Katso, missä menen.
Olen tässä.
asunnossani Tampereella.
Tyhjässä asunnossani
kalani kuolivat yhtä lukuunottamatta.
Täällä on iso valkokangas ja näkymätön ihminen
Ihminen itse on melkoisen pieni
hän olisi toivonut olevansa enemmän
vaan enempää ei voinut silti olla olevansa
hän toivoi aina jotain, mitä ei sillä hetkellä ollut saatavilla
hän toivoi kaikenlaista
eikä tajunnut omaa onneaan.
se ymmärrys kulkee aina myöhässä kaiken muun kanssa
<<<
Minkälaisessa todellisuudessa olet elämäsi
onko todellisuutesi sanojesi sointi
uusinta ja toisto
mahdollisimman monta kertaa uudelleen
ja uudelleen kaikuvat sanat tarjoten totuuttaan
sananvirta on ehtynyt
hiljalleen norunut hiljaiseen loppuunsa
yön koittaessa lumisen maiseman ylle
sananvirta ehtyy
kuunvalon siivilöimät pakkaskiteet antautuvat hiljaisille virtauksille
jokin astuu jäljen ennen niin tasaiseen valkoiseen
tähdet kaipaavat tarkkailijaa
todistajaa olemassa ololleen
solujen symbioosi, kollektiivisempi elämänkaikkeus
kuin mihin ihminen on koskaan uskaltanut kuvitelmissaan ryhtyä
Koskematon lumikidehiukkanen kohtaa kaltaisiaan
miljoonia ja taas miljoonia
painautuneena toisiinsa
leväten toisten samankaltaistensa kanssa
nähden unta mahtavista aalloista
uudesta aamunkoitosta ja kilometrien syvyisistä massoista
keväinen linnunlaulu vapauttaa oksalle levänneen
sen vapauden matka alkaa
pienen puron kuiske
lupaava rauhattomuus
lupaava liike
aina vain lisää
meitä on aina vain lisää matkalla eteenpäin
