Onko sinulla jotain sanottavaa

Katso, missä menen.

Olen tässä.

asunnossani Tampereella.

Tyhjässä asunnossani

kalani kuolivat yhtä lukuunottamatta.

Täällä on iso valkokangas ja näkymätön ihminen

Ihminen itse on melkoisen pieni

hän olisi toivonut olevansa enemmän

vaan enempää ei voinut silti olla olevansa

hän toivoi aina jotain, mitä ei sillä hetkellä ollut saatavilla

hän toivoi kaikenlaista 

eikä tajunnut omaa onneaan.

se ymmärrys kulkee aina myöhässä kaiken muun kanssa

<<<

 Minkälaisessa todellisuudessa olet elämäsi

onko todellisuutesi sanojesi sointi

uusinta ja toisto

mahdollisimman monta kertaa uudelleen

ja uudelleen kaikuvat sanat tarjoten totuuttaan

sananvirta on ehtynyt

hiljalleen norunut hiljaiseen loppuunsa

yön koittaessa lumisen maiseman ylle

sananvirta ehtyy

kuunvalon siivilöimät pakkaskiteet antautuvat hiljaisille virtauksille

jokin astuu jäljen ennen niin tasaiseen valkoiseen

tähdet kaipaavat tarkkailijaa

todistajaa olemassa ololleen

solujen symbioosi, kollektiivisempi elämänkaikkeus

kuin mihin ihminen on koskaan uskaltanut kuvitelmissaan ryhtyä

Koskematon lumikidehiukkanen kohtaa kaltaisiaan

miljoonia ja taas miljoonia

painautuneena toisiinsa

leväten toisten samankaltaistensa kanssa

nähden unta mahtavista aalloista 

uudesta aamunkoitosta ja kilometrien syvyisistä massoista

keväinen linnunlaulu vapauttaa oksalle levänneen

sen vapauden matka alkaa

pienen puron kuiske

lupaava rauhattomuus

lupaava liike

aina vain lisää 

meitä on aina vain lisää matkalla eteenpäin

Oodi tämän päivän valoon

Päivä naisille ja sen kaltaisille
päivä elämällä ja elävälle
päivä syntymälle ja synnyttävälle
päivä elämän rakkaudelle

yksi kaikkien joukossa
suurien jatkuvien tuulien
elämän purjeiden pullistajien

 laivamme ohoi
ajan pintaa kiitää
 tänä päivänä
tänä aikana

rakkaus kulkee yössä
rakkaus kulkee päivässä
rakkaus kulkee tässä hetkessä

päivä naisille ja sen kaltaisille
päivä elämälle ja elävälle
päivä syntymälle ja synnyttävälle
päivä elämän rakkaudelle

Junan kulku

Junaan
Palaan junaan aina uudelleen
Ja tiedän olevani matkalla jonnekin
.
Kaiken pysähtyneisyyden keskellä
.
Penkin nuolimetsä lumoaa hetkeksi
Rauhattomuus kurottaa käsivarsiaan
Sen halaus, Rakastavan kiinnipitävä ote, tuttuakin tutumpaa
.
Sitoisin mielelläni punaisen tukkasi
Sitoisin sen valjaisiin
Enkä jaksa jatkaa pidemmälle tänä aamuna vieressä istuvista
Alastomuus itseni edessä
.
Nämä sanat ovat kyyneleitäni
Tai nuo sanat
Tai ne sanat
Jotkut sanat kuitenkin ovat
Ja minä itsekin olen
.
Miesääni kuuluttaa:
Hyvinkää; hyvinkää
.
Hyvinkää
Hyvin kää
Hyvin kääp
Hyvin käy
.
Hyvin käy ja jälleen raiteet kantavat
.
Sphongle
Se on äänen nimellinen lähde korvissani
Kuulokkeistani
Astraalitason matka
Ulkona sisäänsä sulkeva sumu
Rauhoittava tyyneys ja kostea vaaliva verho
.
Ikkunassa fotonit juoksevat
Niiden uskomattoman nopea matkanteko
Tuntuu kaukaiselta ja merkityksettömältä
Junan kahdensadan kilometrin tuntinopeus taasen vie fotonit suhisevaan juoksuunsa
.
Juna istuskelee Riihimäellä
Polttelee piippua ja ottaa leppoisasti
Tai kaippa sekin on vaihtanut jo sähkötupakkaan
.
Neito katselee vieressäni netflixiä
Pitäisiköhän minunkin
.
Outoja tapoja integroituna liian nopeasti omaan elämääni
Ne aiheuttavat outoja ilmiöitä
Vieressäni nuori mies, se hyräilee
Ja se on siistiä
.
Junan röökitauko loppui
Aika alkaa kaareutumaan
Edestakaisin kulkevia aikatodellisuuksia
Juoksemassa silmiemme edessä
Silti Ryttylä on seuraava pysäkki
.
On hyvä pitää kiinni tapahtuvasta todellisuudesta
Uskottelen niin itselleni
Samalla vakuuttaen sanoistani olevan hyötyä jollekulle
.
Runotodellisuus, satutodellisuus, työtodellisuus, ilta-, aamu- ja yötodellisuus.
Missä itse elät?
.
Kiskot kolisevat ja neidon keinotodellisuus todellistuu jatkuvasti uudelleen sen ollessa osa tapahtuvaa todellisuutta
.
Minun todellisuuteni on kuumat housut
Ja tehokas aamuateria lämmöntuottoon
Yhtälönä olo on epämukava
Otan kenkäni pois
Kolmen euron kuomat uffista
Niiden lämpö on jo liikaakin tällä hetkellä
.
Vaan en enää jaksa kirjoittaa.