Siltoja

...

Tyhjyyden jatkuva aaltoliike
Tarjolla taukopaikkoja
Penkkejä istua, näreitä nojata
Tyhjyyden uoma
Jatkuvassa liikkeessään

Onnekseni yön loiste alkaa taas valaisemaan sokaistunutta matkaani
Tarkasti järjestellyt valoa loistavat diodit levittävät fotoneja asuntoni seinille
Huomisen haasteet lepäävät tämän päivän unessa

Tyhjyys
Sanoisinko rakastajani
Sanojeni kuulijan
Tunteideni huolijan

Tyhjyyden uoma pisaroimassa iltaisen taivaan alla
Ja minulla on silta
Uoman yli


Katson tyhjyyden liikettä
Jatkuvaa tarinaa
Jota kerrotaan kuunteleville

Olipa kerran metsä. Sen puiden yli kaartui uskomattoman kaunis pieni sateenkaari, jonka pienet lapset rakastivat metsää. Metsä hyräili usein sateenkaaren lapset uneen.

Kaikissa tarinoissa on aina jokin vastakkainasettelu. Jotain pahaa ja jotain hyvää, tietenkin yleisesti oletetussa järjestelmässä; toisissa järjestelmissä toisen hyvä onkin toisen pahaa ja niin edelleen. Mutta tämä tarina on omituinen. Tässä ei ole noita olemuksia.

Tämä kertoo vain siitä, kuinka sateenkaaren lapset elivät raukean auringon alla luomakunnan hyväksyminä ja olivat osa tätä kaikkea. Sateenkaari itse, se oli monitahoinen ja -ulotteinen. Sen värit kulkivat ajan lopusta ajan alkuun ja ulkopuolelle ajan.

Rakas sateenkaari ja sen lapset. Rakas metsä ja sen lapset.

….
16.7.2022 

ps. Tämä on siitä erikoinen tapaus, että normaalisti minulla on ollut julkaisussani ainakin muutaman vuoden aikaviive kirjoittamisesta julkaisuun. Jotain on ehkä kehittynyt, koska vastakirjoitettu ei tunnu vaihtoehtona enää hankalalta julkaista

Katsellessani värejä

 Valkoisesta ruudusta löydän hetken mielenrauhan

Seesteiset sävelet tanssivat lävitseni hiljaisuuden vallitessa
Olen yksin koko kaikkeuden kanssa yhdessä
Eikä siinä ole mitään huonoa

Ajatuksenani on maalata väkinäinen kaunistettu arkipäiväinen maisema katsoessani esimerkiksi kattolampun hentoja kaaria
Kahdeksan lamppua
Yksi niistä on sammunut
Täydellisyys on rikkoutunut
Seitsemän
Maagista lukua ajatellessani kuljen kohti Orson Scott Cardin Alvinia
Seitsemännen pojan seitsemäs poika
Seitsemän kuolemansyntiä
Isän synnit kannetaan seitsemän sukupolven ajan
Seitsemän
Terävä sana, sillä pystyy viiltämään
Ja se on nopea
Terävä ruoska
Seitsemän kuolemansyntiä


Nälkäni kertoo taas itsestään
Tiedän jo sen olevan osa minua
Loputon
Ikuinen
Alati sykkivä nälkä
Liioittelu on joskus tehokeino
Vaan on typerää liioitella omalla kustannuksellaan

Sohva on täynnä ilmapalloja
Niitä on puhaltaneet keuhkohäiriöinen, lapsi ja kirjoittaja.
Ne ovat ajatukseltaan puhallettu rakkaudella

Onko hiilidioksidi rakkautta
Eräs voisi kysyä
Ainakin kasvien näkökulmasta näin on

kirj. 29.4.2017

välillä pelko valtaa

Välillä

Pelko valtaa minut

Se viiltää edestakaisin pitkin kehoani

Hyväillen olemassaoloaan

Sen kutina

Rauhoittava kulku pitkin kehoani

Sen tuomat sävyt

Epätoivon ja kauhun hiljaiset kosketukset

Sen tuomiin sävyihin

Ei minulla ole ketään

Katso, kuinka vajoan hiljalleen maailmaan

Katso, isä

Katso poikasi matkaa

Epätoivossaan sulkeutuva sydän

Isä, äiti, veli, sisko, rakas

Oletko siellä?

Vaella luo niiden keitaiden

Täyttyvien toiveiden

Hiljaisten äänien

Olit silloin jossain lähellä

Tunsin sinut

Voi rakas sinua

Olit silloin siellä

Riippumatossa yksin sovitussa paikassa

Voi rakas sinua

Minä olen yksin

Pelkoni kera eläjä

Voi rakas sinua

Minulla pelottaa tämä maailma

Minulla pelottaa tämä elämä

Minulla ei ole kuin pelkoni

Sen kiteytetty kuva valvoo vierelläni elämääni

Etten vain sitä toteuttaisi

Tahdon ja toivon rakkautta

Tahdon ja toivon

Tahdon ja toivon

Enkä tiedä jälleen, mitä olen itselleni toivomassa

Lupauksia menneestä

Lupauksia tulevasta

Lupauksia

Oletko sinä lupaus?

Tai sinä, neiti kesäheinä?

Aavikko täyttyy kyyneleistä

Kostuu ja kasvaa

Vihantava aavikko

Uusi elämä on alkanut niistä kyyneleistä

Uusi elämä

Uusi elämä

Jonka hinta tuntuu joka askeleella liialta

Sain perheitä

Menetin perheen

Sain kokemuksen

Menetin kokemuksen

Sain elämän

Menetin elämän

Välillä tahtoisin kuolla

Koska en enää jaksa kantaa suruani

Tai pelkoani

Tai vihaani

Tai elämätöntä elämääni

Välillä tahtoisin elää

Koska en enää jaksa kantaa suruani

Tai pelkoani

Tai vihaani

Tai elämätöntä elämääni

Suurimman osan ajasta

Aika sulkee syliinsä minun sydämeni

Ja koettaa laulaa sille kehtolauluaan

Suurimman osan ajasta

Koetan karata ajalta

Kuvittele

Jos olisit minun

Kuvittele

Jos olisin sinun

Laulaisivatko kaikkeuden äänten kuorot 

Olisiko se kohtalo

Tähtiin kirjoitettu tapahtuma?

Olisiko se kehoa pitkin juokseva pelko

Selkäpiihin kirjoitettu sanoma rakkaudettomuudesta

Olisiko se?

Sinun äänesi

Voi hyvä jumala, anna anteeksi etten osannut tai tajunnut

Voi luoja, anna hölmölle lapsellesi anteeksi

Solujeni sykkeessä, pelokkaassa vapinassa

Haluaisin yhtyä, haluaisin kohtuun

Matkata jonnekin turvaan

Nämä yksinäiset yöt

Kaipaan itselleni läheisyyttä

Lämpöä

Sellaista herkkyyttä ja rakkautta

Johon voin turvautua

Lempeyttä

Yksikin vihan ääni

Yksikin pimeyden kuiskaus

Saa minut varpailleni

Yksikin pienten lapsien tukahduttaminen kiukulla ja vihalla

Saa minut kauas pois.

Toivon, haaveilen,

Sellaisesta elämästä

Jossa lapset nauravat

Ihmiset, jotka lasten kanssa ovat

Ovat lempeitä

Ja ymmärtävät 

Että vihalla luodaan pelokkaita orjia

Ymmärtävät

Että lempeä hyväksyntä

On kasvun tie

Ymmärtävät

Minä en ymmärrä

Olen pelko ja sen tuoma katkeruus

Olen kiteytynyt universaalinen elämänmuoto

Kiteytynyt pelosta

Kiteytynyt nälästä

Kiteytynyt

Toivoisin

Että sinä joskus olisit se ihminen

Joka tämän lukee

Toivoisin

Että ymmärtäisit antaa armon kulkea elämäsi lävitse

Antaisit armon käydä läpi jokaisen tahtosi oikun

Antaisit lempeän hyväksynnän tämän elämän kaikelle monimuotoisuudelle

Hyvälle tai pahalle, ja päinvastoin.

Mistä suunnasta lie sitten katsotaan

Toivoisin sinun

Olevan armollinen itsellesi

Olevan lempeä itsellesi

Olevan rakkaudellinen elämälle

Ehkä sinä päivänä, kun kuljemme poluillamme

Ja törmäämme toisiimme

Ehkä sinä päivänä

Jotain herää henkiin

Ehkä toisena päivänä

Ehkä tänä päivänä

Ehkä eilen tai joskus aikaa sitten

Ehkä aikaa ei ollutkaan

Ehkä kasvutarina

Olikin vain matka

Hyvää yötä nyt

Tänä yönä nukun huomista varten

Ja menen särkänniemeen lapsieni kanssa

Ties vaikka

Tämä päiväkin olisi viimeinen minulle

Nyt suru hiipii luokseni

En haluaisi jättää näin kaunista elämää

En haluaisi jättää jälleen puolitiehen kaikkea

Sitä paitsi, lauluni on tapahtuva joskus

Ja siihen asti

Olen kuolematon

Tai ainakin melkein

Junassa

Elämäni raiteet ovat saaneet suunnan, kivaa

Olenko kappaleina herännyt enkeli

Vai helvettiin heitetty hylkiö

Tosiasia, maiseman vaihtuessa

Olen elävä

Varjot, puut, pilvet

Kaikki vilahtelee edessäni

Koko elämä on eteeni luotu sarjakuva

Jonka sivuja käännellään vinhaa tahtia

Jossain majatalo

Toinen

Yksi nethack

Ja yksi tekstiseikkailu enemmän kaikkeuden kokoelmiin

Aivoitukset ja niiden toistuva syyntakeisuus

Hulluudet järjesteltyinä kokoelmiksi ja rationaalisiksi sanamukailuiksi

Missä silti löytyy sellainen sävel

Johon voi kietoa tämän kaiken

Ja antaa sen punosten luoda kauneus

Kudottu, punottu, virkattu, kehrätty

Elämä

Sivuutan pysäkin, nojaan junan oveen

En tippunut

Sillä nousin ennen pysäkkiä

.

Maiseman silkkinauha-juoksu ikkunasta

Satunnaisia lyhtypylväitä menossa kahtasataa toiseen suuntaan

Syksyiset metsät ovat kauniita

Ja neljääsataa ohi pyyhältävät junat ovat pelottavia

Olen vaikka kuka

Ja voin olla enemmänkin

Olen sinä ja nälkäinen aaria

Olen minä ja istun junan lattialla

Olen ja olen ja olen

Kirjoitan puhelimella jatkumattomia sanaketjuja

Joiden yhteenlaskettu kokonaisuus on enemmän

Kuin mitä osaan laskea

Sivuutan sanani

Entä jos

Entä jos 

Alkaisin kirjoittaa runoblogia

Olen nuori mies nahkaisessa sotisovassa

Kimalteenani käytän elämäni valoa

Sisälle laskemaani timanttia

Hehkuvan ikiaikaista.

Kliseitä sanoihin

Kun tulet pimeästä

Valo sattuu silmiin

Kun olet pimeässä

Valo sokaisee

Kun olet valossa

Et näe pimeään

Kun tulet valosta

Pimeys pelottaa

Valosta junaan

Junasta valoon

Koti kullan kallis alkusointuineen odottaa

Asujaa

Jälleen istun junaan

Istun penkille

En käytävään oven eteen

Ihmiset istuvat ja on aamu

Eilisen energia pysyy eilisessä

Ja haikailen jonkinlaisen rakennetun onnelan perään

Vieressäni istuu nuori neito

Neidon askel on tasainen ja siro

Tiedän, sillä katselin jalkojaan kävellessäni junaan

Nyt vaihdan kaiketi tämän tekstin kulkemaan blogissa. 

17.10.2018

olette kaikki

Tervehdys, teille kaikille. Luulen, että olette kaikki, vaikken tietenkään voi tietää, oletteko te vai ettekö te ole. Tietenkin, jos tunnette olevanne vain osa kaikista, ja tervehtisin siis tässä osaa kaikista, niin syntyisi jonkinasteisia haasteellisiakian tuntemuksia ja ajatuksia esimerkiksi minun puolueellisuudestani ja jakamattomasta huomiostani vain osan puoleen. Jos olette kaikki, niin mitäs tässä sitten turhaa enempää jatkamaan, annetaan elämän kestitä meitä parhailla mehuillansa.

Matkani

Määränpääni

Olla sinun luonasi tänään

Anna minun levätä kultaisella povellasi

Anna minun kuolla hetkeksi uumallesi

Olen tyhjää täynnä

Loistan väritöntä valoa

Lasisen sieluni peili

Se matkaajan tyhjyys

Alati sydämeen sukeutuva madonreikä

Jos aika@varuus kaareutuu

Ja päästää matkaajan suoraan pisteestä a pisteeseen b

Niin tunneavaruus imeytyy mustaan aukkoon

Elän ulottuvuuksien välissä

Hengitän sinun elämäsi aikajanaasi

Silmissäni loistavat olemisesi hetket

Silti. Tyhjyys.

Alati hakkaava sisällön tarve

Elämä

Riisto

Vapaus

Täyttymys

Elämä

Täyttymys

Elämä

Vapaus

Täyttymys

Elämä

Minut annettiin jumalan lapseksi

Jumala antoi minut maailman lapseksi

Minä

Minä annoin lapseni olla

Kun en kyennyt täyttämään sen tarpeita ja pyyntöjä

Maailma otti vastaan lapseni

Minä. Minä olen tyhjyys

Alati hakkaava musta risti rinnassani

Paino, elämän viejä

Minä olen tyhjyys sinun rinnassasi

Anna minun laulaa

Sillä muutakaan ei ole

Minä.

Olen.

Tyhjyys.

Tule tyhjyys luokseni

Tule ja luo minut uudestaan

Anna minulle olemattomuuden kaikkivoipaisuus

Ja anna minun hengittää raikasta elämää

Elämä

Minä

Olen

Elämä

Tule tyhjyys luokseni

Täytä turhuus sydämestäni

Täytä minut sillä ainoalla olemassa olevalla

Kanssani

Kulje kanssani

Kanssani

Kulje kanssani

Kansani

Kulje kansani

Eikä minulle ole mitään

Köyhä, upporikas

Kuollut ja syntynyt

Aikajanasi loputon aaltoliike

Universumin loputon aaltoliike

Sinun loputon aaltoliikkeesi

Minun loputon aaltoliikkeeni

Synnyn, kuolen

Kestävän kehityksen aikakausi

Jatkuva kasvu on mahdollista

Sateenkaarimetsien siimeksessä

Sukeltelevat lintuset

Ovat äänekkäitä

Ovat hiljaisia

Samaan aikaan

Eikä kukaan niitä kuule

Tule

Täytä sieluni, ruumiini

Solujeni huuto sinun ihosi kaipaukseen

Kosketa minua 

Haluni painautua elämään

Haluni painautua uumaasi

Haluni painautua

Ja olla olematta

Olemisen ollessa liian raskasta

Liian vaikeata

Liian sinua

Ja liian minua

Eikä yhtään meitä

Eikä yhtään meitä

Eikä yhtään

Ketään

Ole missään

Olen tyhjyys

Ja pelaan pleikkarilla

Avaruudessa on elämää

Ja minä suojelen sitä.

Minkälainen etuoikeus on olla ihminen

Olla todistamassa kaikkeutta

Nähdä ja kuulla

Tuntea elämä

Minkälainen etuoikeus todistaa tähtien valo

Sanoittaa ja kertoa se takaisin sille itselleen

Minkälainen etuoikeus

On kävellä maan pinnalla

On hengittää

On olla

Miljoonien tähtien seasta

Miljoonien solujen seasta

Miljoonien kvanttimyonien seasta

Sinä

Sinä tulit eläväksi

Joku todisti sinun olevan olemassa

Miljoonien hengittävien solujen joukossa

Kera tuhansien tähtien valon

Lämmität sieluani

Etuoikeus olla ja hengittää

Etuoikeus olla täällä tänään

Etuoikeus olla olematta

Vapaus valintaan

Tai valinnan mahdottomuus

Vapaus, kutsuva vapaus

Rakkauden valinta

Vapaus

Lumoava kutsu sinun sydämestäsi

Lumoava toive

Haave

Toivekuva

Se yö maalasi jotain todeksi

Se yö maalasi sanoilla

Kuvilla

Mielialoilla

Tyhjyyden sanattomalla tuoksinnalla

Herkin siveltimenvedoin 

Tyhjyys oli luonani

Aito

Aina 

Olin kaikkeus

Nälkä

Loppumaton nälkä

Jatkuva hakkaava nälkä

Lopettamaton ihmevoima

Sillä olin vain ihminen

Jatkuva

Hakkaava

Nälkä

Kursiiveilla

Rauhanajan kellot soittivat sinfoniaa

Ihmisen matka

Ihmisen kauneus sen kaikkine piirteineen

Ihmisen elämä ja sen suurin sulo

Rakkaus, viha, suru, ilo

Sana tuli silloin luokseni

Sana oli: sinä

Mieleni maalasi naisia eteeni

Tuttuja

Tuntemattomia

Yhdestäkään en osannut päästää irti

Yhtäkään en voinut saada

Unelma

Oli enemmän

Kuin nainen ja arkielämä

Taivaalle maalattuna maisema

Tulevaisuudesta

Elämästä

Kuinka kaaos asettuisi

Kuinka ymmärrys lainehtisi kaikkialla

Kuinka iltainen vieno vire

Kuulorajan tuntumassa

Hellisi, armahtaisi nukahtajaa

Kuinka sydän jälleen sykkisi vapaana

Hiljainen vento tuulen lento

Alkava kuiske puiden tuiske

Lehtien kahina 

Yhden pienen lehden elämä

Hetki

Yksi kesä

Ja olit mennyt

Yhden pienen ihmisen elämä

Yksi vuosisata

Ja olit mennyt

Yhden pienen planeetan elämä

Yksi vuosimiljardi

Ja olit mennyt

Yhden pienen galaksin elämä

1 vuositriljoona

Ja olit mennyt

Yhden ajattoman universumin elämä

Ääretön

Haluan rauhan sielullesi

Pelkojesi taivaankannen avartumaan

Ei ole tarvetta pelkoon

Haluan rauhan sielullesi

Olet tärkeä, sinulla on paikkasi

Ei ole tarvetta pelkoon

Haluan rauhan sielullesi

Ymmärryksen tähden loistamaan vierellesi

Pelko. Hyväksy se.

Nälkä. Hyväksy se 

Elämä. Hyväksy se

Kaikkeus. Hyväksy se

Olet osa tätä kaikkea.

Jokainen keksintösi on johdatusta eteenpäin

Kuljemme ihmisinä yhdessä tätä polkua

Yhdessä yksin ja yksin yhdessä ja osana kaikkeutta

Sinä

Juuri sinä

Olet minulle tärkeä

Myös sinä, olet minulle tärkeä

Ja sinä.

Ajatellaan. Kuvitellaan.

Ihmetellään ja ehdotellaan

Mitä mitä mikä ikinä kulkikaan täältä

Ei voi päätyä tuonne.

Jatkan kirjan lukemista