Sikermä hetkestä

Niitä syviä sanoja etsiessäni alan hukkumaan

Happea, vaan se ei riitä
Ja pinnalle on niin pitkä matka


Etsiessäni olen alaston
Silti panssareissa, jotka painavat minut pohjaan
Ja luulin hukuttaessa itseni
Että suojaudun uhalta


Hiljaisuuden kehät pyörimässä ympärilläni
Olenko lie kokonaisen ihmisen kuvajainen
Vaiko vain haamu
Jäänne jostain olleesta


Syksyisen Kasvimaan kummitus huhuilemassa menneen elämäni perään


…


Todellisuus väreilee
Olisinpa osa sitä, sanat pukevat kudoksia silkkiselle iholle


…


Hetket ovat lyhyitä, niiden herkässä huuhteessa koetan saada otteen suunnastani
Ja taas vuorovesivirtaus vie minut ulapalle


…


Muistutus menneestä kurvaa pihaan
Sillä on aurinkolasit ja se puhaltelee savua
Jos vain kykenisivät ihmiset tyytymään siihen
Mitä onni on.


…


Yhden kellon viisarin lyönnin ajan uskoin olevani
Uskoin savun haihtuvan
Uskoin todellisuuden olevan paljon enemmän mitä ihminen suostuu ymmärtämään ollessaan individualistinen elämänmuoto


...


6.5.2023

Bilingual agony?

 It was the night of fiery fairy tales. 

Summoning the old odd one. From the depths of the Myanmar they found pieces of this evolving creature. It was howling for its birth, for its death. 

Yesterday I had a trip to a most beautiful place. I had my honored queen, goddess of mighty life, with me. She would protect my soul not to be taken; not to be torn to pieces within. 

My god it was hot. 

You see, my darling, there's nothing to be afraid of. Life keeps us away from the truth, from the creation of madness. Staggering pain, yet still the most imaginable little poem is born.

Pieces within, pieces crawling in and on our skin. People, your kin, have passed away. And they are calling for your heart.

Love, answer upon all the hesitation, upon all the most imaginable fears; all life; all and everything - answers beyond the great turtle; beyond the pass and existing time; most beautiful.

Come and touch my body. Come to see my eyes, when they are full of lies of the time. Lies, keeping the sane in sane.

I was dead. Died when I was still in my dream. Died again. Beautiful lady death her fingers under my skin. Touching my mourning; comforting my agony; comforting my pain.

Oh old odd one. Why did I die, why I cant cry, why. Am I a designated lie? My oh my. 

Olenko elossa, missä henkeni kulkee.

Olenko aikojen juoksu

  hiljaisuus sisälläsi, kaunein tuoksu

 Lohduta minua

 vie pääni povellesi

silitä tukkaani, silitä minua. 

Anna minun hiljaa vaipua uneen.

Tuoksusi, armoitettu tuoksusi kietoo hiljaisen kehoni syleilyynsä. Sen väreissä uskon ihmeisiin; kuolen ja matkaan uudelleen; valoväri taivas uskomaton matka, minun. Sinun. Meidän.

Anna kehoni lentää. Anna minun itkeä sinuun; kyyneleideni juostessa ajan iholla - nimenäsi kuiskaan - kosteutesi rinnalla leijaileva sävysi. Olet.

Yet there was still those, who misunderstood the whole meaning of life. Whole complicated part of this life. Yet still they were on their proving ground.

Kaunis. Olet kaunis. Silmissäsi rauha. Maan päällä, taivaissa, maan alla. Kosketus. Toivo. Ja ikuinen elämän lanka kulkemassa kohdustasi hautaan ja sen ylitse. Aina ajattomien silmien taakse kätkeytyvät unien näkijän lahjat kietoutuvat elämän puun vihreisiin oksiin. Olet se jota ei voi olla. Ja silti minä tunnen ihosi.

Uudestisyntynyt.

Hiljainen jumala

Taivaaseen kulkenut valon yössä sanansa vannonut tämän kuolemattomuuden matkan nimeen eikä ikuisuus voi saatella sinua kivuttomampaan hetkeen kuin missä ikinä kykenet matkustamaan juuri nyt ja tällä hetkellä.

Kapulakieli

 Istun tämän galaksin pinnalla

Silmieni edessä vaihtuvat murheellisten molekyylien elinvoimat tulen puhtaaseen iloon

Hiillos hohkaa punaisena

Aaltojen ääni sointaa rannan kivipilareiden yhteissinfoniaa

Jalkani olen käärinyt kertakäyttömuoviin

Plastisia sadetakkeja kertakäyttökulttuurin kertakäyttöihmisille

Tunnen olevani jo kerran käytetty

Heitänkö itseni roskiin

Tuleen

Annan hiilloksen viedä minut puhtaaseen alkuun

Syleillä sellaisen planeetan pinnalle

Jossa kykenen asumaan

Hengittämään

Iloitsemaan

Se planeetta on maa

Minä

Vaihdan minääni

Minä olen sinä

Sinä olet minä

Ja kun kaiken luuli olevan helppoa

Haihtuisin jos voisin

Paikaton

Jalaton

Voimaton

Uuden ajan avaruususkonto

Galaksien takana

Kaukana luotasi

Voit kuulla äänesi puhtaampana

Kuin väsyneissä, teollisen tuomissa hetkellisissä puuskissa

Voit kuulla ja tuntea itsesi

Antaa armon laulaa tuhansin sanoin

Antaa kaulallesi langenneiden syleillä vapaasti

Antaa nälkäsi haihtua

Antaa armon käydä ja kulkea omia polkujaan

Sinun polkujasi

Minun polkujani

Polkuja

Risteäviä

Poikkeavia

- päättyviä -

Alkavia

Anna armon laulaa satakielen sävelin

Päästä sisällesi rauha

Ikuisen armon ajan pelkosi tulevat minuun

Tunnen ne

Pelkään ne

Ja päästän ne armoitetun kaikkeuden luo

Päästä minut rauhaan

Tunnen sinun vihasi

Kuinka se syö sisintäni

Tunnen oman vihani

Syöpä

Kaikkialle levinnyt viimeinen ratkaisu

Peittää alleen peittelee uneen

Rauhattomaan painajaiseen

Riuhtoviin petivaatteisiin

Ja kauhusta levinneisiin silmiin

Ota kiinni

Kerro ettei täällä ole hätää

Lällättelen luuloillesi todellisuuden luonteesta

Olet painava sana

Olet ikuisuus minun silmissäni

Olet kaikkeus

Olet maailmankaikkeus

Olet ihana

Olet kaikkea mitä toivoisin olevani

Olet minä ilman minua

Sido kapula suuhuni

Etten huuda toivoa maailmalle

Katsellessani värejä

 Valkoisesta ruudusta löydän hetken mielenrauhan

Seesteiset sävelet tanssivat lävitseni hiljaisuuden vallitessa
Olen yksin koko kaikkeuden kanssa yhdessä
Eikä siinä ole mitään huonoa

Ajatuksenani on maalata väkinäinen kaunistettu arkipäiväinen maisema katsoessani esimerkiksi kattolampun hentoja kaaria
Kahdeksan lamppua
Yksi niistä on sammunut
Täydellisyys on rikkoutunut
Seitsemän
Maagista lukua ajatellessani kuljen kohti Orson Scott Cardin Alvinia
Seitsemännen pojan seitsemäs poika
Seitsemän kuolemansyntiä
Isän synnit kannetaan seitsemän sukupolven ajan
Seitsemän
Terävä sana, sillä pystyy viiltämään
Ja se on nopea
Terävä ruoska
Seitsemän kuolemansyntiä


Nälkäni kertoo taas itsestään
Tiedän jo sen olevan osa minua
Loputon
Ikuinen
Alati sykkivä nälkä
Liioittelu on joskus tehokeino
Vaan on typerää liioitella omalla kustannuksellaan

Sohva on täynnä ilmapalloja
Niitä on puhaltaneet keuhkohäiriöinen, lapsi ja kirjoittaja.
Ne ovat ajatukseltaan puhallettu rakkaudella

Onko hiilidioksidi rakkautta
Eräs voisi kysyä
Ainakin kasvien näkökulmasta näin on

kirj. 29.4.2017