Jumalan hiukkanen

Ei sellaista ole?

Hiukkasen jumala?
Paljon helpompaa ja todennäköisempää
Oletko hiukkasen jumala
Sanahiukkanen sanojen savannilta

Sateeton autiomaa
Keitaalla tungosta


Sanat kasvavat vapauden valossa


Sanaköynnös kiertää ajan palmua
Kamelien kyttyröistä tipahtelee kirjaimia
Hiukkanen tanssii tuulen tuivereessa
Nauttii lentonsa lemmestä


Hiukkanen, joka loi kaiken
Jumalan hiukkanen
Hiukkasen sekin kai jumala

13.7.2022

Olen illuusio elämästä

Vihreän ruohonkorren humina kesäisessä auereessa

Pojan pienen kokemus kätensä savessa

Kuinka hiljaa kulkevat taivaan pilvet 

Ja

Kuinka nopeaa vaihtuukaan aika

Taivaisiin kurkottava, vihreys, vehreys

Kuinka me haluamme olla aurinko

Maatuneita korsia, katkenneita oksia

Ruskea homeen laidun

Pienen pojan jalanjäljissä orastaa

16.7.2021

Rakkaus hetkeen elää täällä

 Olen matkantekijä

Tolkienin nimeämätön sankari

Kulkiessani

Näiden katujen äänet toistavat minulle sanomaansa

Koetan vaipua hiljaisuuteen

Yläpuolellani olevassa tilassa lukee romu&random

Olen sen alla

Kellarissa

Betonisessa luolassa

Minne luolamiehet ja -naiset ovat kokoontuneet

Betoni kaikuu

Jollakin on soitin

Toisellakin

Kolmannellakin

Neljännelläkin

Monennellakin 

Elimistöni sulatusuunia kiehtoo tällä hetkellä sille antamani salaatti

Dyykkisalaatti löysi tiensä luokseni Tahmelan k-marketilta

Vaihdoin juuri viestejä

Nyt elimistöni unohti ruoka-aineet ja työnsi verenkierron vallan toisaalle

Elämä, ah

Tuo huumaavan raskaan kevyt pieni hassu matka

Elämä, ah

Sitten muistan ajatuksen:

Ihmisiksi, ne ovat niitä, jotka jäivät lapsiksi

Miksi

Enkä saa enää ajatusta sellaisena kiinni

Kuin se aiemmin oli

Se harmittaa

Ja annan sanojen lentää

Villitsen viesteissä erästä

Samaan aikaan vanha mies puhaltaa jonkinlaiseen puhallinsoittimeen

Äänimaisemassa on utopiaa, dystopiaa. Katkonaisia hengähdyksiä erilaisista todellisuuksista

Erilaisista

Erilaisista

Katkonaisia

Elämän virta on katkonaista

Kuin myös hetken virta

Kakofonia tanssii betonisilla luolaseinillä

Korkea ääni viiltää ylitse muiden

Kuljetaan korvieni sietokynnyksellä

Kuljetaan muusikoiden oudossa synergiassa

Välähtelevissä taajuuksissa

Sellon tummuus hyväilee korkeiden särkyvien sävelten sisältä

Synergia etsii paikkaansa

Etsii

Ja etsii

Etsii

Synergialla on olemassaolo

Kakofoniaan sisällytetty kollektio

Sulautunut mieli

Hakemassa 

Olemassa vastahakoinen

Olemassa sinä

Väsymykseni kiertää kehossani

Huvittuneisuus kiertää kehossani

Suunnaton ärtymys kiertää kehossani korkeiden äänien taipaleen pitkin poikin betoniseiniä tähden

Minä kierrän kehossani

Paikalle tuli kiinalainen laululintu

Sen lemmikkiporsas laulaa tuutulaulua

Tämä on ihan v***n randomia

Romusta en tiedä, tosin kehoni kaipaa lepoa

Kiitänpä siis kaikkia

Maapallo venyy sellon kyljessä

Siitä tuli sateenkaareen puettu nukkuva lapsi

Haluaisin olla nukkuva lapsi juuri tällä hetkellä

Ja pelko valtaa minut sanojeni seasta

Äänet tuovat omituisen kattoeläjän luokseni

Se loikkii kerrostalojen katoilla mustien vanhojen pienten ilmahormien ja savupiippujen joukossa.

Avaruusmatkani lähentelee loppuaan

Väsymys vie minua

Saattelee ystävän tavoin kohti lämmintä valoa

Pyytää luokseen lämpimään

Väsymys ja kehoni pyristely

Vai oliko se sittenkin mieleni

Oliko se sittenkin

Oliko se sittenkin

Oliko se sittenkin

Random soittajat löysivät uuden, totaalisen randomin kanavan

Millä lähettävät toisilleen hyvin randomin kuuloisia viestejä

Olen romu&randomin uneksiva väsynyt matkalainen

Ja kohta astun taas ovesta ulos uuteen maailmaan

21.3.2019

Yön saaga, jatko-osa.

Jos mä pyytäisin jumalalta, jotakin tosissani, ja jos kykenisin jotenkin erottelemaan, olenko todella tosissani, ja tiedänkö toivomani hintaa; jos minä toivoisin jotakin, tarvitsisiko sen silti toteutua? Entä jos kyse olisikin enemmästä, entä jos kyse olisi muusta kuin minusta, muusta kuin lähellä olevastani. Mitä toivoisin?

Lapsille hyvää?

Maailmanrauhaa?

Parempaa elämää kaikille? Mihin verrattuna ja mikä on parempaa?

Ymmärrystä ja taitoa nähdä asioita?

Ymmärrystä. 

Ihmisen ymmärrystä ihmistä kohtaan, ihmisen ymmärrystä elämää kohtaan,

Ihmisen ymmärrystä

Rakkautta?

Viisautta?

Rauhaa sielulle ja ruumiille?

Joskus, kyllä, toivoisin sitä. Joskus toivoisin rauhallisten askeleiden kulkevan läpi maideni rauhoittaen raivoavat koirat, pelokkaat sudet, rauhoittaen sen villin luonnon ja sen valtavan sykkeen.

Rauhoittaen.

Joskus voisi vain toivoa olemassaolemattomuuttaan, ehkä kuitenkaan sitä todella tarkoittamatta.

Joskus taas voisi toivoa vahvempaa olemassaoloa.

Ovatko toiveet lopulta vain sanoja

ja sanat taas 

luomassa todellisuutta

Rekisterikilvet repivät aika-avaruuksia

 Mä istun tässä ja kirjotan biisii

Joku hullu vois väittää, ettei tää oo iisii

Vaan helpoista helpointa on sanoja paikalleen heitellä

Niillä jo väsynyt ja uninen peitellä

Vaan se hetki, kun niitä eteenpäin kerrotaan

Aaa, ma luulen

Että synnyin juuri äsken

Ja kuolin nyt

Aa'a, ma kuulen

Kitaran ja äänen

Tähän elämään mä jäänen

Tähän elämään mä jäänen

Seuraava kappale kutoo perinteistä tyyliä

Tähtien pilkkoessa maantien valoa

Kuuden tunnin ajomatka, jatka jatka

Kiireettömän miehen sanamoottori autoa työntää ja vetää

Eikä tiellä, no arvaat kai, siellä ei näy ketään

Aaa, mä luulen 

Että synnyin juuri äsken

Ja kuolin nyt

Aa'a, ma kuulen

Kitaran ja äänen

Luulen, tähän elämään jäänen

Luulen, tähän elämään jäänen

Yltiöpäisen ylimielisen kirjoittajan sanellessa sanojaan, kansa taputtaa ja kiittää laulajaa

Mikä oli sana ja mikä sen sanoma

Olit kai siellä, sanomatta sanoja

Mutta politiikan yhteiskunnalliset vaikutukset heijastuvat väistämättä elottomaan potilaaseen, jonka pottuvarpaan lapussa nimi heiluu ja keinuu sen kävellessä.

Siis sun täytyy elää, elää, elää elää

Elää elää elää elää

Elää elää elää elää

Siis sun täytyy elää

Aa, arvaa, mitä mä luulen

No luulen tottakai, että synnyin juuri äsken

Ja kuolin pois pois nyt

Ja arvaa

Mitä ma kuulen

Kitaran ja äänen

Mä luulen, et tähän elämään jäänen

Mä tiedän, et tähän elämään jäänen

Sit mä synnyn ja kuolen uudestaan

Ehkä jonain päivänä

Jompikumpi yhtälöstä jää toteutumatta.

Se olisi surullista, maj karman mielestä ainakin

Vaan usko pois, sitä se ei ole

Siks sun täytyy elää

Ja mä luulen, 

Luulen et tää maailma palaa

Salaa

Silti joku sitä halaa

Ja kaikki pelastuu

Aaa, mä luulen

Et mä synnyin juuri äsken

Ja kuolin tasan nyt

Ja arvaa mitä mä kuulen

Se on kitaran ja äänen

Ja totta tosiaan

Äskeiseen elämään jää en

Istun punaisessa avoautossa

Tehdas 108 on sen rekkari

Ja se kiitää helvetin lujaa ja kauniisti

12.12.2018

Isä

 Kiitos. Kaikesta tämän elämän päällä, mistä olen saanut sinun kauttasi oppia.

Kiitos ajastasi

Kiitos kaikesta tästä.

Kiitos säästäväisyydestäsi

Kiitos elämästäsi

Ennen kaikkea, kiitos ajastasi, jonka ilman pyyntöä minulle päätit antaa.

Ei me osattu puhua, vaan en minä sitä edes ole kaivannut. Ehkä se olisi voinut tuoda jotain, ehkä ei. Tahdoin kunnioittaa vapauttasi ja myös muiden vapautta. Ja se mitä tahdon tältä elämältä, on antaa lapsilleni niin hyvät kortit, kuin vain kykenen kaikilla taidoillani

Hienoisen haikuinen olo

Elo

Kaipuinen

Eikä kuitenkaan

Haikea

Vaikea

Eikä vaikea laisin

Elämä ja sen muutos

Puhuva tuli

Hiljainen uni

Je suis desole

Je te aime

Anna anteeksi, isä

Anna anteeksi minut ja minun tapani

Anna anteeksi, isä

N'oublie rien, merci beaucoup

N'oublie pas

Tu est belle

N'oublie pas

Tu est intelligent

N'oublie pas

Tu est

Ota vastaan kiitokseni isä, 

Ota vastaan kiitokseni minusta

Ota vastaan kiitokseni elämästäni

Je sais, ce la vie, ne regret rien

N'oublie pas

J'ai ete un garcon, j'ai ete une petite enfant

N'oublie pas

27.10.2018