sunnuntai 2. helmikuuta 2025

Satujen salat

Istuin siinä huoneessa. Sen huoneen lehdillä oli ollut niin monta samanlaista, itseänsä toistavaa sivua. Sivut vaihtuvat, taipuvat, kellastuvat; tarinat, ne silti pysyvät samoina.


Tarinat. Hiljaiset tarinat, äänekkäät tarinat. Tuhansien sivujen rahina äänekkäänä illassa. Valojen vilkkeessä. Hetki elossa. Hetki kuolleena.


Hitaasti taipuvat sivut


Enkelin siiven isku. Höyhenen hento hengitys ja lento sivujen soinnin tahtiin. Ajaton tuulenvireen tuiver todellisuuden sidostettuihin laskoksiin.


Hitaasti havisevat sanan lehdet


Kosketus, herkkä; kaihon kaipaus elämän ihon pinnalla. Se rakkaus, joka elää sydämen kirjassa. Vaalimassa sinun sydämesi lankoja. Hopeina hohtavia polkuja, kultaisia kaartuvia siltoja; kosketus, herkkä


Raukeasti rahisevat sydämen sivut


Sana ja sanojen liitto. Soivat, hiljaiset, äänekkäät ja kaukaiset. Vieraat ja ihmetyttävät. Sanojen sivut soimassa ihmeiden illassa. Lämpimät soinnut sytyttävät sydämen langan.

Hetki elossa. Valojen vilkkeessä. Hetki kuolleena. Sydämen sykkeessä.


Satujen suhisevat sanojen salat.



14.5.2022

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommenttia jos siltä tuntuu. Kaikki huomioidaan. Tosin tän alustan kommenttikenttä kakoo aika ajoin ihan ihmeelllisesti.

Miksi me ollaan olemassa

Pilvet hengailevat avaruuden eteisessä Olen ollakseni Verhot huutelevat ikkunatuulen kieltä Miksi ihmeessä Me oikein ollaan olemassa Tähtisa...

Suositut tekstit