kuuletko ne hiljaiset tippuvat pisarat
kuuletko sen sateen äänen
kuuletko tämän luonnon huudon
kuinka se itkee sinun puolestasi
värittyneillä askelmilla liidun hienoja hiukkasia
sulava vesi pyyhkii hennot pigmentit
ottaa ne omakseen
kivessä
piirtyneenä aika
hetki
sekunti
vuosi
vuosituhat
aioni
käteni tärisevät kaikkeuden suuruuden edessä
mikä minä sitä olen sanoittamaan
yksi ainoa tähdenlento
toiveen sirpale taivaan villeissä loputtomissa juhlissa
väläys ja kaikki on ohi
puun juuret kiertyneinä kiven kerroksiin
havina tähtitaivaan molekyylisinfonian alla
kaarnan kaihoava kuiske
väreet ajasta koskettavat sydäntä
sanomattomat sanat satuttavat
yksi
pieni
hetki
vielä
ajan matkalainen kanssani
puun juurella juurien jatkaessa matkaansa
havinan aaltoillessa ajassa eteenpäin
sydämen kaipaus kietoutuu kaarnaan
eikä tahtoisi päästää koskaan irti
Juurten tanssi ajassa jatkuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommenttia jos siltä tuntuu. Kaikki huomioidaan. Tosin tän alustan kommenttikenttä kakoo aika ajoin ihan ihmeelllisesti.