Viva La Vie marraskuu 2015

Eläköön elämä

Köyryniskaisen miehen kulkiessa kohti kuolemaansa

Elämän lopullisuus näyttäytyy

Sinisen auton ratissa tööttiä kysyvästi painava mies esittää kysymyksen:

Mene(tkö)

Kaksi ihmistä

Isä ja poika

Menevät ulkomaalaisten info-keskukseen

Etsivätköhän ne kotia

Miettii mies kirjavassa autossaan

Kirjoittaen hulluja sanojaan

Parturin ovet ovat suljettuna maanantaisin

Kasperin tukkaa ei silloin leikata

Tyhjyys värjöttelee moninaisissa muodoissaan lasien ulkopuolella

Oli sitten kyseessä runojaan rustaava mies

Tai nurkka-alessa istuva 

Mieleltään sekaisin oleva koditon

Kastiton

Luokaton

Paikaton

Ammentaen helmiä lasinsa pohjalla

Viimeistä tilkkaa nestemäisestä järjestään

Ja minä kävelen

Olen laitettu huoliteltu

Suittu ja puettu

Jalassani nahkakengät

Ja parrassani öljyä

Tuoksun hyvältä ja hymyilen

Niinkuin minulle yhteisö mallia näyttää

Näin sen tulee mennä

Talojen seiniltä luen huomisen tekstin

Kuinka nuori mies hukkui vihaansa

Vai oliko se nainen

Polkupyörä

Se sama punainen

Tykkää rauhallisesta nojailustaan

Kukaan ei häiritse

Sadepisarat kutittavat valuessaan runkoa pitkin

Puhdistaen jälleen

Kuinka se ihminen taas kirvaakaan

Kun penkin suojamuovipussissa onkin reikä

Ja minä kävelen

Naiseuteni unohtui alennusmyyntiin

Muistin silti

Että valkoisessa takissani pidän valoa yllä

Ja minä kävelen

Läpitalon portaikko kutsuu päästämään lävitseen

Toisella puolella on onni

Toisella parkkeerattu autoni

Kävelen autooni

Ja menen

Minne menenkin

Ja minä kävelen

Vaihdoin naiseuteni tv-mixiin

Jotka pelastivat taas uuden sateisen päivän

Onneksi valkoinen takkini kestää sadetta

Viimeiset äänimaisemat

Huutavat 

Surisevat

Haluavat olla kärpäsiä

Jotka menevät aina vain kovempaa

Ja minun suuni se käy

Teen töitä radiossa

Olisi ikävää

Jos se ei kävisi

Ainakin luulen niin.

Onneksi en välitä

Siitä

Mitä muut luulevat

Ja minä kävelen

Punainen tukkani heilahtelee askeleideni raskaudesta

Harmittelen

Kun taaskaan minulla ei ole ketään

Joka jakaisi sateen kanssani

Vai olinko se sittenkin minä?

Jugendtyylinen rakennus ylvästelee

Röyhistelee tornillaan

Ja pelottelee ohikulkevia muurahaisia

Minun seinästäni luette totuuden

Pelätkää

Minä en kävele

Parturini pitöisi olla auki

Ei ole maanantai

Olen Johanna Aralehto 

Ja olen sairastunut

Kukaan ei tullut tuuraamaan

Itken yksinäisessä yksiössäni

Enkä saa kyyneliltäni rauhaa

Ja Kasperin tukkaa

ei tänään leikata

tai sitten olen flunssassa.

olette kaikki

Tervehdys, teille kaikille. Luulen, että olette kaikki, vaikken tietenkään voi tietää, oletteko te vai ettekö te ole. Tietenkin, jos tunnette olevanne vain osa kaikista, ja tervehtisin siis tässä osaa kaikista, niin syntyisi jonkinasteisia haasteellisiakian tuntemuksia ja ajatuksia esimerkiksi minun puolueellisuudestani ja jakamattomasta huomiostani vain osan puoleen. Jos olette kaikki, niin mitäs tässä sitten turhaa enempää jatkamaan, annetaan elämän kestitä meitä parhailla mehuillansa.

Matkani

Määränpääni

Olla sinun luonasi tänään

Anna minun levätä kultaisella povellasi

Anna minun kuolla hetkeksi uumallesi

Olen tyhjää täynnä

Loistan väritöntä valoa

Lasisen sieluni peili

Se matkaajan tyhjyys

Alati sydämeen sukeutuva madonreikä

Jos aika@varuus kaareutuu

Ja päästää matkaajan suoraan pisteestä a pisteeseen b

Niin tunneavaruus imeytyy mustaan aukkoon

Elän ulottuvuuksien välissä

Hengitän sinun elämäsi aikajanaasi

Silmissäni loistavat olemisesi hetket

Silti. Tyhjyys.

Alati hakkaava sisällön tarve

Elämä

Riisto

Vapaus

Täyttymys

Elämä

Täyttymys

Elämä

Vapaus

Täyttymys

Elämä

Minut annettiin jumalan lapseksi

Jumala antoi minut maailman lapseksi

Minä

Minä annoin lapseni olla

Kun en kyennyt täyttämään sen tarpeita ja pyyntöjä

Maailma otti vastaan lapseni

Minä. Minä olen tyhjyys

Alati hakkaava musta risti rinnassani

Paino, elämän viejä

Minä olen tyhjyys sinun rinnassasi

Anna minun laulaa

Sillä muutakaan ei ole

Minä.

Olen.

Tyhjyys.

Tule tyhjyys luokseni

Tule ja luo minut uudestaan

Anna minulle olemattomuuden kaikkivoipaisuus

Ja anna minun hengittää raikasta elämää

Elämä

Minä

Olen

Elämä

Tule tyhjyys luokseni

Täytä turhuus sydämestäni

Täytä minut sillä ainoalla olemassa olevalla

Kanssani

Kulje kanssani

Kanssani

Kulje kanssani

Kansani

Kulje kansani

Eikä minulle ole mitään

Köyhä, upporikas

Kuollut ja syntynyt

Aikajanasi loputon aaltoliike

Universumin loputon aaltoliike

Sinun loputon aaltoliikkeesi

Minun loputon aaltoliikkeeni

Synnyn, kuolen

Kestävän kehityksen aikakausi

Jatkuva kasvu on mahdollista

Sateenkaarimetsien siimeksessä

Sukeltelevat lintuset

Ovat äänekkäitä

Ovat hiljaisia

Samaan aikaan

Eikä kukaan niitä kuule

Tule

Täytä sieluni, ruumiini

Solujeni huuto sinun ihosi kaipaukseen

Kosketa minua 

Haluni painautua elämään

Haluni painautua uumaasi

Haluni painautua

Ja olla olematta

Olemisen ollessa liian raskasta

Liian vaikeata

Liian sinua

Ja liian minua

Eikä yhtään meitä

Eikä yhtään meitä

Eikä yhtään

Ketään

Ole missään

Olen tyhjyys

Ja pelaan pleikkarilla

Avaruudessa on elämää

Ja minä suojelen sitä.

Minkälainen etuoikeus on olla ihminen

Olla todistamassa kaikkeutta

Nähdä ja kuulla

Tuntea elämä

Minkälainen etuoikeus todistaa tähtien valo

Sanoittaa ja kertoa se takaisin sille itselleen

Minkälainen etuoikeus

On kävellä maan pinnalla

On hengittää

On olla

Miljoonien tähtien seasta

Miljoonien solujen seasta

Miljoonien kvanttimyonien seasta

Sinä

Sinä tulit eläväksi

Joku todisti sinun olevan olemassa

Miljoonien hengittävien solujen joukossa

Kera tuhansien tähtien valon

Lämmität sieluani

Etuoikeus olla ja hengittää

Etuoikeus olla täällä tänään

Etuoikeus olla olematta

Vapaus valintaan

Tai valinnan mahdottomuus

Vapaus, kutsuva vapaus

Rakkauden valinta

Vapaus

Lumoava kutsu sinun sydämestäsi

Lumoava toive

Haave

Toivekuva

Se yö maalasi jotain todeksi

Se yö maalasi sanoilla

Kuvilla

Mielialoilla

Tyhjyyden sanattomalla tuoksinnalla

Herkin siveltimenvedoin 

Tyhjyys oli luonani

Aito

Aina 

Olin kaikkeus

Nälkä

Loppumaton nälkä

Jatkuva hakkaava nälkä

Lopettamaton ihmevoima

Sillä olin vain ihminen

Jatkuva

Hakkaava

Nälkä

Kursiiveilla

Rauhanajan kellot soittivat sinfoniaa

Ihmisen matka

Ihmisen kauneus sen kaikkine piirteineen

Ihmisen elämä ja sen suurin sulo

Rakkaus, viha, suru, ilo

Sana tuli silloin luokseni

Sana oli: sinä

Mieleni maalasi naisia eteeni

Tuttuja

Tuntemattomia

Yhdestäkään en osannut päästää irti

Yhtäkään en voinut saada

Unelma

Oli enemmän

Kuin nainen ja arkielämä

Taivaalle maalattuna maisema

Tulevaisuudesta

Elämästä

Kuinka kaaos asettuisi

Kuinka ymmärrys lainehtisi kaikkialla

Kuinka iltainen vieno vire

Kuulorajan tuntumassa

Hellisi, armahtaisi nukahtajaa

Kuinka sydän jälleen sykkisi vapaana

Hiljainen vento tuulen lento

Alkava kuiske puiden tuiske

Lehtien kahina 

Yhden pienen lehden elämä

Hetki

Yksi kesä

Ja olit mennyt

Yhden pienen ihmisen elämä

Yksi vuosisata

Ja olit mennyt

Yhden pienen planeetan elämä

Yksi vuosimiljardi

Ja olit mennyt

Yhden pienen galaksin elämä

1 vuositriljoona

Ja olit mennyt

Yhden ajattoman universumin elämä

Ääretön

Haluan rauhan sielullesi

Pelkojesi taivaankannen avartumaan

Ei ole tarvetta pelkoon

Haluan rauhan sielullesi

Olet tärkeä, sinulla on paikkasi

Ei ole tarvetta pelkoon

Haluan rauhan sielullesi

Ymmärryksen tähden loistamaan vierellesi

Pelko. Hyväksy se.

Nälkä. Hyväksy se 

Elämä. Hyväksy se

Kaikkeus. Hyväksy se

Olet osa tätä kaikkea.

Jokainen keksintösi on johdatusta eteenpäin

Kuljemme ihmisinä yhdessä tätä polkua

Yhdessä yksin ja yksin yhdessä ja osana kaikkeutta

Sinä

Juuri sinä

Olet minulle tärkeä

Myös sinä, olet minulle tärkeä

Ja sinä.

Ajatellaan. Kuvitellaan.

Ihmetellään ja ehdotellaan

Mitä mitä mikä ikinä kulkikaan täältä

Ei voi päätyä tuonne.

Jatkan kirjan lukemista