Välillä
Pelko valtaa minut
Se viiltää edestakaisin pitkin kehoani
Hyväillen olemassaoloaan
Sen kutina
Rauhoittava kulku pitkin kehoani
Sen tuomat sävyt
Epätoivon ja kauhun hiljaiset kosketukset
Sen tuomiin sävyihin
Ei minulla ole ketään
Katso, kuinka vajoan hiljalleen maailmaan
Katso, isä
Katso poikasi matkaa
Epätoivossaan sulkeutuva sydän
Isä, äiti, veli, sisko, rakas
Oletko siellä?
Vaella luo niiden keitaiden
Täyttyvien toiveiden
Hiljaisten äänien
Olit silloin jossain lähellä
Tunsin sinut
Voi rakas sinua
Olit silloin siellä
Riippumatossa yksin sovitussa paikassa
Voi rakas sinua
Minä olen yksin
Pelkoni kera eläjä
Voi rakas sinua
Minulla pelottaa tämä maailma
Minulla pelottaa tämä elämä
Minulla ei ole kuin pelkoni
Sen kiteytetty kuva valvoo vierelläni elämääni
Etten vain sitä toteuttaisi
Tahdon ja toivon rakkautta
Tahdon ja toivon
Tahdon ja toivon
Enkä tiedä jälleen, mitä olen itselleni toivomassa
Lupauksia menneestä
Lupauksia tulevasta
Lupauksia
Oletko sinä lupaus?
Tai sinä, neiti kesäheinä?
Aavikko täyttyy kyyneleistä
Kostuu ja kasvaa
Vihantava aavikko
Uusi elämä on alkanut niistä kyyneleistä
Uusi elämä
Uusi elämä
Jonka hinta tuntuu joka askeleella liialta
Sain perheitä
Menetin perheen
Sain kokemuksen
Menetin kokemuksen
Sain elämän
Menetin elämän
Välillä tahtoisin kuolla
Koska en enää jaksa kantaa suruani
Tai pelkoani
Tai vihaani
Tai elämätöntä elämääni
Välillä tahtoisin elää
Koska en enää jaksa kantaa suruani
Tai pelkoani
Tai vihaani
Tai elämätöntä elämääni
Suurimman osan ajasta
Aika sulkee syliinsä minun sydämeni
Ja koettaa laulaa sille kehtolauluaan
Suurimman osan ajasta
Koetan karata ajalta
Kuvittele
Jos olisit minun
Kuvittele
Jos olisin sinun
Laulaisivatko kaikkeuden äänten kuorot
Olisiko se kohtalo
Tähtiin kirjoitettu tapahtuma?
Olisiko se kehoa pitkin juokseva pelko
Selkäpiihin kirjoitettu sanoma rakkaudettomuudesta
Olisiko se?
Sinun äänesi
Voi hyvä jumala, anna anteeksi etten osannut tai tajunnut
Voi luoja, anna hölmölle lapsellesi anteeksi
Solujeni sykkeessä, pelokkaassa vapinassa
Haluaisin yhtyä, haluaisin kohtuun
Matkata jonnekin turvaan
Nämä yksinäiset yöt
Kaipaan itselleni läheisyyttä
Lämpöä
Sellaista herkkyyttä ja rakkautta
Johon voin turvautua
Lempeyttä
Yksikin vihan ääni
Yksikin pimeyden kuiskaus
Saa minut varpailleni
Yksikin pienten lapsien tukahduttaminen kiukulla ja vihalla
Saa minut kauas pois.
Toivon, haaveilen,
Sellaisesta elämästä
Jossa lapset nauravat
Ihmiset, jotka lasten kanssa ovat
Ovat lempeitä
Ja ymmärtävät
Että vihalla luodaan pelokkaita orjia
Ymmärtävät
Että lempeä hyväksyntä
On kasvun tie
Ymmärtävät
Minä en ymmärrä
Olen pelko ja sen tuoma katkeruus
Olen kiteytynyt universaalinen elämänmuoto
Kiteytynyt pelosta
Kiteytynyt nälästä
Kiteytynyt
Toivoisin
Että sinä joskus olisit se ihminen
Joka tämän lukee
Toivoisin
Että ymmärtäisit antaa armon kulkea elämäsi lävitse
Antaisit armon käydä läpi jokaisen tahtosi oikun
Antaisit lempeän hyväksynnän tämän elämän kaikelle monimuotoisuudelle
Hyvälle tai pahalle, ja päinvastoin.
Mistä suunnasta lie sitten katsotaan
Toivoisin sinun
Olevan armollinen itsellesi
Olevan lempeä itsellesi
Olevan rakkaudellinen elämälle
Ehkä sinä päivänä, kun kuljemme poluillamme
Ja törmäämme toisiimme
Ehkä sinä päivänä
Jotain herää henkiin
Ehkä toisena päivänä
Ehkä tänä päivänä
Ehkä eilen tai joskus aikaa sitten
Ehkä aikaa ei ollutkaan
Ehkä kasvutarina
Olikin vain matka
Hyvää yötä nyt
Tänä yönä nukun huomista varten
Ja menen särkänniemeen lapsieni kanssa
Ties vaikka
Tämä päiväkin olisi viimeinen minulle
Nyt suru hiipii luokseni
En haluaisi jättää näin kaunista elämää
En haluaisi jättää jälleen puolitiehen kaikkea
Sitä paitsi, lauluni on tapahtuva joskus
Ja siihen asti
Olen kuolematon
Tai ainakin melkein