Näytetään tekstit, joissa on tunniste olema. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste olema. Näytä kaikki tekstit

18 maaliskuuta, 2020

Onko sinulla jotain sanottavaa

Katso, missä menen.
Olen tässä.
asunnossani Tampereella.
Tyhjässä asunnossani
kalani kuolivat yhtä lukuunottamatta.

Täällä on iso valkokangas ja näkymätön ihminen
Ihminen itse on melkoisen pieni
hän olisi toivonut olevansa enemmän
vaan enempää ei voinut silti olla olevansa
hän toivoi aina jotain, mitä ei sillä hetkellä ollut saatavilla
hän toivoi kaikenlaista 
eikä tajunnut omaa onneaan.
se ymmärrys kulkee aina myöhässä kaiken muun kanssa

<<<

 Minkälaisessa todellisuudessa olet elämäsi
onko todellisuutesi sanojesi sointi
uusinta ja toisto
mahdollisimman monta kertaa uudelleen
ja uudelleen kaikuvat sanat tarjoten totuuttaan

sananvirta on ehtynyt
hiljalleen norunut hiljaiseen loppuunsa
yön koittaessa lumisen maiseman ylle
sananvirta ehtyy
kuunvalon siivilöimät pakkaskiteet antautuvat hiljaisille virtauksille
jokin astuu jäljen ennen niin tasaiseen valkoiseen

tähdet kaipaavat tarkkailijaa
todistajaa olemassa ololleen

solujen symbioosi, kollektiivisempi elämänkaikkeus
kuin mihin ihminen on koskaan uskaltanut kuvitelmissaan ryhtyä

Koskematon lumikidehiukkanen kohtaa kaltaisiaan
miljoonia ja taas miljoonia
painautuneena toisiinsa
leväten toisten samankaltaistensa kanssa
nähden unta mahtavista aalloista 
uudesta aamunkoitosta ja kilometrien syvyisistä massoista

keväinen linnunlaulu vapauttaa oksalle levänneen
sen vapauden matka alkaa
pienen puron kuiske
lupaava rauhattomuus
lupaava liike
aina vain lisää 

meitä on aina vain lisää matkalla eteenpäin

08 maaliskuuta, 2020

Oodi tämän päivän valoon


Päivä naisille ja sen kaltaisille
päivä elämällä ja elävälle
päivä syntymälle ja synnyttävälle
päivä elämän rakkaudelle

yksi kaikkien joukossa
suurien jatkuvien tuulien
elämän purjeiden pullistajien

 laivamme ohoi
ajan pintaa kiitää
 tänä päivänä
tänä aikana

rakkaus kulkee yössä
rakkaus kulkee päivässä
rakkaus kulkee tässä hetkessä

päivä naisille ja sen kaltaisille
päivä elämälle ja elävälle
päivä syntymälle ja synnyttävälle
päivä elämän rakkaudelle

26 elokuuta, 2019

Tuntuuks susta joskus, et sä oot yksin?


Hiljainen aalto tuudittaa laivan keulaa
Huokaa hiljaa sydämen sykkyrään
Menee myttyrään ja painuu jälleen kannen taa
Hiljainen, kuin sydämeni on
Kesäöinä, niiden valkeiden lumouksien aikana
Kesäöinä, rakkauden töinä
Kesäöinä,
Ah
Kesäöinä
Saakoot rakkauden valat olla

Rakastu ja palavasti
Palastu ja rakastavasti
Ota hetki onnea
Kurota kunnolla
Ja tupsahda mättääseen
Siellä on hyvä olla.

Puhdista ja hypistele
Mustikoiden varvut metsämenninkäisille

Katso
Olen kauas katoava kajastus aamusta
Iltaan hukkuva öiselle tähtitaivaalle
Sinne piirrän sydämesi merkin

Sinne niin sinne
Kun kuukin on toisinpäin

Tähtien juoksun matka
Mä pyydän teiltä tähdet ja taivas
Mä pyydän onnea näille ihmisille
Mä pyydän valoa ja rakkautta
Mä pyydän vain
Etten itse sais

Mikä arvo kenenkin matka
Missä määränpää ja sisimmän suunta
Kokonaisena tullut ja sisimpäänsä mennyt
Hukkumut tähtitaivaan yössä

Valo valo valo
Tule tule tule
Ole ja loista
Ole ja loista
Ole ja loista
Ole ja loista

Tule, ole, valo, loista
Ole, tule, loista, valo
Valo, ole, tule, loista
Ole valo
Tule
Loista

Tulesta heijastuvat tervaiset unet
Aikojen matkat sekunneista savuksi
Hiilen matka maailman elämään
Maailma herää
Elävä

Minkä lie minäkin toivoa saisin
Minkä lie ja olla vielä voisin
Minkä lie olla saisin
Toivoa vielä uskaltaisin
Vaan kenties toive toteutuessaan ollutkaan toiveeni laisin

Hetki vie,
Hetken tie
Hetken vie
Hetki lie

Ole pala maailmaani
Olen pala tähtitaivaan kaarnakattoa
Jylhiä juuria valamassa toivoa louhikkojen keskelllä

Ole pala maailmaani
Näen rannalla tulen
Loimuavan, leimuajan
Hypähtelevän

Näen rannalla tulen
Enkä tiedä, olenko vedessä vai maalla

Aalto nousee
Tulen kajo
Iskee kipinää tähtiin saakka
Toiveenaan tähtiveljet-siskot haastaa

Neljä puuta siinä palaa
Ritisee ja rätisee

Leijailee hiljaa tuo tähtitomuhiukkanen
Ohi männyn lenko-oksien
Ohi kuusen suorasukaisen
Haaveilee jo siskoistaan ja veljistään
Kohti taivaita suunnistaa

Neljä puuta ritisee ja rätisee

Ahven hyppää korennon luo
Pyytäen mukaansa kesteihin ahdin maan
Mukaansa nappaa korennon tuon
Ja siirtyvät he juhlimaan

Yksinäisen pöllön huuto yötä halkoo ja viistää

Kolme puuta
Ritisee ja rätisee

Tähtikannen taa syttyy uusi tähti palamaan
Palaa ja roihuaa
Pian vain tähtitomu katoaa
Nousee pyyntö kesäisen tuulen

Yksinäinen pöllö kuusen latvaan äänetönnä liitää

Kaksi puuta
Ne ritisee ja rätisee

Tähdet tuikkivat läpi pilvien sametin
uusi aika koittaa
rakkauden valot värjäävät taivaan
tähtien riemu kirkkaimmillaan

Pöllö, nyt sekin tähtisilmin, jälleen huhuaa

Kaksi puuta
ritisee ja rätisee

Kahden pöllön aavemainen liito läpi taivaan
yhteinen matka ja määränpää
tähtien siunaus yllänsä
kipunat nousevat matkaansa viemään viestiä taivaan suvulle

Pöllöt, nyt tähtisilmin, kujertaa kuin kyyhkyset

yksi puu ritisee ja rätisee
Tähtitaivaan ylle värjäytyy sähkömagneettinen myrsky
Taivaan tulet loimuaa
viimeinenkin kipinä
pääsee lähtemään matkalleen
kohti taivasveljiään ja -siskojaan


02 lokakuuta, 2017

Olen, elän, hengitän

Väsyneiden neuronien lomasta
Hengitän tätä todellisuutta
Televisio välkyttää terävästi piirtäviä ledipikseleitään
Se maalaa verkkokalvoilleni kuvia toisista todellisuuksista
Voin elää niissä
Kaksi kelloa
Tik
Ja
Tak
Tak kertoo vastakkaisella seinällä hentoa kertomaa
Se haluaa nukuttaa
Antaa unen kaipaavalle
Hukuttaa muoviseen uneensa
Tik
Vastakkaisen seinän hyllyllä
Iskee terävin säkein lasista Pariisin todellisuutta
Roomalaiskatoliset fontit
Ovat siinä pysyvästi
Lasin sisään värjättyinä
Sisustansa vaalearuskea haave
Pariisi
Kaupunki
Haave
Ajatus
Mielikuva
Kuljen sinne
Pelkään sitä
Ehkä petyn
Ehkä mielikuva särkyy
Pirstaloituu kuin lasi
Ja tikitys lakkaa
Hengitän
Tuntemuksia naamaani
Hengitän
tuntemuksia vatsaani
Hengitän
Ja koetan unohtaa
Hengitän
Haluatko miljonääriksi pakottaa mieleni mukaansa
Jiiman istuu vierelläni
Hetki
Veljellinen todellisuus
Rakkaus rinnassani
Silmissäni
Mielessäni
Ja on aika äänestää ulos heikoin lenkki
Ärsyttävä keinotodellisuus iskee tämän keinotodellisuuden päälle
Luo tänne omia kuviaan
Ja virtualisoidun kokonaan
Katoan
Tuuli puhaltaa
Riku Niemisen kasvot ovat kauniit
Olen nainen
Silitän hänen ihoaan
Olen minä
En tiedä mitä teen
Painan häntä nenästä
Ja tanssin kaukaisuuteen
Särisevällä energiallaan kiitävä nuori kaasuttaa seitsemän kerrosta alempana sijaitsevalla kadulla
Kaiut jäävät elämään kadun pintaan
Talon seiniin
Ikkunoiden hetkellisesti eläviin pintoihin
Ja minun mieleeni
Katson
Kuinka ääni haihtuu
Nuoruus haihtuu
Elämä kulkee
Hiukset harmaantuvat
Hetkellinen väläys
Pysäytys
Vanhus istuu sängyllään
Katsoo kuvaa lapsenlapsenlapsestaan
Ja aika pysähtyy.
Jäin sinne
Siihen todellisuuteen
Sellaiseen kertomukseen
Joka ei ole kerrottu
Tein tekotaiteellisen luomuksen
Sulavan kokonaisuuden ajan steariinin virrassa
Yksi liekki
Yksi sydän
Ja kaikki lämpö
Samassa virrassa
Syvyys minne sukellan
Pimeys
Tyhjyys
Alkukantainen pimeä energia
Ja sen kutsu
Tulla luokseen

Iäti
Alati
Lupaus ikuisesta nautinnon poltteesta
Unohdan olevani
Kuulen kutsusi
Jiiman herättää minut
Voi voi voi
Suuni on kuolainen
Nälkäisen koiran huutava keho

Kosketusta
Ihojen kompleksinen huuto toisiinsa kietoutuen
Solujen vaihtama välillinen informaatio
Ja sen mukaan muokkautuva kehoni energiakenttä
Olen ja elän
Pelkään ja tiedän
Uskon ja fantasioin
Elän ja pelkään
Olen ja rakastan
Vihani hukutan ymmärryksen virtaan
Olen sinä
Kuuletko minua
Olen se
Joka maalasi taivaalle tanssivan valkoisen ruusun
Olen se
Joka ei tiedä paikkaansa
Olen se
Jonka itsevarmuus on suunnatonta
Olen se
Joka arastelee omaa varjoaan
Olen se ja kaikki muut
Olen oikotie
Nopea valinta jättää näkemättä vaiva.
Olen ja elän
Olen.
Olen.

  Tiedätkö, jos istumalla voisi parantaa maailmaa, niin olisipa hoivattu tämä maailma. Vaan kun ei koko aikaa siltikään voi. Voi voi.  #aja...

Suositut tekstit