Rekisterikilvet repivät aika-avaruuksia

 Mä istun tässä ja kirjotan biisii

Joku hullu vois väittää, ettei tää oo iisii

Vaan helpoista helpointa on sanoja paikalleen heitellä

Niillä jo väsynyt ja uninen peitellä

Vaan se hetki, kun niitä eteenpäin kerrotaan

Aaa, ma luulen

Että synnyin juuri äsken

Ja kuolin nyt

Aa'a, ma kuulen

Kitaran ja äänen

Tähän elämään mä jäänen

Tähän elämään mä jäänen

Seuraava kappale kutoo perinteistä tyyliä

Tähtien pilkkoessa maantien valoa

Kuuden tunnin ajomatka, jatka jatka

Kiireettömän miehen sanamoottori autoa työntää ja vetää

Eikä tiellä, no arvaat kai, siellä ei näy ketään

Aaa, mä luulen 

Että synnyin juuri äsken

Ja kuolin nyt

Aa'a, ma kuulen

Kitaran ja äänen

Luulen, tähän elämään jäänen

Luulen, tähän elämään jäänen

Yltiöpäisen ylimielisen kirjoittajan sanellessa sanojaan, kansa taputtaa ja kiittää laulajaa

Mikä oli sana ja mikä sen sanoma

Olit kai siellä, sanomatta sanoja

Mutta politiikan yhteiskunnalliset vaikutukset heijastuvat väistämättä elottomaan potilaaseen, jonka pottuvarpaan lapussa nimi heiluu ja keinuu sen kävellessä.

Siis sun täytyy elää, elää, elää elää

Elää elää elää elää

Elää elää elää elää

Siis sun täytyy elää

Aa, arvaa, mitä mä luulen

No luulen tottakai, että synnyin juuri äsken

Ja kuolin pois pois nyt

Ja arvaa

Mitä ma kuulen

Kitaran ja äänen

Mä luulen, et tähän elämään jäänen

Mä tiedän, et tähän elämään jäänen

Sit mä synnyn ja kuolen uudestaan

Ehkä jonain päivänä

Jompikumpi yhtälöstä jää toteutumatta.

Se olisi surullista, maj karman mielestä ainakin

Vaan usko pois, sitä se ei ole

Siks sun täytyy elää

Ja mä luulen, 

Luulen et tää maailma palaa

Salaa

Silti joku sitä halaa

Ja kaikki pelastuu

Aaa, mä luulen

Et mä synnyin juuri äsken

Ja kuolin tasan nyt

Ja arvaa mitä mä kuulen

Se on kitaran ja äänen

Ja totta tosiaan

Äskeiseen elämään jää en

Istun punaisessa avoautossa

Tehdas 108 on sen rekkari

Ja se kiitää helvetin lujaa ja kauniisti

12.12.2018