Sanojeni orja

Olen yksin yksiössäni kakseudessani kahden

kaikkien kanssa yksin

Hiljaisuus aaltoilee päivästä toiseen ilman valon luojaa ja vaalijaa

kutsun luokseni syksyn

Elon aika olisi jo tänään ottaa kiinni korteista

lentävistä taloista

antaa onnen syleillä eksyneen pojan sydäntä
Kuka kuulisi kutsua moista olisiko toista vastaamaan antamaan rakkautta vaalimaan tuota poikasta sisintä
Lopputulos riivaa elon kiivaan antaja solvattu rakkaus sisällänsä riehuu antamatta sitä mitä se lupaa

Siistitty versio elämän tovin hiljaisesta virrasta on sinun sisälläsi tänään ja huomenna

ja huomenna

ja nyt on se hetki kun sinun on hyvä elää

Eilisen päivän loistossa värjöttelee monen mieli pitäytyen kiinni harhassa että voisi saada enemmän tai alistuen kohtaloonsa maalaten menneestä toivonsa näillä sanoilla
Minä menen aina viimeiseen asti koska minulla ei ole enää

koska minulla ei ole enää sitä voimaa

Millä voisi koittaa soimaa sitä oikeaa syytä

kyllä minä voisin elättää elämäni nyt

silti se ei huomaa että kaikki sanat tulevat vain sieltä mistä

Viimeinenkin toivonkipinä löytyy

se kipinä on sydän

ja se kipinä on toivoa

se kipinä on elämä ja se kipinä on voima ja se kipinä on rakkaudessa

kipinä on sisälläsi tänään

nyt

sitä kipinää

Ei kukaan voi viedä pois muuta kuin sinä itse

sitä kipinää

sitä kipinää

Anna sydämesi puhua sinun solujesi soljua

Anna tulla tämän koko maailman tarina

Anna ja sanoja sinulle sisälläsi

Anna tulla sinä taas sinulle sisällesi

sinulta sisältäsi löytyy sanoja tarpeeksi

sinulta sisältäsi löytyy sanoja sinulta sisältäsi löytyy sanoja sinulta sisältäsi löytyy sanoja sinulta sisältäsi löytyy sanoja sinulta sisältäsi löytyy sanoja sinulta sisältäsi löytyy sanoja sinulta sisältäsi löytyy sanoja sinulta sisältäsi löytyy sanoja sinulta sisältäsi löytyy sanoja

sinulta sisältä

sille että sanoja

sanoja joka kertoo ja sanoja joka on

kertojan sanoja joka on kertoja sanoja

sanoja

sinulta sisältäsi silti sanoja

sanoja joka on kertoja

kertoja joka kertoo totuutta mikä on

valhetta

paremmin kuuluu tästä maasta

Mikä on sinun

päästä

sinusta valhetta

valhetta

valhetta

sanoilla ei ole totuutta

valhetta valhetta valhetta

sanoilla ei ole totuutta

Talvinen lumivuo pyyhkii etäisiä silmänurkkiani

ulkoistin ne kaukaisuuteen

etten kohtaisi sitä kipua mikä niissä odottaa

Kesäinen aurinkoväsymys viiltää syviä arpia tarjoten sisältään patoutuneen tuskan ilman että kukaan odottaa
Yksin yksiössäni yksinäni yskin yksinäisyyttäni
Toteemipaalujen voimaeläimet riistävät sisältä sointuja antavat tulla ajattomia sulkia

Katso

Katso

Katso. Sillä koskaan et ole yksin

sillä koskaan Et ole yksin

sillä sinulla on sinä

sillä sinulla on sinä

sillä sinulla on sisimpäsi voima mukanasi aina

sillä sinulla on sisimpäsi voimaan olemassa avain

sinä olet sinä ja polte

ja sinä olet sinä ja siellä

ja sinä olet sinä ja täällä

sinä olet sinä ja nyt

sinusta

Sinä

Sinusta tuli sinä

sinä olet sinä

sinä olet enemmän kuin minä

sinä olet sinä

Sinä olet sinä

sinä olet sinä

Sinä olet sinä

sinä olet sinä

tämä koko elämä on Sinussa sinä.

Hankalia sanoja ja konteksteja jotka toistavat hiljaisuuteen

yltävät kaukaisuuteen

avunantaja luoja

kun se on avunantaja luoja

tunnettuja runoja

silti se on

sisimmästä löytyy sanoja

jotka siirtävät totuutta

totuutta mikä ei auennutkaan niin kauniina

kauniina

Mikä on kauniita

Kauneus on sitä mitä sisältäsi löytyy

sitä Mitä katsot ja mistä nautit

Kauneus on sitä mikä on rumuutta

rumuus on sitä mikä on kauneutta

Kaikkialla on mustaa ja valkoista

musta on kauneutta

valkoinen on kauneutta

määrittävät sateenkaaret ovat kauniita

kaikki on kaunista

Eikö kellään oikeasti ole avaimia siihen mikä on kaunista

jokaisella Oma silmä jolla pystyy katsomaan millä niistä voisi onnensa avaimet ammentaa

laita tänään taskuusi minä ja ota sieltä sinä

kanna sinä se varovasti kädessäsi

anna sen katsoa tätä maailmaa

anna sen kokeilla tätä maailmaa

Anna sille sisimpäsi Onni

anna sille sydämesi vointi

Anna sille kaikkinaisuudessa koko tämän elämän moninaisuus

Anna sille hypokriittisia totuuksia jotka eivät pidä paikkaansa

Anna sille kaikkea mahdollista mitä voi elämässä kohdata

sillä sinulla ei ole muuta kuin sinä

sillä sinulla on tämä yksi elämä

sillä sinulla on sinä ja sitä pitää vaalia

sillä sinulla on sinä ja sitä pitää vaalia

sillä sinulla on sinä ja sitä pitää vaalia

ja sinulla on vain tämä yksi elämä

Hetken ylistys

Oletko kanssani? Kuuletko kellojen lyöntejä seuraavat kaiut hiljaisessa temppelissäsi? Mene kanssani iäisyyden kerhoon ilman pelkoa huomisesta, toivoen maailman armoa kaikille rakkaimmillesi. Sinun on aika ja sellainen nöyryys, minkä voit kuulla aikojen kelloista. Oletko vielä kykenevä uskomaan enempään ja kaikkivoittoisaan rakkauteen ilman turhan itkun kaikua seinien sisäpintojen tasoitetuissa kaikupinnoissa.

Olen sinun olet minun, maailma on meidän voittoisa matkamme ja kaikkeuden väreissä voi punoa tuhansin suudelmin koristeltuja vaatekappaleita. Solujen ikiaikaisessa rakkaudessa laulaa ikuinen laulu; kuinka voittamaton rakkauden säe voikaan olla. Puhdas usko elämän voittoisaan lauluun.

Sinun maalaamasi

ristipistoin sitomasi

kyyneleideni koristama

iäisyyden kangas.

Se liehuu ympärilläni. Se liehuu ympärilläsi. Se on sinun sisälläsi enemmän kuin tahtoisit, enemmän kuin uskoisit.

Uskotko? Uskotko? Uskotko?

Olen sinun.

Kaikkeudelle annettu uhrilahja laulaa suureen ääneen, jokaisen sieluun on sidottu aikojen nahkainen vaate. Nälkäinen punainen vaate. Ruskea, maadoittava hiljainen tuoksu kiirii aistieni päätepisteisiin. Olen kaipaamasi rauha ja iäisyys. Olen enemmän kuin se valo, minkä voi tuhansin silmin todistaa. Olen enemmän kuin tähtien loiste ikuisuuden taivaan alla. Olen sinun allasi tapahtuva ajan polte ja matkan tapahtuva aika. Hetki.

Lisää yhtälöön rietas maukas lihasi tuoksu, äänesi toiveita herättävä punainen särö; huokaus illan tuoksinan jatkuessa sisältäsi laulaville lintujen kuoroille, matkan ikuisuuden jatkuvalle.

Matkan ikuisuuden jatkuvalle.

Matkan ikuisuuden jatkuvalle.

Tähtien polte, tuntematon ihanuus laulamassa elämääni valoa ja toivoa. Matkaa. Ihanaa valoa. Valoa. Valoa. Valoa. Ihanaa valoa.

Tule lähelleni. Hiljaa. Hetken pedin kerälle kierin viereesi pyörin laulan ja kierin kera silkkisen nyörin tanssijan askeleet kauas kantaneet väsyneet todellisuudet ilman sinun matkasi aikaa. Aikaa ilman todellisuutta. Yhtäkään todellisuutta. Yhtäkään todellisuutta. Yhtäkään. Todellisuutta.

Olen kanssasi nyt ja aina. Olen tuleva ja menevä, matkassani muassani suurempi toivo, laulu ikuisuudesta ja matkan ajattomasta viennistä. Aalto saavuttaa hiljaa kantaa simpukoita santaa. Antaa viimeisen silauksen sellaisen todellisuuden äänelle, joka tahtoo sinun sydäntäsi koskettaa. Koske sydäntäsi hiljaa, anna toivon kukkia pieneen kukkaansa, anna sielun laulaa, anna köynnösten kasvaa ja kasvaa, niin ettei enää koskaan voi pysähtyä sellainen hetki.

Surullisen miehen tunsit aikanaan sitä katsoit, sen matkaa, sen polkua, sen surua ja sen kulkua. Surullisen miehen sydäntä, lämmittää nyt hetken peti. Ei aika, ei toivo vienyt juuria irti, pois, minnekään.

Ei aika, ei mikään.

Ei aika,

ei mikään.

8.11.2017

Kapulakieli

 Istun tämän galaksin pinnalla

Silmieni edessä vaihtuvat murheellisten molekyylien elinvoimat tulen puhtaaseen iloon

Hiillos hohkaa punaisena

Aaltojen ääni sointaa rannan kivipilareiden yhteissinfoniaa

Jalkani olen käärinyt kertakäyttömuoviin

Plastisia sadetakkeja kertakäyttökulttuurin kertakäyttöihmisille

Tunnen olevani jo kerran käytetty

Heitänkö itseni roskiin

Tuleen

Annan hiilloksen viedä minut puhtaaseen alkuun

Syleillä sellaisen planeetan pinnalle

Jossa kykenen asumaan

Hengittämään

Iloitsemaan

Se planeetta on maa

Minä

Vaihdan minääni

Minä olen sinä

Sinä olet minä

Ja kun kaiken luuli olevan helppoa

Haihtuisin jos voisin

Paikaton

Jalaton

Voimaton

Uuden ajan avaruususkonto

Galaksien takana

Kaukana luotasi

Voit kuulla äänesi puhtaampana

Kuin väsyneissä, teollisen tuomissa hetkellisissä puuskissa

Voit kuulla ja tuntea itsesi

Antaa armon laulaa tuhansin sanoin

Antaa kaulallesi langenneiden syleillä vapaasti

Antaa nälkäsi haihtua

Antaa armon käydä ja kulkea omia polkujaan

Sinun polkujasi

Minun polkujani

Polkuja

Risteäviä

Poikkeavia

- päättyviä -

Alkavia

Anna armon laulaa satakielen sävelin

Päästä sisällesi rauha

Ikuisen armon ajan pelkosi tulevat minuun

Tunnen ne

Pelkään ne

Ja päästän ne armoitetun kaikkeuden luo

Päästä minut rauhaan

Tunnen sinun vihasi

Kuinka se syö sisintäni

Tunnen oman vihani

Syöpä

Kaikkialle levinnyt viimeinen ratkaisu

Peittää alleen peittelee uneen

Rauhattomaan painajaiseen

Riuhtoviin petivaatteisiin

Ja kauhusta levinneisiin silmiin

Ota kiinni

Kerro ettei täällä ole hätää

Lällättelen luuloillesi todellisuuden luonteesta

Olet painava sana

Olet ikuisuus minun silmissäni

Olet kaikkeus

Olet maailmankaikkeus

Olet ihana

Olet kaikkea mitä toivoisin olevani

Olet minä ilman minua

Sido kapula suuhuni

Etten huuda toivoa maailmalle

Enkeli

Tiedättekö maan. Se on varsin viehättävä pieni planeetta linnunradan nurkassa. Siellä se pyörii ajasta toiseen omaa viehkeää rataansa oman pienen aurinkonsa ympäri. Tuo Kaunis sininen planeetta.

Planeetta, meidän elämämme vaalija, tai oikeastaan maaperä juurillemme, jotta voimme kurottaa taivaisiin. Olkaa minun kanssani tänä iltana, sillä minulla on teille kerrottavaa. Kertomukseni alkaa, kun olin pieni.

Vehreä koivu humisi; sen nautinto oli sanoinkuvaamattoman kaunista ja lämpimän kesäyön taika antoi sille tilaisuuden levätä auringon autuaalta armolta. Rannassa liplatti jokin, pieni puroko lienee ollut vai ehkä jokin elämänmuoto eksynyt rantaan purlaamaan. Heinäsirkan siritys lauloi yli muiden äänien, vaikka itse olikin hennoista hennoin.

Koivun juurella pieni poika seisoi ja katseli maailmaa. Kivinen aidantapainen, johon oli laitettu puisia aitatolppia, kajasteli tummana silhuettiaan tummuvaa taivasta vasten. Ruohikko oli lämmintä ja ilma huumaavan tuoksuista ja lempeää. Maailman rakkaus kuiski sitä kuuntelevalle.

Jotakin suhahteli ilmassa. Oli mahdotonta nähdä, mitä siellä oli tai meni tai tuli. Ainoastaan sen pienen liikkeen kykeni syrjäsilmällä havaitsemaan. Hitaasti kuu kiipesi taivaanrantaa loivasti edeten. Ei ollut hoppu, ei halunnut voimiaan kuluttaa suoraan ylös kiipeämällä. Loivasti eteni verkalleen, vaan varmasti.

Poika katseli tähtiä. Kauniita tähtiä. Tuhansia tähtiä. Mitä ne lienee olivat - siihen ei ollut sellaista vastausta, joka olisi pojalle pystynyt vakuuttamaan täyden totuuden. Tähdet, pojan elämään verrattuna ajattomat tähdet, omissa valtakunnissaan, omien koivujensa juurilla huokailivat toisilleen. 

Pieni planeetta huokasi. Se tunsi pojan jalat - ja pojan ihmetyksen tästä maailmasta. Se tunsi myös pojan nälän ja olisi halunnut auttaa poikaa. Pieni planeetta, tuo hyväntahtoinen hölmö. Hölmö, sillä se halusi auttaa kaikkia. Antaa kaiken kaikkien puolesta, ja joskus se vain oli mahdotonta.  

Poika istui alas ja sormeili maata ruohikon seassa. Siirteli sitä ja huomaamattaan silitti. Pieni planeetta kehräsi. Sen elämä oli olla tässä ja nyt. Sen elämä oli olla juuri tätä hetkeä varten. Niinkuin pojankin. Aina vain, tätä hetkeä varten.

Siellä poika ja planeetta ovat. Samaisessa paikassa samaisen kuutamon alla. Edelleen ja yhä. Tätä hetkeä varten olemassa olevina.

Olen enkeli

lennän varjojen valosta

lennän edellä tuulien 

tulen veden maasta

Elämää edellä valkeuden

hiljaisuus elää ja laulaa

saniaisten joukossa 

leukani koholla

katson korkeuteen

paikkani tietäen 

ylpeästi jatkaen

kumarran sinua

Pieni planeetta, sininen, vihreä valkoinen. Se edelleen matkasi radallaan. Huimaa vauhtia läpi universumin, tuo pieni planeetta. Mukanaan sillä oli avaruusolentoja, pieniä hassuja poikia ja tyttöjä. 

Eräs koivu lauloi keväistä lauluaan. Sen oksilla vehreys asui ja hengitti. Pienet sirot satumaiset sirpaleet onnea pirskoutuivat sen oksilla tuhansiksi vehreiksi lehdiksi. Katsoin sen oksia, katsoin sen runkoa. Katsoin sen matkaa maailman ympäri ja takaisin.

Tässä kohden joku laittaa stopin. Mitä ihmettä, eiväthän koivut matkusta. Eivät ne voi sitä tehdä. Eivät niin, vaan suurempi ihme on hengittää ja sitä miettiä.

Koivu lauloi ja sen laulu kaikui yli maan. Hiiltä, ihanaa hiiltä. Kaikkialla elämää, eheyttävää elämää. Lämpöä ja valoa, toivoa; ah, yli kaiken toivottua rakkautta maailmalta ja sen asukeilta. 

Asukit, ne vain pelkäsivät. 

Pimeys asteli maan päällä. Sen tuhatjuuriset jalat kaivautuivat joka askeleella kaikkiin eläjiin. Niiden selkänahoista aseteltiin seinille kauniita kuvioita ja niiden hiljaisuus oli rikkumatonta. Mikä lienee ollut nimesi silloin, pieni planeetta. Mikä lienee olet nyt?

Rummun rikkoutuma ajan akselissa nauttien olla elossa ja kuuluva. Aika itsessään väisti ja kaikkosi. Valon säteet rakoilivat pimeyden lävitse tehden hulluja railojaan kaikkialle. Hengitin elämää ja eloa. Hengitin ja lauloin.

Pelon suurin voittotaival elämän akseleissa oli olla sellainen looginen päätelmä, jonka tutkimattomuus olisi aukottomasti poistettu. Muuttuva elämä. Sellaista elämä oli. Ja sellaista monet pienet tytöt ja pojat eivät olisi sen halunneet olla.

Hiljainen laulu kantoi yli yön

 enkeleiden kuorolaulu

vuoro naurulle ja ilolle

olen enkeli

sävelen kaiku askelten elossa

olin sana

olin sana 

ja olin sanaton sana elämäni yössä

nukuin rauhattomasti

itkien painajaisissani 

riuhtoen vapaaksi itseäni

riuhtoen ja repien

olin hiljainen yö

niiden lukemattomien toiveiden 

niiden lukemattomien 

niiden

kera kävin matkaani

anoen kaikkinaista vapahdusta 

anoen elämäni valtikkaa 

ja anoen 

hiljaisuutta

Sydänyö

lyönti, sydämen kajahtava isku

säpsähdyttävä rasahdus

olemuksen vaitonaisuus 

vaiennut lauluista kudottu viitta

vaiennut hiljaisuus

sillä sanat olivat elossa

Vaitonaisten todellisuuksien tuolta puolen

vaalittuja totuuksia

olin elämä ja voittoisa trumpettikulkue

Olin elämä ja sinä

olin hidastunut haukotus 

ja marssin kohti puhtaampia hampaita.

Junassa

Elämäni raiteet ovat saaneet suunnan, kivaa

Olenko kappaleina herännyt enkeli

Vai helvettiin heitetty hylkiö

Tosiasia, maiseman vaihtuessa

Olen elävä

Varjot, puut, pilvet

Kaikki vilahtelee edessäni

Koko elämä on eteeni luotu sarjakuva

Jonka sivuja käännellään vinhaa tahtia

Jossain majatalo

Toinen

Yksi nethack

Ja yksi tekstiseikkailu enemmän kaikkeuden kokoelmiin

Aivoitukset ja niiden toistuva syyntakeisuus

Hulluudet järjesteltyinä kokoelmiksi ja rationaalisiksi sanamukailuiksi

Missä silti löytyy sellainen sävel

Johon voi kietoa tämän kaiken

Ja antaa sen punosten luoda kauneus

Kudottu, punottu, virkattu, kehrätty

Elämä

Sivuutan pysäkin, nojaan junan oveen

En tippunut

Sillä nousin ennen pysäkkiä

.

Maiseman silkkinauha-juoksu ikkunasta

Satunnaisia lyhtypylväitä menossa kahtasataa toiseen suuntaan

Syksyiset metsät ovat kauniita

Ja neljääsataa ohi pyyhältävät junat ovat pelottavia

Olen vaikka kuka

Ja voin olla enemmänkin

Olen sinä ja nälkäinen aaria

Olen minä ja istun junan lattialla

Olen ja olen ja olen

Kirjoitan puhelimella jatkumattomia sanaketjuja

Joiden yhteenlaskettu kokonaisuus on enemmän

Kuin mitä osaan laskea

Sivuutan sanani

Entä jos

Entä jos 

Alkaisin kirjoittaa runoblogia

Olen nuori mies nahkaisessa sotisovassa

Kimalteenani käytän elämäni valoa

Sisälle laskemaani timanttia

Hehkuvan ikiaikaista.

Kliseitä sanoihin

Kun tulet pimeästä

Valo sattuu silmiin

Kun olet pimeässä

Valo sokaisee

Kun olet valossa

Et näe pimeään

Kun tulet valosta

Pimeys pelottaa

Valosta junaan

Junasta valoon

Koti kullan kallis alkusointuineen odottaa

Asujaa

Jälleen istun junaan

Istun penkille

En käytävään oven eteen

Ihmiset istuvat ja on aamu

Eilisen energia pysyy eilisessä

Ja haikailen jonkinlaisen rakennetun onnelan perään

Vieressäni istuu nuori neito

Neidon askel on tasainen ja siro

Tiedän, sillä katselin jalkojaan kävellessäni junaan

Nyt vaihdan kaiketi tämän tekstin kulkemaan blogissa. 

17.10.2018

olette kaikki

Tervehdys, teille kaikille. Luulen, että olette kaikki, vaikken tietenkään voi tietää, oletteko te vai ettekö te ole. Tietenkin, jos tunnette olevanne vain osa kaikista, ja tervehtisin siis tässä osaa kaikista, niin syntyisi jonkinasteisia haasteellisiakian tuntemuksia ja ajatuksia esimerkiksi minun puolueellisuudestani ja jakamattomasta huomiostani vain osan puoleen. Jos olette kaikki, niin mitäs tässä sitten turhaa enempää jatkamaan, annetaan elämän kestitä meitä parhailla mehuillansa.

Matkani

Määränpääni

Olla sinun luonasi tänään

Anna minun levätä kultaisella povellasi

Anna minun kuolla hetkeksi uumallesi

Olen tyhjää täynnä

Loistan väritöntä valoa

Lasisen sieluni peili

Se matkaajan tyhjyys

Alati sydämeen sukeutuva madonreikä

Jos aika@varuus kaareutuu

Ja päästää matkaajan suoraan pisteestä a pisteeseen b

Niin tunneavaruus imeytyy mustaan aukkoon

Elän ulottuvuuksien välissä

Hengitän sinun elämäsi aikajanaasi

Silmissäni loistavat olemisesi hetket

Silti. Tyhjyys.

Alati hakkaava sisällön tarve

Elämä

Riisto

Vapaus

Täyttymys

Elämä

Täyttymys

Elämä

Vapaus

Täyttymys

Elämä

Minut annettiin jumalan lapseksi

Jumala antoi minut maailman lapseksi

Minä

Minä annoin lapseni olla

Kun en kyennyt täyttämään sen tarpeita ja pyyntöjä

Maailma otti vastaan lapseni

Minä. Minä olen tyhjyys

Alati hakkaava musta risti rinnassani

Paino, elämän viejä

Minä olen tyhjyys sinun rinnassasi

Anna minun laulaa

Sillä muutakaan ei ole

Minä.

Olen.

Tyhjyys.

Tule tyhjyys luokseni

Tule ja luo minut uudestaan

Anna minulle olemattomuuden kaikkivoipaisuus

Ja anna minun hengittää raikasta elämää

Elämä

Minä

Olen

Elämä

Tule tyhjyys luokseni

Täytä turhuus sydämestäni

Täytä minut sillä ainoalla olemassa olevalla

Kanssani

Kulje kanssani

Kanssani

Kulje kanssani

Kansani

Kulje kansani

Eikä minulle ole mitään

Köyhä, upporikas

Kuollut ja syntynyt

Aikajanasi loputon aaltoliike

Universumin loputon aaltoliike

Sinun loputon aaltoliikkeesi

Minun loputon aaltoliikkeeni

Synnyn, kuolen

Kestävän kehityksen aikakausi

Jatkuva kasvu on mahdollista

Sateenkaarimetsien siimeksessä

Sukeltelevat lintuset

Ovat äänekkäitä

Ovat hiljaisia

Samaan aikaan

Eikä kukaan niitä kuule

Tule

Täytä sieluni, ruumiini

Solujeni huuto sinun ihosi kaipaukseen

Kosketa minua 

Haluni painautua elämään

Haluni painautua uumaasi

Haluni painautua

Ja olla olematta

Olemisen ollessa liian raskasta

Liian vaikeata

Liian sinua

Ja liian minua

Eikä yhtään meitä

Eikä yhtään meitä

Eikä yhtään

Ketään

Ole missään

Olen tyhjyys

Ja pelaan pleikkarilla

Avaruudessa on elämää

Ja minä suojelen sitä.

Minkälainen etuoikeus on olla ihminen

Olla todistamassa kaikkeutta

Nähdä ja kuulla

Tuntea elämä

Minkälainen etuoikeus todistaa tähtien valo

Sanoittaa ja kertoa se takaisin sille itselleen

Minkälainen etuoikeus

On kävellä maan pinnalla

On hengittää

On olla

Miljoonien tähtien seasta

Miljoonien solujen seasta

Miljoonien kvanttimyonien seasta

Sinä

Sinä tulit eläväksi

Joku todisti sinun olevan olemassa

Miljoonien hengittävien solujen joukossa

Kera tuhansien tähtien valon

Lämmität sieluani

Etuoikeus olla ja hengittää

Etuoikeus olla täällä tänään

Etuoikeus olla olematta

Vapaus valintaan

Tai valinnan mahdottomuus

Vapaus, kutsuva vapaus

Rakkauden valinta

Vapaus

Lumoava kutsu sinun sydämestäsi

Lumoava toive

Haave

Toivekuva

Se yö maalasi jotain todeksi

Se yö maalasi sanoilla

Kuvilla

Mielialoilla

Tyhjyyden sanattomalla tuoksinnalla

Herkin siveltimenvedoin 

Tyhjyys oli luonani

Aito

Aina 

Olin kaikkeus

Nälkä

Loppumaton nälkä

Jatkuva hakkaava nälkä

Lopettamaton ihmevoima

Sillä olin vain ihminen

Jatkuva

Hakkaava

Nälkä

Kursiiveilla

Rauhanajan kellot soittivat sinfoniaa

Ihmisen matka

Ihmisen kauneus sen kaikkine piirteineen

Ihmisen elämä ja sen suurin sulo

Rakkaus, viha, suru, ilo

Sana tuli silloin luokseni

Sana oli: sinä

Mieleni maalasi naisia eteeni

Tuttuja

Tuntemattomia

Yhdestäkään en osannut päästää irti

Yhtäkään en voinut saada

Unelma

Oli enemmän

Kuin nainen ja arkielämä

Taivaalle maalattuna maisema

Tulevaisuudesta

Elämästä

Kuinka kaaos asettuisi

Kuinka ymmärrys lainehtisi kaikkialla

Kuinka iltainen vieno vire

Kuulorajan tuntumassa

Hellisi, armahtaisi nukahtajaa

Kuinka sydän jälleen sykkisi vapaana

Hiljainen vento tuulen lento

Alkava kuiske puiden tuiske

Lehtien kahina 

Yhden pienen lehden elämä

Hetki

Yksi kesä

Ja olit mennyt

Yhden pienen ihmisen elämä

Yksi vuosisata

Ja olit mennyt

Yhden pienen planeetan elämä

Yksi vuosimiljardi

Ja olit mennyt

Yhden pienen galaksin elämä

1 vuositriljoona

Ja olit mennyt

Yhden ajattoman universumin elämä

Ääretön

Haluan rauhan sielullesi

Pelkojesi taivaankannen avartumaan

Ei ole tarvetta pelkoon

Haluan rauhan sielullesi

Olet tärkeä, sinulla on paikkasi

Ei ole tarvetta pelkoon

Haluan rauhan sielullesi

Ymmärryksen tähden loistamaan vierellesi

Pelko. Hyväksy se.

Nälkä. Hyväksy se 

Elämä. Hyväksy se

Kaikkeus. Hyväksy se

Olet osa tätä kaikkea.

Jokainen keksintösi on johdatusta eteenpäin

Kuljemme ihmisinä yhdessä tätä polkua

Yhdessä yksin ja yksin yhdessä ja osana kaikkeutta

Sinä

Juuri sinä

Olet minulle tärkeä

Myös sinä, olet minulle tärkeä

Ja sinä.

Ajatellaan. Kuvitellaan.

Ihmetellään ja ehdotellaan

Mitä mitä mikä ikinä kulkikaan täältä

Ei voi päätyä tuonne.

Jatkan kirjan lukemista