Rauha sielullesi

Päätepisteiden pitkospuut kutittavat kulkijan kantaa

Hiljaisuus hivelee elämän haivenet vireessä huojuen

Luovu en ensimmäinen ajatus meinaa tahtomattaan antaa värjätä illan samettia hurmeeseen

Sivelevä sanan sointi saattelee kulkijan matkaan

Värjättynä uuteen todellisuuteen näen todellisuussateenkaaren polttavan esiin näkymättömätkin värit

suloista särinää illan kaksiulotteisessa pinnassa

Värien värinää polttavaa elämää solujen tärinää

pakahtumiseen asti huutavaa naurua rinnassa 

Laulavat lintuset laulun

Meri itkee kyynelen iltaisen

Hiljaisen salaperäisen suolaisen

Sadepisara seassa sanasumun seesteisen

Luo pilvi valoaan läpi sanojen enkelin

Hetket loistavat uskomatonta kauneuttaan elämän virran pinnan pyörteissä

Yksinäisyys vaihtuu kaksinaisuuteen ja ilta palaa avoimena sydämensä

Tavoitteena kynällensä saada kuuluviin salatut tunteet ja raskaiden iltojen alla lepäävä kauneus

Peilipintojen hampaissa säröytymiä. 

Revenneet hymyt loistavat aamun saavutettuun aikaan

Nämä kaikki ihmisen lapset, kuin rakkauden kummallisia keräytymiä

jotenkin se kaikki aiempi kiteytyy silti aina iltaan ja kuutamon taikaan

elän vapaammin ulvoen kuuta ja palelen kuusen oksien alla

silti jossain tuolla valaistulla linnunradalla

kuulen laulua polttavalla poljennolla

Meri itkee kyynelen iltaisen

Hiljaisen salaperäisen suolaisen

Sadepisara seassa sanasumun seesteisen

Luo pilvi valoaan läpi sanojen enkelin

Meni mies menojaan aika jätti maailmaan askeleidensa

kookkaat loistavat jäljet

sanat kiteytyvät illan pakkasessa nuotiopiirin avoimessa tunnelmassa

siellä missä hiljaisuus on läsnä ja laulavat jääkiteiden kuorot

Siellä missä kyyneleiden virrat koetaan elämän ilon tavoin

siellä missä sielulla on hyvä olla ja missä sydän on avoin

Rauha sielullesi

Edorf

17.11.1985 - 31.3.2015

Kirjoitettu

2017-2024

Yö

Etääntynyt kaiketi kaikesta. Uskoisin sen ihmisen olleen jotenkin kaikonnut mieleltään. Hänen vastauksensa kipuun oli yksinkertainen: vain pieni sana tuonne toiseen todellisuuteen.

Vaan kysyessäni sanaa sain vastaukseksi hiljaisuuden ja ajan ahdistavan tuijotuksen, jolla ei ollut selvästikään periksiantavuutta takanaan. Ajan silmät katsoivat minua. Toivoin näkeväni niissä sääliä; että viimein joku tunnustaisi matkani raskauden ja että minulla viimein olisi se syy, miksi olin päätynyt lopulta luovuttamaan, olemassa ulkopuolellanikin.

Luultavasti aika vaihtui. Sen silmät eivät olleet enää ajattomat. Niiden olemukseen tarttui kuvitteelliset entiteetit; saatana tarttui olkapäästäni ja kysyi: nautitko poikani elämästäsi? Ei sitä sinun nautinnollesi tehtykään. Ainoa mahdollisuus on uhrata itsensä.

Kuunnellessani olkapääni muuttui, luutui, sen toiminta estyi. Olin matkalla kaukana menneessä. Lukiessani Edgarin matkoja ajassa, paikassa ja todellisuuksissa olin tullut jälleen lähemmäs paikkaani. Katselin paikkani tyhjyyttä. Hylätyn istuimeni vallanneita köynnöksiä ja kasvustoa sen päällä. Tuulenvire tanssitti kauan seisonutta ilmaa ja sen partikkeleita kirkkaiden lävistäjien tunkeutuessa tuohon hylättyyn paikkaan. Aikaisemmin tiesin olevani kotona.

Nyt olin tullut vieraaseen paikkaan, jonka aika itsessään oli jättänyt.

Lasien pielissä olevat seitit, pintojen ajan sametti, koskemattomat pienet kynttilät, jotka olivat aikanaan ikkunasta loistaessaan luoneet toivoa pimeään. Nyt kaikki tuossa tomuisassa tilassa oli lakannut olemasta.

Hidas väre kulki läpi olevaisuuden.

Sellaiset väreet saavat alkunsa kaikkeuden sydämessä, kaiken synnyssä. Väreet, jotka ravistelevat kaiken olevaisuuden olemusta ja samalla niitä ei tarkinkaan kokija meinaa kyetä havaitsemaan.

Väreeseen tarttui tomujen aika. Kynttilöiden värin perusolemus muuttui tuhannesosasekunnin ajaksi ja kaikki oleva äkkiä tuli näkyviin. Vain hetki, ja se oli kaikki mennyttä. Hetki. Ikkunasta kajasti alkava yö. Hihani huuhtoi ikkunalaudan pinnan ja kynttilä löysi tiensä toivoa luomaan. Pieni kynttilä. Koko olevaisuuden yössä loistamassa omaa pientä valoaan.

16.4.2022

Satavan saarnaajan salat, ote

Ongelmia, ongelmia

Matkalla monta lahkeeseen tarttui

Kun ongelmasta tuli haaste

Aikaa kulki, haasteita editse karttui

Vaan ajan vartta kulkeissaan

Haasteetkin mahdollisuuksiksi varttui

8.6.2023