Junassa

Elämäni raiteet ovat saaneet suunnan, kivaa

Olenko kappaleina herännyt enkeli

Vai helvettiin heitetty hylkiö

Tosiasia, maiseman vaihtuessa

Olen elävä

Varjot, puut, pilvet

Kaikki vilahtelee edessäni

Koko elämä on eteeni luotu sarjakuva

Jonka sivuja käännellään vinhaa tahtia

Jossain majatalo

Toinen

Yksi nethack

Ja yksi tekstiseikkailu enemmän kaikkeuden kokoelmiin

Aivoitukset ja niiden toistuva syyntakeisuus

Hulluudet järjesteltyinä kokoelmiksi ja rationaalisiksi sanamukailuiksi

Missä silti löytyy sellainen sävel

Johon voi kietoa tämän kaiken

Ja antaa sen punosten luoda kauneus

Kudottu, punottu, virkattu, kehrätty

Elämä

Sivuutan pysäkin, nojaan junan oveen

En tippunut

Sillä nousin ennen pysäkkiä

.

Maiseman silkkinauha-juoksu ikkunasta

Satunnaisia lyhtypylväitä menossa kahtasataa toiseen suuntaan

Syksyiset metsät ovat kauniita

Ja neljääsataa ohi pyyhältävät junat ovat pelottavia

Olen vaikka kuka

Ja voin olla enemmänkin

Olen sinä ja nälkäinen aaria

Olen minä ja istun junan lattialla

Olen ja olen ja olen

Kirjoitan puhelimella jatkumattomia sanaketjuja

Joiden yhteenlaskettu kokonaisuus on enemmän

Kuin mitä osaan laskea

Sivuutan sanani

Entä jos

Entä jos 

Alkaisin kirjoittaa runoblogia

Olen nuori mies nahkaisessa sotisovassa

Kimalteenani käytän elämäni valoa

Sisälle laskemaani timanttia

Hehkuvan ikiaikaista.

Kliseitä sanoihin

Kun tulet pimeästä

Valo sattuu silmiin

Kun olet pimeässä

Valo sokaisee

Kun olet valossa

Et näe pimeään

Kun tulet valosta

Pimeys pelottaa

Valosta junaan

Junasta valoon

Koti kullan kallis alkusointuineen odottaa

Asujaa

Jälleen istun junaan

Istun penkille

En käytävään oven eteen

Ihmiset istuvat ja on aamu

Eilisen energia pysyy eilisessä

Ja haikailen jonkinlaisen rakennetun onnelan perään

Vieressäni istuu nuori neito

Neidon askel on tasainen ja siro

Tiedän, sillä katselin jalkojaan kävellessäni junaan

Nyt vaihdan kaiketi tämän tekstin kulkemaan blogissa. 

17.10.2018

Junan kulku

Junaan
Palaan junaan aina uudelleen
Ja tiedän olevani matkalla jonnekin
.
Kaiken pysähtyneisyyden keskellä
.
Penkin nuolimetsä lumoaa hetkeksi
Rauhattomuus kurottaa käsivarsiaan
Sen halaus, Rakastavan kiinnipitävä ote, tuttuakin tutumpaa
.
Sitoisin mielelläni punaisen tukkasi
Sitoisin sen valjaisiin
Enkä jaksa jatkaa pidemmälle tänä aamuna vieressä istuvista
Alastomuus itseni edessä
.
Nämä sanat ovat kyyneleitäni
Tai nuo sanat
Tai ne sanat
Jotkut sanat kuitenkin ovat
Ja minä itsekin olen
.
Miesääni kuuluttaa:
Hyvinkää; hyvinkää
.
Hyvinkää
Hyvin kää
Hyvin kääp
Hyvin käy
.
Hyvin käy ja jälleen raiteet kantavat
.
Sphongle
Se on äänen nimellinen lähde korvissani
Kuulokkeistani
Astraalitason matka
Ulkona sisäänsä sulkeva sumu
Rauhoittava tyyneys ja kostea vaaliva verho
.
Ikkunassa fotonit juoksevat
Niiden uskomattoman nopea matkanteko
Tuntuu kaukaiselta ja merkityksettömältä
Junan kahdensadan kilometrin tuntinopeus taasen vie fotonit suhisevaan juoksuunsa
.
Juna istuskelee Riihimäellä
Polttelee piippua ja ottaa leppoisasti
Tai kaippa sekin on vaihtanut jo sähkötupakkaan
.
Neito katselee vieressäni netflixiä
Pitäisiköhän minunkin
.
Outoja tapoja integroituna liian nopeasti omaan elämääni
Ne aiheuttavat outoja ilmiöitä
Vieressäni nuori mies, se hyräilee
Ja se on siistiä
.
Junan röökitauko loppui
Aika alkaa kaareutumaan
Edestakaisin kulkevia aikatodellisuuksia
Juoksemassa silmiemme edessä
Silti Ryttylä on seuraava pysäkki
.
On hyvä pitää kiinni tapahtuvasta todellisuudesta
Uskottelen niin itselleni
Samalla vakuuttaen sanoistani olevan hyötyä jollekulle
.
Runotodellisuus, satutodellisuus, työtodellisuus, ilta-, aamu- ja yötodellisuus.
Missä itse elät?
.
Kiskot kolisevat ja neidon keinotodellisuus todellistuu jatkuvasti uudelleen sen ollessa osa tapahtuvaa todellisuutta
.
Minun todellisuuteni on kuumat housut
Ja tehokas aamuateria lämmöntuottoon
Yhtälönä olo on epämukava
Otan kenkäni pois
Kolmen euron kuomat uffista
Niiden lämpö on jo liikaakin tällä hetkellä
.
Vaan en enää jaksa kirjoittaa.