29 maaliskuuta, 2020

Kuutamosonaatti

Sinun sielusi tahtoisin myydä
Siit kultaa ja timanttei sais
Mitään enempää en pyydä
Kun rakkauden vain sais


Mä uskon sun sielusi voimaan ja tänään se alkaa soimaan, äläkä pelkää, mä sanon sulle ja sille: soi vaan 
Matkamme ääretön aika, elämän hiljainen viritetty taika, äänetön sonaatti kuunvalojen lomassa, täysikuusta sielusta somasta soitto kaikuu jumalten saleissa
Kosketus aikaan, kosketus sieluun, kosketus ihmisyyteen ja avaruuden äärettömyyteen; mitä se saikaan aikaan kun katsoo tuohon pieneen poikaan, jonka askeleet hangessa raikaa. Mitä se saikaan aikaan 

Sinun sielusi tahtoisin myydä
Siit kultaa ja timanttei sais
Mitään enempää en pyydä
Kun rakkauden vain sais


Usko mun sanoihin ja niiden voimaan, usko sun sieluus ja se soi vaan, aika on taikaa, ehkä sitä ei edes ollutkaan, kuka lie tullut, minne lie mennyt, tiedä sitä hullutkaan.
Mut sun sielussas lepää avaimet maailmaan, avaimet kaikkeen kaikkeuden läpi maan ja taivaan
Usko mun sanoihin ja niiden voimaan, uskon sun sieluus ja se soi vaan

Sinun sielusi tahtoisin myydä
Siit kultaa ja timanttei sais
Mitään enempää en pyydä
Kun rakkauden vain sais

Sanon, että myisin sun sielus, sekin huutavaa hulluutta ois; millään maan päällisellä, mitään niin kallista myydä vois; siis mä pyydän ja anon, läpi taivaiden ja maan; anna sen soida aina, aina, aina, lujempaa vaan

Sanon ja tarkoitan, et usko mun sanojen voimaan, uskon sun sieluusi soivaan, sydämiin läpipiirtyneisiin katseisiin raukeisiin toisiinsa siirtyneisiin; siis soi ja soita sun sielusi soitantaa, kauemmas meitä se loitantaa kunnes ympyrä sulkeutuu ja jälleen toisella puolen kohdataan

Sinun sielusi tahtoisin myydä
Siitä kultaa ja timanttei sais
Vaikken mitään enää pyydä
Rakkauden kun vain sais

Nyt lasken tän kaiken mun luojani varaan, jumaluuden siemenen, sisälläni elävän, itseään keräävän miljoonista samanlaisista ihmisenkaltaisista
Laske siis levolle mun luojani tänään, älä pakota mua olemaan mitään enää; mä olen vain sana, mä olen vain ajatus, kauas karkaava sielun kajastus

Tuli siis palaa ja elää ja nauttii

Sinä meidän, joka olet olemassa, pyhitetty olkoon sinun sielusi




22 maaliskuuta, 2020

Salainen ihailija


Eloveena,  ruistähkä
Luonnon laulu raikaa hiljaa

Uponneena tuulen hiljaisuuteen
Elämään
Taukoamattomaan kutsuun olla yhtä

Kuulisitko minun kutsuni

18 maaliskuuta, 2020

Onko sinulla jotain sanottavaa

Katso, missä menen.
Olen tässä.
asunnossani Tampereella.
Tyhjässä asunnossani
kalani kuolivat yhtä lukuunottamatta.

Täällä on iso valkokangas ja näkymätön ihminen
Ihminen itse on melkoisen pieni
hän olisi toivonut olevansa enemmän
vaan enempää ei voinut silti olla olevansa
hän toivoi aina jotain, mitä ei sillä hetkellä ollut saatavilla
hän toivoi kaikenlaista 
eikä tajunnut omaa onneaan.
se ymmärrys kulkee aina myöhässä kaiken muun kanssa

<<<

 Minkälaisessa todellisuudessa olet elämäsi
onko todellisuutesi sanojesi sointi
uusinta ja toisto
mahdollisimman monta kertaa uudelleen
ja uudelleen kaikuvat sanat tarjoten totuuttaan

sananvirta on ehtynyt
hiljalleen norunut hiljaiseen loppuunsa
yön koittaessa lumisen maiseman ylle
sananvirta ehtyy
kuunvalon siivilöimät pakkaskiteet antautuvat hiljaisille virtauksille
jokin astuu jäljen ennen niin tasaiseen valkoiseen

tähdet kaipaavat tarkkailijaa
todistajaa olemassa ololleen

solujen symbioosi, kollektiivisempi elämänkaikkeus
kuin mihin ihminen on koskaan uskaltanut kuvitelmissaan ryhtyä

Koskematon lumikidehiukkanen kohtaa kaltaisiaan
miljoonia ja taas miljoonia
painautuneena toisiinsa
leväten toisten samankaltaistensa kanssa
nähden unta mahtavista aalloista 
uudesta aamunkoitosta ja kilometrien syvyisistä massoista

keväinen linnunlaulu vapauttaa oksalle levänneen
sen vapauden matka alkaa
pienen puron kuiske
lupaava rauhattomuus
lupaava liike
aina vain lisää 

meitä on aina vain lisää matkalla eteenpäin

15 maaliskuuta, 2020

Naisen rakkaus

Luonto tuudittaa nukkuvaa 
keinuu hiljaa kehto lehdon syleilyssä
koivuäiti kuiskaa
laulaa rakkauden lauluaan

Minua, minua on siunattu elämällä
minua, minua on siunattu
saadakseni hengittää
saadakseni olla ja elää
minua on siunattu
saadessani todistaa
naisen todellista kauneutta

puhu rakkaani 
sano sanojasi aamunkoiton syövereissä
kun kuljen mustissa vaatteissani 
ja uskon vain epätoivoon
hymyile rakkaani 
loista valoasi auringon väistyessä myrskyn tieltä
noina pimeinä hetkinä sitä tarvitsen
kuule rakkaani
ole kanssani tässä elämän virrassa
hengitä niitä samoja ilmamolekyyleja kanssani
joihin meinaan tukehtua 
jotta jälleen uskoisin itseeni

sinun kauneutesi ei lepää ihollasi
vaikka niin aina haluaisimme uskoa
Silmissäsi, sanoissasi, toiveissasi,
salaisissa haaveissasi ja elämässäsi
sinun kauneutesi elää sinussa itsessäsi

ja sinun maailmassasi

08 maaliskuuta, 2020

Oodi tämän päivän valoon


Päivä naisille ja sen kaltaisille
päivä elämällä ja elävälle
päivä syntymälle ja synnyttävälle
päivä elämän rakkaudelle

yksi kaikkien joukossa
suurien jatkuvien tuulien
elämän purjeiden pullistajien

 laivamme ohoi
ajan pintaa kiitää
 tänä päivänä
tänä aikana

rakkaus kulkee yössä
rakkaus kulkee päivässä
rakkaus kulkee tässä hetkessä

päivä naisille ja sen kaltaisille
päivä elämälle ja elävälle
päivä syntymälle ja synnyttävälle
päivä elämän rakkaudelle

  Tiedätkö, jos istumalla voisi parantaa maailmaa, niin olisipa hoivattu tämä maailma. Vaan kun ei koko aikaa siltikään voi. Voi voi.  #aja...

Suositut tekstit