26 tammikuuta, 2024

Riisu minut


Alastomammaksi kuin kuutamo


Kahlaa synkkään veteen

Löytääksesi sen simpukan

Niiden tuhansien joukosta

Jonka sisään sateenkaarinen helmi on kätkeytynyt



Riisu ja revi vaatteeni yltäni

Älä koske ihooni

Tai taivuta hiuksiani

Anna hengitän hetken alastomana kuukaimani kera



Katso lumpeenlehteä

Se pisaroi

Yön kosteus herkeää sen pintaan

Juoksee läpi autereisen pimeyden

Pisara tavoittaa toiset

Katso silmiäni

Niihin ei kosteus yllä



Pystytkö tulemaan läpi sen jäisen veden

Pystytkö

Vaikka jäät repivät ihostasi palasia

Vaikka pimeys raiskaa verkkokalvosi

Yhä uudelleen ja uudelleen



Pystytkö riisumaan minut

Kun huudan sinulle vastaan

Kun painan sinua kauemmas

Kun tarvitsen tilaa ympärilleni



En halua sitä.



Haluan hengittää vapauden merta

Haluan olla luomakunnan kera

Haluan tähtitaivaan jakamattoman huomion

Haluan meren hengittävän minulle



Haluan, että ymmärrät sen.


7.4.2019

14 tammikuuta, 2024

Kas kas


Kas
mulle sä suo kyynelten vuo
koko biosähköisen olemuksesi data tallennettuna hetken hiljaisuuteen
ja elän ikuisesti

07 tammikuuta, 2024

Laitamailla


Suodun elämän rippeet
Kutittavat kainalossani
Vallan vallattoman viikarin
Vapaus vaalittuna


Onko suruni vain kehoni hetken kemiallinen tuotos?


Elämä ja sen salaisuus

Lepääneekö lie
risaisissa kengissä ja lapsen naurussa
Tanssivassa hangessa ja tuulen laulussa

Sydämen salaisuus
Anna ja tanssi, sun laulusi määrää
Laula ja tanssi, sun annettavasi määrää
Ei kukaan muu, kuin sinä itse määrää

Hiljainen rakkaus

Huokaus äärimmäisillä korallisaarilla
Kuulin sen tuhansien kilometrien päähän
Maailmani, olkoon se litteä tai pyöreä
Kantakoot sitä elefantit tai sinun harteesi
Tähtien sade jatkaa näkymistään
Lukemattomat värisävyt niin kaukana

Nyt istun tänään tässä maailmassa
Avioituneet pariskunnat keskustelevat elämästä
Teekuppini odottaa kosketustani itämaisen hauduttajan vierellä

Estetiikkaa ikkunalaudalla
Siirsin heidät sinne

Pariskunnat jatkavat olemistaan

Menin menneisyyteen
Tunsin, kuinka aiheutin uuden pettymyksen eräällä satunnaiselle kohtaamiselle
Ehkei sillä ole väliä
Ehkä sillä onkin

Isäni kotitalon kylpyhuoneen seinät elävät
Niiden rakoihin pesiytyy kenties uusia elämänmuotoja
Joita kosteus hellii ja hyväilee


Olen yhden kohdan revennyt laulu



 

  Tiedätkö, jos istumalla voisi parantaa maailmaa, niin olisipa hoivattu tämä maailma. Vaan kun ei koko aikaa siltikään voi. Voi voi.  #aja...

Suositut tekstit