tiistai 11. maaliskuuta 2025

Sikermä hetkestä


Niitä syviä sanoja etsiessäni alan hukkumaan
Happea, vaan se ei riitä
Ja pinnalle on niin pitkä matka


Etsiessäni olen alaston
Silti panssareissa, jotka painavat minut pohjaan
Ja luulin hukuttaessa itseni
Että suojaudun uhalta


Hiljaisuuden kehät pyörimässä ympärilläni
Olenko lie kokonaisen ihmisen kuvajainen
Vaiko vain haamu
Jäänne jostain olleesta


Syksyisen Kasvimaan kummitus huhuilemassa menneen elämäni perään





Todellisuus väreilee
Olisinpa osa sitä, sanat pukevat kudoksia silkkiselle iholle





Hetket ovat lyhyitä, niiden herkässä huuhteessa koetan saada otteen suunnastani
Ja taas vuorovesivirtaus vie minut ulapalle





Muistutus menneestä kurvaa pihaan
Sillä on aurinkolasit ja se vetää röökiä
Jos vain kykenisivät ihmiset tyytymään siihen
Mitä onni on.





Yhden kellon viisarin lyönnin ajan uskoin olevani
Uskoin savun haihtuvan
Uskoin todellisuuden olevan paljon enemmän mitä ihminen suostuu ymmärtämään ollessaan individualistinen elämänmuoto


...


6.5.2023

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommenttia jos siltä tuntuu. Kaikki huomioidaan. Tosin tän alustan kommenttikenttä kakoo aika ajoin ihan ihmeelllisesti.

Sikermä hetkestä

Niitä syviä sanoja etsiessäni alan hukkumaan Happea, vaan se ei riitä Ja pinnalle on niin pitkä matka Etsiessäni olen alaston Silti panssar...

Suositut tekstit