Ajan taikaa usva raikaa

Katso

Aika hakkaa rattaitaan

Kivetykset vaihtuvat

Mukulakivet hioutuvat

Minne jäikään aika ja sen taika

Hyppäsi usvana kaikkeuden syliin

Ajan taian vallaton hetki

Retki sydämeen laakson ajattoman

Rajattoman sielun syleilyssä yöttömässä

 yössä

Vyössä koivunpahkakuksa ja puukko

Mukulakivet hioutuvat

Petäjän kaarna kaartaa ja kiertää

Viertää juuren tietä kunniakuja vehreä

Pehmeä maa hymyilee ja huokaa

Suokaa ajaton hetki, sydämen maisemaan

 tuokaa

Kivetyksen kolina

 

kaikua historian

aalloissa

7.9.2022

Kauheasti sanoja

Suklaassa on oletettu olema

Makuna makea tumma ja sakea

Sulaa suuhun iskee hulluus

Pakkomania mielenhimo ajaa ja kiihdyttää

Edelleen

Viistävän hetken viiltävä retki

Nielaise jo!!

Sulaa sulaa

Hulluutta tämä on

Hulluutta hurraa

Taipuu ranka

Se olin minä joka päätti ja määräsi

Jolla oli sanansa sanottavana

Sulaa edelleen

Hiljaisuus palaa jälleen

Sanat, kauheasti katoavia sanoja

Näen, kuinka ne heiluttavat mennessään

Matkalaukkuineen ja hellehattuineen

Liekkö lomille vaiko eläkepäiviään viettämään

Nyt ruojat menevät

Sulaa silti vieläkin

Vaan tie

Tie on tyhjä

Siellä loistaa autuaat pilvet

Ja aurinko valamassa muottiinsa

Sanoilta jäi vain askelten jäljet

28.1.2022

Ajan lapsi

On kulunut aioneita. Tunnen happiatomien liikkeen. Tunnen massan kutsuvan jokaisella askeleellani. Minä, syntynyt tähtien pölyyn. Hetket aina tähän asti. Näkymättömissä. Aina ollen täällä.

Sinun liikkeesi ajassa. Pölyssä jalanjälkien raikas virta johtamassa keitaalta toiselle. Keltaisesta sinisten todellisuuksiin, tulisiniset liljat ruokkimassa visuaalista merta. Synnymme täällä. Aikojen tomussa. Solujen laulu ajasta sen ulkopuolelle.

Hengitän ja katson todellisuuden leikkiä. Aika on sitoutuneena näkymättömissä partikkeleissa ja hengitys; se höyryää.

Kuljen tätä matkaa.

7.10.2023

Sikermä hetkestä

Niitä syviä sanoja etsiessäni alan hukkumaan

Happea, vaan se ei riitä
Ja pinnalle on niin pitkä matka


Etsiessäni olen alaston
Silti panssareissa, jotka painavat minut pohjaan
Ja luulin hukuttaessa itseni
Että suojaudun uhalta


Hiljaisuuden kehät pyörimässä ympärilläni
Olenko lie kokonaisen ihmisen kuvajainen
Vaiko vain haamu
Jäänne jostain olleesta


Syksyisen Kasvimaan kummitus huhuilemassa menneen elämäni perään


…


Todellisuus väreilee
Olisinpa osa sitä, sanat pukevat kudoksia silkkiselle iholle


…


Hetket ovat lyhyitä, niiden herkässä huuhteessa koetan saada otteen suunnastani
Ja taas vuorovesivirtaus vie minut ulapalle


…


Muistutus menneestä kurvaa pihaan
Sillä on aurinkolasit ja se puhaltelee savua
Jos vain kykenisivät ihmiset tyytymään siihen
Mitä onni on.


…


Yhden kellon viisarin lyönnin ajan uskoin olevani
Uskoin savun haihtuvan
Uskoin todellisuuden olevan paljon enemmän mitä ihminen suostuu ymmärtämään ollessaan individualistinen elämänmuoto


...


6.5.2023

hiekan ääni

katselin

kuinka risti heilui tuulessa

sen puolikuun muotoisen talon katolla

ääni heijastui ajan hiekasta

ja satoi lumena silmilleni

jos olisin tiennyt niiden iltojen painon

olisiko lie tulevaisuus ollut

katsomassa

13.1.2025