Mainostoimisto peeärrä

 Kiireetön sävel soittelee tahtejaan kulkuuni. Katson miettimättä mitään miksi olen olemassa.

Mainoslauseeni sisältää monia voimattomia hetkiä mainosteni sisältämistä äänistä. Vallaton toiveeni olla rakkaudessa kiinni kaikin sävelin on herkkä ja viaton, sisältäen kaihoisat kutsut kehojen ja sielujen kanssakäymiseen. 

Sanojeni soinnista voit tavoittaa alkuperäisen sydämeni poljennon, joka lähinnä vasta lämmittelee.

Tarvitsen sinut rinnalleni vaikka minulla onkin jo kaikki. Mutta kosketus. Hiljainen ääni heräämiseen ja kaikuvat äänet elämästä voivat olla niin kaukaisia ja kaivattavia. 

Oletko sinä minä tänään, tunnetko joutsenlaulun sielujemme nimettömässä yhteydessä? En jaksaisi enää tuntea sitä seuraavaa pistettä, joka ratkoo mieliemme syövereistä palasia yksi kerrallaan. Ole minä, minä palaan luoksesi. Jos vain et ikinä lakkaa puhumasta.

Iltasatu?

 Karkea odote eilisen väreissä kulkiessani olikin unenomainen häivähdys jostain paljolti väistellystä todellisuudesta ilman niitä häiritseviä esirippu-olentoja hulluine sääntöineen kaikkeuden toimintaperiaatteista tämän olevaisuuden antamissa rajoissa. Miksi murehtisin menneitä matkojani mahdottomiksi koituneilla toiveillani olemisen pakotetusta olemuksesta ja sen tarjoamista hengenravinnoista. Toisaalta ei pidä myöskään unohtaa fyysisen ravinnon hellivää vaikutusta vatsasi poimujen herkille kalvoille kaataessasi mukiisi välttämättömimmät elämän rakennuspalikat. Välttämättömyys korostuu sinun silmissäsi nukkuessasi hiljaista untasi lainattujen peitteiden tuudittaessa untasi syvimpien hetkien suojanasi.

Niillä sanoilla saattelen sinut nyt maahan ilman epätoivoa elämän tapahtumista tai vaikeuksista tehdä jotain toisin mitä voisi tehdä toisin. Onko olemassa toisin koettua todellisuutta.

Vekkuli vallan

 Tahtoisin sanoa sinulle nyt pari sanaa

siinä vaiheessa kun näitä sanoja tavaa
se mun sydämeni avaa

Sanoihin piilotettu taika raukeaa
Jos vieläkin enemmän sydän aukeaa
Kohta ei ole mitään avattavaa
Kun solmut ovatkin huvittavaa

Vikkuli vakkuli mies matkan teon kuningas

kenties vie matkallaan monen monta matkaajaa
Eikä matka pääty milloinkaan

Unelma laulaa kaikkeuden kieltä
Kutittavaa juoniansa punovaa lankakieltä
Naru sieltä tuolta tästä ja tuonne
Sitten vielä viimeinen ilon juonne

Ilo oli tavata
Kanssasi ravata
Vieläkinkö matka jatkuu
Ihme tapa kun aina haipuu
Usko ja luotto oman seuran olemassaoloon
Usko jo poika parka itseesi poloon

Suolaveden vuolas virta

 

kuuletko ne hiljaiset tippuvat pisarat

kuuletko sen sateen äänen 

kuuletko tämän luonnon huudon

kuinka se itkee sinun puolestasi

värittyneillä askelmilla liidun hienoja hiukkasia

sulava vesi pyyhkii hennot pigmentit

ottaa ne omakseen

kivessä 

    

piirtyneenä aika

hetki 

sekunti 

vuosi 

vuosituhat 

aioni

käteni tärisevät kaikkeuden suuruuden edessä

mikä minä sitä olen sanoittamaan

yksi ainoa tähdenlento 

toiveen sirpale taivaan villeissä loputtomissa juhlissa

väläys ja kaikki on ohi

puun juuret kiertyneinä kiven kerroksiin

havina tähtitaivaan molekyylisinfonian alla

kaarnan kaihoava kuiske

väreet ajasta koskettavat sydäntä

sanomattomat sanat satuttavat

yksi

 

pieni

hetki

vielä

ajan matkalainen kanssani

puun juurella juurien jatkaessa matkaansa

havinan aaltoillessa ajassa eteenpäin

sydämen kaipaus kietoutuu kaarnaan

eikä tahtoisi päästää koskaan irti

Juurten tanssi ajassa jatkuu

Oisiskohan kuume

 Katson naiseutesi olemusta etäältä

viehkeää kukkaa

kukoistavaa

et salannut sen voimaa minulta

annoit nähdä terälehtien sisään

hulmahtavaa

teräpunien punosta

jumalten kutomaa