Istun tämän galaksin pinnalla
Silmieni edessä vaihtuvat murheellisten molekyylien elinvoimat tulen puhtaaseen iloon
Hiillos hohkaa punaisena
Aaltojen ääni sointaa rannan kivipilareiden yhteissinfoniaa
Jalkani olen käärinyt kertakäyttömuoviin
Plastisia sadetakkeja kertakäyttökulttuurin kertakäyttöihmisille
Tunnen olevani jo kerran käytetty
Heitänkö itseni roskiin
Tuleen
Annan hiilloksen viedä minut puhtaaseen alkuun
Syleillä sellaisen planeetan pinnalle
Jossa kykenen asumaan
Hengittämään
Iloitsemaan
Se planeetta on maa
Minä
Vaihdan minääni
Minä olen sinä
Sinä olet minä
Ja kun kaiken luuli olevan helppoa
Haihtuisin jos voisin
Paikaton
Jalaton
Voimaton
Uuden ajan avaruususkonto
Galaksien takana
Kaukana luotasi
Voit kuulla äänesi puhtaampana
Kuin väsyneissä, teollisen tuomissa hetkellisissä puuskissa
Voit kuulla ja tuntea itsesi
Antaa armon laulaa tuhansin sanoin
Antaa kaulallesi langenneiden syleillä vapaasti
Antaa nälkäsi haihtua
Antaa armon käydä ja kulkea omia polkujaan
Sinun polkujasi
Minun polkujani
Polkuja
Risteäviä
Poikkeavia
- päättyviä -
Alkavia
Anna armon laulaa satakielen sävelin
Päästä sisällesi rauha
Ikuisen armon ajan pelkosi tulevat minuun
Tunnen ne
Pelkään ne
Ja päästän ne armoitetun kaikkeuden luo
Päästä minut rauhaan
Tunnen sinun vihasi
Kuinka se syö sisintäni
Tunnen oman vihani
Syöpä
Kaikkialle levinnyt viimeinen ratkaisu
Peittää alleen peittelee uneen
Rauhattomaan painajaiseen
Riuhtoviin petivaatteisiin
Ja kauhusta levinneisiin silmiin
Ota kiinni
Kerro ettei täällä ole hätää
Lällättelen luuloillesi todellisuuden luonteesta
Olet painava sana
Olet ikuisuus minun silmissäni
Olet kaikkeus
Olet maailmankaikkeus
Olet ihana
Olet kaikkea mitä toivoisin olevani
Olet minä ilman minua
Sido kapula suuhuni
Etten huuda toivoa maailmalle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommenttia jos siltä tuntuu. Kaikki huomioidaan. Tosin tän alustan kommenttikenttä kakoo aika ajoin ihan ihmeelllisesti.