Siltoja

...

Tyhjyyden jatkuva aaltoliike
Tarjolla taukopaikkoja
Penkkejä istua, näreitä nojata
Tyhjyyden uoma
Jatkuvassa liikkeessään

Onnekseni yön loiste alkaa taas valaisemaan sokaistunutta matkaani
Tarkasti järjestellyt valoa loistavat diodit levittävät fotoneja asuntoni seinille
Huomisen haasteet lepäävät tämän päivän unessa

Tyhjyys
Sanoisinko rakastajani
Sanojeni kuulijan
Tunteideni huolijan

Tyhjyyden uoma pisaroimassa iltaisen taivaan alla
Ja minulla on silta
Uoman yli


Katson tyhjyyden liikettä
Jatkuvaa tarinaa
Jota kerrotaan kuunteleville

Olipa kerran metsä. Sen puiden yli kaartui uskomattoman kaunis pieni sateenkaari, jonka pienet lapset rakastivat metsää. Metsä hyräili usein sateenkaaren lapset uneen.

Kaikissa tarinoissa on aina jokin vastakkainasettelu. Jotain pahaa ja jotain hyvää, tietenkin yleisesti oletetussa järjestelmässä; toisissa järjestelmissä toisen hyvä onkin toisen pahaa ja niin edelleen. Mutta tämä tarina on omituinen. Tässä ei ole noita olemuksia.

Tämä kertoo vain siitä, kuinka sateenkaaren lapset elivät raukean auringon alla luomakunnan hyväksyminä ja olivat osa tätä kaikkea. Sateenkaari itse, se oli monitahoinen ja -ulotteinen. Sen värit kulkivat ajan lopusta ajan alkuun ja ulkopuolelle ajan.

Rakas sateenkaari ja sen lapset. Rakas metsä ja sen lapset.

….
16.7.2022 

ps. Tämä on siitä erikoinen tapaus, että normaalisti minulla on ollut julkaisussani ainakin muutaman vuoden aikaviive kirjoittamisesta julkaisuun. Jotain on ehkä kehittynyt, koska vastakirjoitettu ei tunnu vaihtoehtona enää hankalalta julkaista

Hetken ylistys

Oletko kanssani? Kuuletko kellojen lyöntejä seuraavat kaiut hiljaisessa temppelissäsi? Mene kanssani iäisyyden kerhoon ilman pelkoa huomisesta, toivoen maailman armoa kaikille rakkaimmillesi. Sinun on aika ja sellainen nöyryys, minkä voit kuulla aikojen kelloista. Oletko vielä kykenevä uskomaan enempään ja kaikkivoittoisaan rakkauteen ilman turhan itkun kaikua seinien sisäpintojen tasoitetuissa kaikupinnoissa.

Olen sinun olet minun, maailma on meidän voittoisa matkamme ja kaikkeuden väreissä voi punoa tuhansin suudelmin koristeltuja vaatekappaleita. Solujen ikiaikaisessa rakkaudessa laulaa ikuinen laulu; kuinka voittamaton rakkauden säe voikaan olla. Puhdas usko elämän voittoisaan lauluun.

Sinun maalaamasi

ristipistoin sitomasi

kyyneleideni koristama

iäisyyden kangas.

Se liehuu ympärilläni. Se liehuu ympärilläsi. Se on sinun sisälläsi enemmän kuin tahtoisit, enemmän kuin uskoisit.

Uskotko? Uskotko? Uskotko?

Olen sinun.

Kaikkeudelle annettu uhrilahja laulaa suureen ääneen, jokaisen sieluun on sidottu aikojen nahkainen vaate. Nälkäinen punainen vaate. Ruskea, maadoittava hiljainen tuoksu kiirii aistieni päätepisteisiin. Olen kaipaamasi rauha ja iäisyys. Olen enemmän kuin se valo, minkä voi tuhansin silmin todistaa. Olen enemmän kuin tähtien loiste ikuisuuden taivaan alla. Olen sinun allasi tapahtuva ajan polte ja matkan tapahtuva aika. Hetki.

Lisää yhtälöön rietas maukas lihasi tuoksu, äänesi toiveita herättävä punainen särö; huokaus illan tuoksinan jatkuessa sisältäsi laulaville lintujen kuoroille, matkan ikuisuuden jatkuvalle.

Matkan ikuisuuden jatkuvalle.

Matkan ikuisuuden jatkuvalle.

Tähtien polte, tuntematon ihanuus laulamassa elämääni valoa ja toivoa. Matkaa. Ihanaa valoa. Valoa. Valoa. Valoa. Ihanaa valoa.

Tule lähelleni. Hiljaa. Hetken pedin kerälle kierin viereesi pyörin laulan ja kierin kera silkkisen nyörin tanssijan askeleet kauas kantaneet väsyneet todellisuudet ilman sinun matkasi aikaa. Aikaa ilman todellisuutta. Yhtäkään todellisuutta. Yhtäkään todellisuutta. Yhtäkään. Todellisuutta.

Olen kanssasi nyt ja aina. Olen tuleva ja menevä, matkassani muassani suurempi toivo, laulu ikuisuudesta ja matkan ajattomasta viennistä. Aalto saavuttaa hiljaa kantaa simpukoita santaa. Antaa viimeisen silauksen sellaisen todellisuuden äänelle, joka tahtoo sinun sydäntäsi koskettaa. Koske sydäntäsi hiljaa, anna toivon kukkia pieneen kukkaansa, anna sielun laulaa, anna köynnösten kasvaa ja kasvaa, niin ettei enää koskaan voi pysähtyä sellainen hetki.

Surullisen miehen tunsit aikanaan sitä katsoit, sen matkaa, sen polkua, sen surua ja sen kulkua. Surullisen miehen sydäntä, lämmittää nyt hetken peti. Ei aika, ei toivo vienyt juuria irti, pois, minnekään.

Ei aika, ei mikään.

Ei aika,

ei mikään.

8.11.2017

Katsellessani värejä

 Valkoisesta ruudusta löydän hetken mielenrauhan

Seesteiset sävelet tanssivat lävitseni hiljaisuuden vallitessa
Olen yksin koko kaikkeuden kanssa yhdessä
Eikä siinä ole mitään huonoa

Ajatuksenani on maalata väkinäinen kaunistettu arkipäiväinen maisema katsoessani esimerkiksi kattolampun hentoja kaaria
Kahdeksan lamppua
Yksi niistä on sammunut
Täydellisyys on rikkoutunut
Seitsemän
Maagista lukua ajatellessani kuljen kohti Orson Scott Cardin Alvinia
Seitsemännen pojan seitsemäs poika
Seitsemän kuolemansyntiä
Isän synnit kannetaan seitsemän sukupolven ajan
Seitsemän
Terävä sana, sillä pystyy viiltämään
Ja se on nopea
Terävä ruoska
Seitsemän kuolemansyntiä


Nälkäni kertoo taas itsestään
Tiedän jo sen olevan osa minua
Loputon
Ikuinen
Alati sykkivä nälkä
Liioittelu on joskus tehokeino
Vaan on typerää liioitella omalla kustannuksellaan

Sohva on täynnä ilmapalloja
Niitä on puhaltaneet keuhkohäiriöinen, lapsi ja kirjoittaja.
Ne ovat ajatukseltaan puhallettu rakkaudella

Onko hiilidioksidi rakkautta
Eräs voisi kysyä
Ainakin kasvien näkökulmasta näin on

kirj. 29.4.2017

Kun joulu tulee

Kiteytyneet vesihiutaleet

Laskevat hiljalleen maahan

Odotus painuu kevääseen

Pimeä kietoo vaippaansa pakkasen

Rätisevän ritisevän ilman

Huurteinen ilma kumpuaa suustani

Tanssien kiteiden lomassa

Valo tanssii jossain linnunradan tuolla puolen

Se laulaa meidän maailmamme tahtiin

Ilma pyörteilee

Hahtuvaiset leijailevat

Tarttuvat pyörteeseen 

Vapaasti laskevat hulvatonta vuoristorataansa

Valo tanssii linnunradan tuolla puolen

En tiedä oletko se olet sinä

Haluan kietoa valon syliini

Tuntea rintani avautuvan maailman lauluun

Tuntea rakkauden juoksevan minun lävitseni pienillä ratsuillaan

Kohta on taas joulu

Ja joulu

Ja joulu

Joulut seuraavat toinen toistaan

Kyyneleiden kera

Tapaninpäivänä päivitellen

Kyyneleet eivät näinä joulun päivinä vuoda

Istun seurassa elämäni ihmisten

Nauran ja koen

Elän elämää

Jossa ei ole harmaata

Elän elämää

Elän elämää

Elän elämää

Kuuntelen joipuneita ihmisiä

Kuuntelen

Kuuntelen ja kuuntelen

Kuinka sihaukset lähistöllä

Kertovat taas kuinka elämää avataan

Elämä avautuu hankalilla avaimilla

Eivät saatana sovi käteen

Tai sitten rukkaset on jäässä

Tai sitten se lukkokin uupuu

Itse asiassa

Elämä aukeilee kauneisiin rakosiin

Valo loistaa

Pimeys loistaa

Kaikki loistaa

Loistaa

Loistaa

Huumeet. Tanssi raikaa

Muistikuvat

Mielikuvat

Ne kiteytyvät eilisen muistoihin

Eilisen elämän

Joka tapahtui vuosi sitten

Viisi vuotta sitten

Joka tapahtui

Eki lopetti dokaamisen

Ja tyhjiö avautuu

Ja tyhjiö avautuu

Ja avautuu

Eki oli sellainen

Kukkiva köynnös

Huolehtiva mies

Ja viisi päivää viinaa on jo liikaa

Nauruja

Iloja

Surun hetkiä

Ja kaikenlaisia retkiä

Elämä antaa valonsa loistaa

Yhteydet katoavat

Base-porukat hajoilee

Mielialat vajoilee

Suolaisiin vielä mässy-kädet kajoilee

Hajoilee

Ja joku sanoo laitilan kukkoa olueksi

Valkoviini avaa ihmisen sielun 

Avaa ja silloin sydän lentää

Niinkin voisi ajatella

Ja syödä samalla valkohomejuustoa

Sulaa juustoa

Ihan vitun hyvää kamaa

Ja puhutaankin gladiaattorista

Kato

Uskotko puolukoiden tuovan

Syksyistä onnea sielusi sopukoille

Gladiaattoria ne kehuu

Voimajuoma yli toisten

Loistava tähti elämän syövereissä

Sekoitettuja passioneita

Vaan paskaahan siitä tuli

Onko siekkisillä rantasaunassa enemmänkin elämää

Ja siellä hiivakin käy nopeaa

Myyryläisen banaanilömppi

Ei ollut ensimmäinen valinta

Tähän elämään

Mekaks-disko

Voi pojat

Eikä oltu kännissä

Nyt alko muistelot

Loikka pimeyteen

Valo loistaa

Ja pimeys toistaa

Serkut saatana

Ne on hulluja

Eikä saatanakaan voi sitä muuttaa

Eikä saatanakaan

Eikä jumalakaan

Eikä jumalakaan

Kuka sitten voi

Vai voiko kukaan

Ja onko ketään

Kukaan pystyy näkemään

Tämän kokonaisen elämän

Ja sen täysin hyväksymään

Kevät koittaa

Pasuunat soittaa suurempi totuus

On poistua nukkumasta

On poistua hukkumasta

Pasuunat soittaa

Ja antaa kaikille ihmisille

Elämä sellaisena 

Kuinka valo loistaa

Ja näyttää se suunta ja elo

Eikä millään tavoin

Katua elämäänsä

Eikä millään tavoin

Katua 

Toisten valintoja

Elämässä joutuu

Joskus jättämään nukkuvat

Ja jatkamaan pimeässä yössä kulkemista kohti aamunkoittoa

Ja niin minä jatka jalkojeni polkemista

Näyttäen kaikille

Kuinka kipinät sinkoavat 

Kantapäideni iskiessä 

Tämän hullun maan pintaan

Teräviä juonteita

Jotka loistavat kaukaisuuteen

Näyttäen valoansa pitkään

Nyt

Lähden ajamaan autoa.

Minun nimeni on Ilma Imuri 18.11.2015

Minun seiniltäni voit lukea tuhansien kilometrien

Loputtomien maanteiden tähtipölyn

Hellin kulkijoita

Ruskeassa takissani

Olen pessyt tämän auton ikkunat

Tuhanteen kertaan

Uskon 

Siisteys on puoli ruokaa

Vaimoni tekee toisen

Ajan sinistä autoani

Kävelyni on hankalaa

Se tapaturma vei minulta paljon

Se kun synnyin

Ostan lehden

Ja vettä

Ne sanoo että vichy on terveellistä

Mitähän tuo mustapartainen mies tuossa autossa mahtoi ajatella

Painoin vahingossa tööttiä

No

Ei se minun huoleni ole

Bentleyni käynnistyy

Kuten aina

Varmasti ja kivuttomasti

Lähden kotiin

Ja paistan itselleni mehevän pihvin

Olenpa kyllä onnekas

Että voin sen tehdä