Hetken ylistys

Oletko kanssani? Kuuletko kellojen lyöntejä seuraavat kaiut hiljaisessa temppelissäsi? Mene kanssani iäisyyden kerhoon ilman pelkoa huomisesta, toivoen maailman armoa kaikille rakkaimmillesi. Sinun on aika ja sellainen nöyryys, minkä voit kuulla aikojen kelloista. Oletko vielä kykenevä uskomaan enempään ja kaikkivoittoisaan rakkauteen ilman turhan itkun kaikua seinien sisäpintojen tasoitetuissa kaikupinnoissa.

Olen sinun olet minun, maailma on meidän voittoisa matkamme ja kaikkeuden väreissä voi punoa tuhansin suudelmin koristeltuja vaatekappaleita. Solujen ikiaikaisessa rakkaudessa laulaa ikuinen laulu; kuinka voittamaton rakkauden säe voikaan olla. Puhdas usko elämän voittoisaan lauluun.

Sinun maalaamasi

ristipistoin sitomasi

kyyneleideni koristama

iäisyyden kangas.

Se liehuu ympärilläni. Se liehuu ympärilläsi. Se on sinun sisälläsi enemmän kuin tahtoisit, enemmän kuin uskoisit.

Uskotko? Uskotko? Uskotko?

Olen sinun.

Kaikkeudelle annettu uhrilahja laulaa suureen ääneen, jokaisen sieluun on sidottu aikojen nahkainen vaate. Nälkäinen punainen vaate. Ruskea, maadoittava hiljainen tuoksu kiirii aistieni päätepisteisiin. Olen kaipaamasi rauha ja iäisyys. Olen enemmän kuin se valo, minkä voi tuhansin silmin todistaa. Olen enemmän kuin tähtien loiste ikuisuuden taivaan alla. Olen sinun allasi tapahtuva ajan polte ja matkan tapahtuva aika. Hetki.

Lisää yhtälöön rietas maukas lihasi tuoksu, äänesi toiveita herättävä punainen särö; huokaus illan tuoksinan jatkuessa sisältäsi laulaville lintujen kuoroille, matkan ikuisuuden jatkuvalle.

Matkan ikuisuuden jatkuvalle.

Matkan ikuisuuden jatkuvalle.

Tähtien polte, tuntematon ihanuus laulamassa elämääni valoa ja toivoa. Matkaa. Ihanaa valoa. Valoa. Valoa. Valoa. Ihanaa valoa.

Tule lähelleni. Hiljaa. Hetken pedin kerälle kierin viereesi pyörin laulan ja kierin kera silkkisen nyörin tanssijan askeleet kauas kantaneet väsyneet todellisuudet ilman sinun matkasi aikaa. Aikaa ilman todellisuutta. Yhtäkään todellisuutta. Yhtäkään todellisuutta. Yhtäkään. Todellisuutta.

Olen kanssasi nyt ja aina. Olen tuleva ja menevä, matkassani muassani suurempi toivo, laulu ikuisuudesta ja matkan ajattomasta viennistä. Aalto saavuttaa hiljaa kantaa simpukoita santaa. Antaa viimeisen silauksen sellaisen todellisuuden äänelle, joka tahtoo sinun sydäntäsi koskettaa. Koske sydäntäsi hiljaa, anna toivon kukkia pieneen kukkaansa, anna sielun laulaa, anna köynnösten kasvaa ja kasvaa, niin ettei enää koskaan voi pysähtyä sellainen hetki.

Surullisen miehen tunsit aikanaan sitä katsoit, sen matkaa, sen polkua, sen surua ja sen kulkua. Surullisen miehen sydäntä, lämmittää nyt hetken peti. Ei aika, ei toivo vienyt juuria irti, pois, minnekään.

Ei aika, ei mikään.

Ei aika,

ei mikään.

8.11.2017