisiä, joiden elämä toistaa toistaan päivästä toiseen

Autuus löytyy hetken illuusiosta merkityksellisyydestä

7.10.2019