keskiviikko 29. tammikuuta 2025

Runebergin päivä, 2025


Aurinkoa, 
    sitä ei näy
päivä silti vakaasti eteen käy
juhlintaa satojen vuosien takaa
ja juhlakalu kirkkomaassa makaa

Niin koittavi päivä ja koittavi yö
ihmisten syömmet hartaana lyö
heleät virret ja seinien hirret
alttareina ammoisten

rikkovi rauhan jo viimeinen säe
mullan alta sitä silti helposti näe

oi silmä sieltä katseesi luova
oletko vielä runon rauhan tuova
viettää aika ja kulkevi askel
kyynel hetken sulkevi poskel

Aurinkoa,
    niin sitä ei näy
päivä silti vakaasti eteen käy
Lumi täyttää taivasta maata
Vielä ei leivon laulua kuulla saata

Ja kaukana on itku vehreän lehdon
Jättääpi Antti jo pehmeän kehdon
Mihin ehtiikään, jos elää saa
Huokaa taivas, huokaa maa

Nyt ei säkeiltänsä riimejä vie
Hattua nostaa, tää on se tie

Taivaansinikin kuurasta pilkahtaa
Vaan niin kaukana toukokuun maa
Se, Jok´ sätehillään elohon herättää
Käskee, murheenne kompostiin kerätkää!

Aurinkoa,
    hänt´ ei vieläkään näy
Päivä silti vakaasti eteen käy
Hetken suloista nousee kuorrutteineen
Leivonnaiset, koko Suomi rautateineen

Maamme, se kallis synnyinmaa
Jok’ keväisin kukkaan puhkeaa
Ja aurinkokin 
            taas loistaa saa



29.1.2025

Kirjoittajan huomiona haluaisin lisätä tänne, että loin tähän runoon useammankin viittauksen tämän päivänsankarin teksteihin ja elämään - omalla tavallaan jopa rautatiet nivoutuvat hänen historiaansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommenttia jos siltä tuntuu. Kaikki huomioidaan. Tosin tän alustan kommenttikenttä kakoo aika ajoin ihan ihmeelllisesti.

Miksi me ollaan olemassa

Pilvet hengailevat avaruuden eteisessä Olen ollakseni Verhot huutelevat ikkunatuulen kieltä Miksi ihmeessä Me oikein ollaan olemassa Tähtisa...

Suositut tekstit