Eläköön elämä
Köyryniskaisen miehen kulkiessa kohti kuolemaansa
Elämän lopullisuus näyttäytyy
Sinisen auton ratissa tööttiä kysyvästi painava mies esittää kysymyksen:
Mene(tkö)
Kaksi ihmistä
Isä ja poika
Menevät ulkomaalaisten info-keskukseen
Etsivätköhän ne kotia
Miettii mies kirjavassa autossaan
Kirjoittaen hulluja sanojaan
Parturin ovet ovat suljettuna maanantaisin
Kasperin tukkaa ei silloin leikata
Tyhjyys värjöttelee moninaisissa muodoissaan lasien ulkopuolella
Oli sitten kyseessä runojaan rustaava mies
Tai nurkka-alessa istuva
Mieleltään sekaisin oleva koditon
Kastiton
Luokaton
Paikaton
Ammentaen helmiä lasinsa pohjalla
Viimeistä tilkkaa nestemäisestä järjestään
Ja minä kävelen
Olen laitettu huoliteltu
Suittu ja puettu
Jalassani nahkakengät
Ja parrassani öljyä
Tuoksun hyvältä ja hymyilen
Niinkuin minulle yhteisö mallia näyttää
Näin sen tulee mennä
Talojen seiniltä luen huomisen tekstin
Kuinka nuori mies hukkui vihaansa
Vai oliko se nainen
Polkupyörä
Se sama punainen
Tykkää rauhallisesta nojailustaan
Kukaan ei häiritse
Sadepisarat kutittavat valuessaan runkoa pitkin
Puhdistaen jälleen
Kuinka se ihminen taas kirvaakaan
Kun penkin suojamuovipussissa onkin reikä
Ja minä kävelen
Naiseuteni unohtui alennusmyyntiin
Muistin silti
Että valkoisessa takissani pidän valoa yllä
Ja minä kävelen
Läpitalon portaikko kutsuu päästämään lävitseen
Toisella puolella on onni
Toisella parkkeerattu autoni
Kävelen autooni
Ja menen
Minne menenkin
Ja minä kävelen
Vaihdoin naiseuteni tv-mixiin
Jotka pelastivat taas uuden sateisen päivän
Onneksi valkoinen takkini kestää sadetta
Viimeiset äänimaisemat
Huutavat
Surisevat
Haluavat olla kärpäsiä
Jotka menevät aina vain kovempaa
Ja minun suuni se käy
Teen töitä radiossa
Olisi ikävää
Jos se ei kävisi
Ainakin luulen niin.
Onneksi en välitä
Siitä
Mitä muut luulevat
Ja minä kävelen
Punainen tukkani heilahtelee askeleideni raskaudesta
Harmittelen
Kun taaskaan minulla ei ole ketään
Joka jakaisi sateen kanssani
Vai olinko se sittenkin minä?
Jugendtyylinen rakennus ylvästelee
Röyhistelee tornillaan
Ja pelottelee ohikulkevia muurahaisia
Minun seinästäni luette totuuden
Pelätkää
Minä en kävele
Parturini pitöisi olla auki
Ei ole maanantai
Olen Johanna Aralehto
Ja olen sairastunut
Kukaan ei tullut tuuraamaan
Itken yksinäisessä yksiössäni
Enkä saa kyyneliltäni rauhaa
Ja Kasperin tukkaa
ei tänään leikata
tai sitten olen flunssassa.