Utopian unelma

Havunneulasen hiljainen huuto

Illan lävistäessä taivaansylin

Jumalaisten keinujen rauhoittava syli

Loitontuva katse

Toiveeni herää tähtien valosta

Unissani nukkuvat ihmiset ovat hereillä

Laulavat tämän maailman kauniiksi

9.3.2018

Rokkipappa

 Oli kerran rokkipappa 

Sille maistui hernesoppa

Ja se söi aina mämmiää

Sillä oli täysi maha

Eikä se ollut paha

Se söi aina mämmiää

Sil oli hieno kitara

Ja silmäs oli pisara

Kun se söi chilimämmiä

Sitten pappa lähti kotiin

Uppos töllön rokkisotiin

Ja se söi siellä mämmiää

Sitten pappa laittoi nukkumaan

Alkoi aamulla kasilta kukkumaan

Ja se söi aina mämmiää

Ja se söi aina mämmiäää

Ja se söi aina määääääämmmmmmmmiiiiiiiiiiiäääääää

25.2.2018 kera muksujen

Paasarin pasuuna

 Tuhansien parsekkien matkan vektoriavaruus nauraa

Tähtisumun hengitykseen kätkeytyy sinun sielusi, kokonaisuus ja yksi yhdessä

Toistan riivattuna sanoja, joilla saattelen henkeni lepoon

Rauha

Rakkaus

Armo

Juokseva armo lepää sinun rinnoillasi

Suutelen äiti maan povea, sen suunnattoman yksinkertaisen monimutkaista koneistoa

Jonka jokainen henkäys todistaa suuremman olemisen voimaa ja kokonaisuutta

Minkälaisesta ihmisellä ei ole aavistustakaan rajallisuutensa tähden

Teknologinen vallankumous ryhditti tuon selkärankaisen suureen vallankumoukseensa

Uskoon jumaluudesta ja sen mahdista

Pienet ja pelokkaat

Öisinä öinä rukoilevat häpeillen pelokkaasti kaikkeutta säästämään henkensä

Mitättömän matkan verran

Vaikka kaiken pitäisi olla pyhää

Sanat, jotka voivat olla pyhiä, voivat olla tuho

Sanat, jotka voivat rakentua uskoon kuolevaisuudesta voivat olla kuolemattomia

Sanat, joiden varaan on rakennettu yhden rodun vuosituhannan kahden taival

Katoavat yhtä nopeasti kuin ovat tulleetkin, eikä kukaan ole niitä todistamassa

Siinä oli mahtavan rodun suurin voitto

Olla historian hämärissä sanojensa vankina

Rotu oli nisäkäs. Eikä siinä ollut mitään ylivertaista. 

Neokorteksinsa ja itsetietoisuutensa lumoissa luuli kaikkeutta omakseen, eikä tajunnut kokonaisuuden kuvasta mitään.

Tämä oli tutkijan matka

Sukellus tähtienväliseen kaikkeuteen

Sukellus suurempaan himoiten jonkin löytymisen tuovan rauhan sielulle

Sisältönä maailmankaikkeuden alkulähteet 

Kartoittamattomat nebulat pyörteilevien massiivisten mustien aukkojen Lomassa

Suuri suru rinnassani todistan pienen nisäkkään hulluutta, luuloa olla enemmän kuin on ja silti olla vain vaistojensa ja viettiensä vietävänä jokainen hetki. 

Samaistumisen läsnäolo, huoli pienistä, niiden kohdalle osuneista henkäyksistä vanhempiensa käsittelemättömän vihan huudossa

Murtuva kuori, matka

Estynyt viimeistä kertaa

Kuinka luoda toivo toivottomalle

Antaa armo armottomalle

Suru suruttomalle ja ilo ilottomalle

Puhallan tuuleen

Uskomattoman toivon

Läpi mitokondrioiden hengityksen avautuvana tähtikarttana mieleesi

Rajaton kuvitelma rajallisia lukemia rajattomasti luotuna sinun silmiesi eteen neokorteksin pyhittäessä tämän matkan

Kiksukontrolli neljä viis, edestämme, takaamme, pieni pyrähdys, pesästään eksyneen linnunpoikasen pyrähdyksen ajan koemme vapauden sävelen soittavan sulkiemme alla kollektiivisessa virrassamme.

Sukella syvempään, maistuvaan maahan, hiljaiseen, haihtuvaan, ylimieliseen, nöyrään

Maista tuoksuni aaria viidakon säestäessä kuumankosteita löylyjään

Silti hiihdät maailman kylmimmissä kolkissa ripsiesi katkeillessa niihin kertyvästä jäästä

Hengitys

Huokaus

18.2.2018

Happilaitteet

Sukellan tuntemattomaan aaltoon

Siellä laulaa jotain kuulumatonta

Kuulumatonta tänne

Kuulumatonta maailmaan

Kuulumatonta kaikkialle

Minä

Sinä

Olevan takaa paistava maailmankaikkeus

Lämmittää sykkivää sydäntä päästäen irti todellisuuden pauhut

Airueena todellisuuden orjat

Sinä

Minä

Matkan jatko

Pisimmän oksan kulkija

Pettääkö oksa

Ennenkuin olet perillä

Kriittisyyden kulkulaulu

Epäjärjestetyt kaljalasit

Lämmittämässä seinien välissä

Ja sukellan uuteen uneen

Katson pehmeää todellisuutta

Sen avautuvat ikkunat laulavat sävelten seassa kaikkien selkään vihreitä aurinkoja todellisuuksien kajon seassa.

Kudon sanoista punoksia, vahvoja heikkoja särkymättömiä herkkiä verkkoja

Niiden sulaessa katson uudelleen sinua ja sinun silmiäsi

Niiden sävelestä kerron todellisuuteni olemuksen ja sukellan elämään 

Oletko elävää

Maailma sulaa pelkkää vahaa

Totuuteni massiivisissa painoissa

Löydät maailmankaikkeuksien tuoksun ja se haluaa kietoutua sinuun

Kietoutua, verkottua, sulautua, sisältyä, olla

Vain sinun tähtesi tähden tähditän toisten tähtisoittoa

Koen elämää, matkaa tätä ilman henkilökohtaista voittoa 

Hiljaisuudessa

Lepää maa

Joskus 

Sellaisten hetkien jälkeen

Elämä tunkeutuu hiljaisten seinien lävitse

Ollen osa kaikkeuden laulua

Osa tähtisoittoa

Osa minua

Osa sinua

Osa tätä kauniina sykkivää maailmankaikkeutta ihanasti yksilöityneenä aistikokemuksien tuoksinaksi baarin nurkkapöydässä, kadulla, kotona, sohvalla, sängyssä, matkalla jonnekin ja jostakin. Sinun silmissäsi, minun silmissäni, mielessä, kielessä, matkalla.

Ainaisella iäisellä matkalla menossa jonnekin

Muutos hakkaa avohakkuutaan

Antaa uuden kasvaa

Loistaa

Sateenkaaren väreissä tunkeutua kaikkiin

Loistavat silmät

Loistava hymy

Loistava nälkä

Loistava pelko

Elää tässä ja nyt 

Kokonaisessa todellisuudessa

Blues

Sävelet kaikkeudesta

Kitara aaltoilee tummana yöhön

Tampere huokaa

Kaupunki rakastuu

Miltei irtoavien kyyneleiden lomassa nauran elämän mahtipontista mahtavuutta

7.2.2018