Onko sinulla jotain sanottavaa

Katso, missä menen.

Olen tässä.

asunnossani Tampereella.

Tyhjässä asunnossani

kalani kuolivat yhtä lukuunottamatta.

Täällä on iso valkokangas ja näkymätön ihminen

Ihminen itse on melkoisen pieni

hän olisi toivonut olevansa enemmän

vaan enempää ei voinut silti olla olevansa

hän toivoi aina jotain, mitä ei sillä hetkellä ollut saatavilla

hän toivoi kaikenlaista 

eikä tajunnut omaa onneaan.

se ymmärrys kulkee aina myöhässä kaiken muun kanssa

<<<

 Minkälaisessa todellisuudessa olet elämäsi

onko todellisuutesi sanojesi sointi

uusinta ja toisto

mahdollisimman monta kertaa uudelleen

ja uudelleen kaikuvat sanat tarjoten totuuttaan

sananvirta on ehtynyt

hiljalleen norunut hiljaiseen loppuunsa

yön koittaessa lumisen maiseman ylle

sananvirta ehtyy

kuunvalon siivilöimät pakkaskiteet antautuvat hiljaisille virtauksille

jokin astuu jäljen ennen niin tasaiseen valkoiseen

tähdet kaipaavat tarkkailijaa

todistajaa olemassa ololleen

solujen symbioosi, kollektiivisempi elämänkaikkeus

kuin mihin ihminen on koskaan uskaltanut kuvitelmissaan ryhtyä

Koskematon lumikidehiukkanen kohtaa kaltaisiaan

miljoonia ja taas miljoonia

painautuneena toisiinsa

leväten toisten samankaltaistensa kanssa

nähden unta mahtavista aalloista 

uudesta aamunkoitosta ja kilometrien syvyisistä massoista

keväinen linnunlaulu vapauttaa oksalle levänneen

sen vapauden matka alkaa

pienen puron kuiske

lupaava rauhattomuus

lupaava liike

aina vain lisää 

meitä on aina vain lisää matkalla eteenpäin

Naisen rakkaus

Luonto tuudittaa nukkuvaa 

keinuu hiljaa kehto lehdon syleilyssä

koivuäiti kuiskaa

laulaa rakkauden lauluaan

Minua, minua on siunattu elämällä

minua, minua on siunattu

saadakseni hengittää

saadakseni olla ja elää

minua on siunattu

saadessani todistaa

naisen todellista kauneutta

puhu rakkaani 

sano sanojasi aamunkoiton syövereissä

kun kuljen mustissa vaatteissani 

ja uskon vain epätoivoon

hymyile rakkaani 

loista valoasi auringon väistyessä myrskyn tieltä

noina pimeinä hetkinä sitä tarvitsen

kuule rakkaani

ole kanssani tässä elämän virrassa

hengitä niitä samoja ilmamolekyyleja kanssani

joihin meinaan tukehtua 

jotta jälleen uskoisin itseeni

sinun kauneutesi ei lepää ihollasi

vaikka niin aina haluaisimme uskoa

Silmissäsi, sanoissasi, toiveissasi,

salaisissa haaveissasi ja elämässäsi

sinun kauneutesi elää sinussa itsessäsi

ja sinun maailmassasi

Tuntuuks susta joskus, et sä oot yksin?

Hiljainen aalto tuudittaa laivan keulaa
Huokaa hiljaa sydämen sykkyrään
Menee myttyrään ja painuu jälleen kannen taa
Hiljainen, kuin sydämeni on
Kesäöinä, niiden valkeiden lumouksien aikana
Kesäöinä, rakkauden töinä
Kesäöinä,
Ah
Kesäöinä
Saakoot rakkauden valat olla

Rakastu ja palavasti
Palastu ja rakastavasti
Ota hetki onnea
Kurota kunnolla
Ja tupsahda mättääseen
Siellä on hyvä olla.

Puhdista ja hypistele
Mustikoiden varvut metsämenninkäisille

Katso
Olen kauas katoava kajastus aamusta
Iltaan hukkuva öiselle tähtitaivaalle
Sinne piirrän sydämesi merkin

Sinne niin sinne
Kun kuukin on toisinpäin

Tähtien juoksun matka
Mä pyydän teiltä tähdet ja taivas
Mä pyydän onnea näille ihmisille
Mä pyydän valoa ja rakkautta
Mä pyydän vain
Etten itse sais

Mikä arvo kenenkin matka
Missä määränpää ja sisimmän suunta
Kokonaisena tullut ja sisimpäänsä mennyt
Hukkumut tähtitaivaan yössä

Valo valo valo
Tule tule tule
Ole ja loista
Ole ja loista
Ole ja loista
Ole ja loista

Tule, ole, valo, loista
Ole, tule, loista, valo
Valo, ole, tule, loista
Ole valo
Tule
Loista

Tulesta heijastuvat tervaiset unet
Aikojen matkat sekunneista savuksi
Hiilen matka maailman elämään
Maailma herää
Elävä

Minkä lie minäkin toivoa saisin
Minkä lie ja olla vielä voisin
Minkä lie olla saisin
Toivoa vielä uskaltaisin
Vaan kenties toive toteutuessaan ollutkaan toiveeni laisin

Hetki vie,
Hetken tie
Hetken vie
Hetki lie

Ole pala maailmaani
Olen pala tähtitaivaan kaarnakattoa
Jylhiä juuria valamassa toivoa louhikkojen keskelllä

Ole pala maailmaani
Näen rannalla tulen
Loimuavan, leimuajan
Hypähtelevän

Näen rannalla tulen
Enkä tiedä, olenko vedessä vai maalla

Aalto nousee
Tulen kajo
Iskee kipinää tähtiin saakka
Toiveenaan tähtiveljet-siskot haastaa

Neljä puuta siinä palaa
Ritisee ja rätisee

Leijailee hiljaa tuo tähtitomuhiukkanen
Ohi männyn lenko-oksien
Ohi kuusen suorasukaisen
Haaveilee jo siskoistaan ja veljistään
Kohti taivaita suunnistaa

Neljä puuta ritisee ja rätisee

Ahven hyppää korennon luo
Pyytäen mukaansa kesteihin ahdin maan
Mukaansa nappaa korennon tuon
Ja siirtyvät he juhlimaan

Yksinäisen pöllön huuto yötä halkoo ja viistää

Kolme puuta
Ritisee ja rätisee

Tähtikannen taa syttyy uusi tähti palamaan
Palaa ja roihuaa
Pian vain tähtitomu katoaa
Nousee pyyntö kesäisen tuulen

Yksinäinen pöllö kuusen latvaan äänetönnä liitää

Kaksi puuta
Ne ritisee ja rätisee

Tähdet tuikkivat läpi pilvien sametin
uusi aika koittaa
rakkauden valot värjäävät taivaan
tähtien riemu kirkkaimmillaan

Pöllö, nyt sekin tähtisilmin, jälleen huhuaa

Kaksi puuta
ritisee ja rätisee

Kahden pöllön aavemainen liito läpi taivaan
yhteinen matka ja määränpää
tähtien siunaus yllänsä
kipunat nousevat matkaansa viemään viestiä taivaan suvulle

Pöllöt, nyt tähtisilmin, kujertaa kuin kyyhkyset

yksi puu ritisee ja rätisee
Tähtitaivaan ylle värjäytyy sähkömagneettinen myrsky
Taivaan tulet loimuaa
viimeinenkin kipinä
pääsee lähtemään matkalleen
kohti taivasveljiään ja -siskojaan

Elämäni
Matkaan
Teen matkaa
Matkalainen
Ajan takaa

Katson kuvaasi
Ja muistan sinut
Katson sinua
Ja muistan sinut
Katson sinua
Ja tunnen sinut
Haikeus hailakkaana hyväilee 
Tahtoisin kuolla
Koska tämä hetki on niin kaunis
Muistan sinut
Ja muistan sinut

Teidät
Teidät minä taasen tiedän
Vaan en muista
Teissä ei ole minulle muistettavaa
Teissä on minun kokemani elämä
Ja sen haluaisin vaihtuvan toiseen
Vielä jonain päivänä muistan teidät
silloin vaalin teidän olemistanne

Koko kokonaisuus
Haihtuu
Uneni
Haihtuu
Elämäni 
Haihtuu
Kaikki
Haihtuu

Eikä täällä ole enää mitään

Toivotut autiot rannat
Jos ne täyttyisivät elämällä
Toivotut autiot rannat
Jospa pääsisin niiltä pakoon
Toivotut autiot rannat
Ja verottaja on minussa kiinni

Olen elämäni
Elän olemani
Koen kokemani
Näen näkemäni
Silloin
Kun olen yksin tässä yössä
Nukun ilman rauhoittavaa ääntä
Silloin kun olen yksin tässä yössä
Tulisitko luokseni
Ja antaisit rakkauden juosta rintaani
Avata ahtaat kanavani
Kulkea läpi kehoni värien

Olen ihminen

Savuavan aamun raunioille on satanut lunta
Se kaikki
Se olikin vain unta
Olen todellisuus sinussa
Ja olen todellisuus

Olen piirtävä tyttö sateenkaarivärien vilkkeessä
Piirrän todellisuuteni sulavaksi multiversumien sulatusuuniin
Kaiken todellisuuden keskipiste
Hiljainen yksiö

Satava lumi peittää aamun rauniot
Todellisuutta hyväilleen tuoksuilla
Lupauksilla elämästä
Elävästä
Emännästä?
Ehei
Vaan tästä

Kyyneleen hidas matka maahan sen syntymästä kuolemaan
Sinun nopea matkasi
Minun nopea matkani
Elämän matka sen niinkään sitoutumatta aikaan vaan tähän todellisuuteen ja universumeiden syleilyyn sinun hymysi nimissä kuljen ja jaksan

Loittoneva kaari
Todellisuuden nimissä tehty lupaus olla kokonainen hyvässä ja pahassa
Varmuus on olemassa
Varmuus tanssii vierelläni
Varmuus tanssii ja tanssii

Varmuus on hulluus huutaa
Varmuus katoaa
Yöhön tanssien
Tanssien katoava varmuus
Tilalle marssivat äärettömyyden logistiset soturit
Tämä ja tuo ja nuo tänne ja tuonne ja sinne
Nimesi tähän kiitos
Sielusi tähän, olkaa niin hyvät
Sinutteleva teitittely kuuluu elämääni

Sana, sano yksi sana

?

Kerro se sen jälkeen tuhansin sanoin

Sana

Sulje se tuhansin arkuin

Sana

Vapauta se tuhansin prinssein

Sana

Kiedo se minun iltaiseen todellisuuteeni
Tee minulle siitä hetken lempeä peti
Hanki, josta saan viilennyksen
Joki, josta saan elämäni

Sanasi sointiin
Sinne minun on helppo kulkea
Sinne voin tehdä pesäni
Kotini
Siinä todellisuudessa
Missä kuljen ilman sinun kaltaisiasi
Ilman kenenkään kaltaisia
Todellisuudessa
Missä kuljen
Kulkematta koskaan minnekään

Olen askel
Siirtyvä energia

Olen tuntematon tekijä sinun energiakentässäsi
Polte
Uusi kuu ja sen huumaava pilkahdus

Heijastan jotain suurempaa
Valoisampaa
Kuumempaa

Heijastan

Valun alas
Viemärit vievät minua kauemmas
Syleilyynsä ulottuvillensa
Säkenöidyn miljooniksi sirpaleiksi
Ja pidän sen kaiken leijumassa edessäni
Olen todellisuuksien kokoaja
Keeper
Haltija
Matkantekijä samooja
Käynyt opissa suurempien saleissa

Sulan
Olen kynttilä palaessani yössä
Valaessani elämää
Kiitos siis kaikesta tästä
Kiitos
Etten vain sitä unohda sanoa
Sydänlankani palaessa

Sinä valaiset minua
Sinä
Annat minulle elämän
Sinä
Olet valo
Todellisuuden liekki
Loppumaton sydänlanka
Sinä
Luot tulen
Ja tuli
Se luo sinut

Varoen
On kuljettava varoen
Varoen
On kuljettava varoen
Varoen
On kuljettava varoen
Varo en
On kuljettava, varo en
Silti varoen

Varovarovarovarovasti
Varovarovarovarovasti

Alieneiden ylösnousemus
Universaalinen palatsi luotuna meitä varten
Sulaa vettä
Olen sitä nuoruutesi lihassa
Virraten vapaana
Askeleesi
Ne kulkivat juuri haarojeni lävitse
Lumouduin
Sokeuduin

Annoin sinulle kyyneleen
Ja puhalsin sen perhoseksi
Lentämään vapauteen

Olen onnen galaksi
Ajaton onnilima
Pursuamassa kaikkialla

Olen nuori ja kaunis silhuetti
Askeleeni
Vartaloni

Nuoren kehoni viattomat silmät
Ovat luonasi tänään
Kaunis tumma neitoni

Minä taasen
Lennän lakillani kuuhun
Eikä riitäkään
Menen marsiin
Perustan sinne helikopterisiirtolapuutarhan
Ja lennämme lakeillamme tulevaisuuteen

Tasapainoni hivelee maan kamaraa
Sen syleily kutsuu puoleensa
Solujeni kierto kulkee hydroksyyliryhmien tanssiessa jo tyydyttyneitä hiiliatomeita hurmaten
Ihmettelen joskus itsekin
Miksi niin on

Missä on H2O

Olen sydän
Puhdas, paljas, tanssiva sydän
Olen ja elän
Elän
Elän
En elä
Kuolen
Elän

Taas nuoruuteni hurmaa vatsanpohjia

Olen keski-ikäinen mies
Istun penkillä ja kirjoitan
En tiedä mistään mitään
Ja siihen olen varsin tyytyväinen

Olen keski-ikäinen mies
Haaveilen nuoruuden ihosta
Suklaisesta huokauksesta
Salaisesta unesta
Ja alan haihtumaan

Olen ajaton ihminen
Kuljen kaikissa vaatteissa
Sidon elämänlankani jokaiseen ajan puolaan
Ollen juuri syntynyt ja vasta kuollut
Olen iätön ihminen
Ja syön bataattimuhennosta tanssiessani
Samalla kun villanainen villitsee

Olen väsynyt ihminen
Kuljen kuluneissa vaatteissani
Ollen osa todellisuutta
Joka on siunattu elämällä

Olen hengittävä ihminen
Olen ihminen
Olen

Todellisuuden lento

Ikkunasta kajastui ulkona lentävän naakkaparven varjoja. Niiden aavemaiset jättimäiset varjot pyyhkivät huoneen nurkkia yrittäen kätkeä siellä olijan. Varjot kaiketi tunsivat myötätuntoa tuota sisällä olevaa varjoista hahmoa kohtaan.

Tähtien valossa näen paremmin. Silloin voin tunnnustaa itselleni kuka olen.

Naakat olivat ääneti. Niiden sulat pörhentyivät, liukuivat jälleen sulavasti, pienintäkään äänenvärettä päästämättä, halki ilman. Katuvalo välähteli. Sen rikkonaisiin valonsäteisiin eksyi aika ajoin erilaisten höyryjen muodostamia ajelehtivia lauttoja. Varjot sulivat tasaiseksi valoksi.

Olin.yksi. Olin valo ja kaikkeus. Olin enemmän ja vähemmän. Yöllä. Niin yöllä olin minä.

Ikkunaa katsonut satunnainen ohikulkija ei nähnyt mitään erikoista. Vain heijastuksia valoista, itsestään. Valoton huone ikkunan takana ei avautunut sitä katsovalle. Olisi pitänyt ensin unohtaa katsovansa pimeää huonetta. Niin harjaantuneita ei vain ole montaa. Nekin, jotka osaavat, ovat sylkykuppeja.

Ikkunan ohi ajelehti molekyylien tähtialus. Matkalla kohti valoa, uutta aurinkoa, uusia kasveja ja kasvua. Aika ajoin sisällä olija piti näkemästään.

Palasina. Vitun palasina. Mieli, keho, luottamus, viha, pelko, ajatukset. Palasina kaikki on palasina.

Paitsi sydän. Suurempana kuin koskaan, sykkivä valta, rakkaus. Puhdas kosminen rakkaus, johon ei ole sekoitettu yhtään ihmismielen värjäämää mielikuvaa.

Puhdas kosminen kokonaisuus ja sen valo ja pimeys;toivo ja epätoivo; kaikki solujen sisältämä yhdessä ainoassa hetkessä. Puhdas elämänvoima ja sen vastavoima. Kaikkeus.


Ikkunasta heijastui kuvajainen. Ulospäin. Vääristynyt, vääntynyt lasien iästä, osittain sulanut kiinni kaikkeen. Kuvajainen aukesi sitä katsovalle. Tuoltako minä näytän, mietti ohikulkeva. Korosti hieman meikkiään peilaavan ikkunan pinnasta.

Kiiltävän asfaltin pinnasta kaikuu kaikkoava korkojen kalke.

Synkkää. Vitun synkkää. Kaikkien kyyneleiden lomassa ainut onni oli tutustua itseeni. Kuka olen, minne menen ja miksi. Ja minkä tähden sydämeni hakkaa tälle maailmalle ja näille ihmisille.
Yössä on onnekseni valoja. Värivalojen taivas, joka päiväsaikaan muuttuu harmaaksi helvetiksi. Yö. Silloin hengitän vapaasti ilman ihmisiä.

Vapaus olla ja hengittää. Vapaus ajatella juuri niinkuin haluaa. Vapaus laulaa, vapaus tanssia, vapaus huumaantua hetken valoista, vapaus.

Säikähtäneet naakat pyrähtivät lentoon. Huone muuttui kaaottiseksi, joka suuntaan väilyviä varjoja. Ulkona ollut valo katosi. Ei enää varjoja. Ei lintuja menneisyydestä. Vain pimeys.

Lohduttava pimeys hiljaisessa huoneessa.