Ruosteiset kahleet katoavat tuoksuna tuuleen
Sinä et ole vierelläni
Katson lasien takaa tätä maailmaa
joudun siristämään kaiken ollessa
niin kirkasta
Holvikaarien alla tunnen hengityksesi
kerrot minulle haluamaasi
Olen lukenut kauan
enkä ole kääntänyt yhtään sivua
luen saman lauseen uudelleen
ja uudelleen
ja uudelleen
Ymmärrän kaiken
mutten hyväksy sitä totuutta
sillä se ei minua miellytä
kun sata mieltä kohtaa katseeni
punkkaritkin joutuvat leikkaamaan keesinsä
Ajatus
se hukkui
kauan
aikaa
sitten
Holvikaarien alla
keinovalon paljastavassa loisteessa
näen ihosi juonteet ja eletyn elämäni
uskoisitko
jos kertoisin
että rakastan sinua
Hiukseni ovat harmaat
elämä on antanut minulle ymmärryksen
armon luotua kohtaan
ja itseäni
kävelen näiden holvikaarien alla
Pölynä ilmassa kaitsen kahleita
katson alas leijuvaa harmaata hiusta
katson valoa
katson sädettä
Sinä olet täällä
tiedän sen
sinä olet täällä
sydämessäni
enkä sieltä lähde koskaan
sinä olet täällä
enkä sitä kiellä
sinä olet täällä
sinä
Katson kuinka harmaa keratiiniköynnös
koskee lattiaa
jää makaamaan
eikä enää koskaan
koskaan
kukaan koske minuun
Sinä
olit
täällä