Tuntuuks susta joskus, et sä oot yksin?

Hiljainen aalto tuudittaa laivan keulaa
Huokaa hiljaa sydämen sykkyrään
Menee myttyrään ja painuu jälleen kannen taa
Hiljainen, kuin sydämeni on
Kesäöinä, niiden valkeiden lumouksien aikana
Kesäöinä, rakkauden töinä
Kesäöinä,
Ah
Kesäöinä
Saakoot rakkauden valat olla

Rakastu ja palavasti
Palastu ja rakastavasti
Ota hetki onnea
Kurota kunnolla
Ja tupsahda mättääseen
Siellä on hyvä olla.

Puhdista ja hypistele
Mustikoiden varvut metsämenninkäisille

Katso
Olen kauas katoava kajastus aamusta
Iltaan hukkuva öiselle tähtitaivaalle
Sinne piirrän sydämesi merkin

Sinne niin sinne
Kun kuukin on toisinpäin

Tähtien juoksun matka
Mä pyydän teiltä tähdet ja taivas
Mä pyydän onnea näille ihmisille
Mä pyydän valoa ja rakkautta
Mä pyydän vain
Etten itse sais

Mikä arvo kenenkin matka
Missä määränpää ja sisimmän suunta
Kokonaisena tullut ja sisimpäänsä mennyt
Hukkumut tähtitaivaan yössä

Valo valo valo
Tule tule tule
Ole ja loista
Ole ja loista
Ole ja loista
Ole ja loista

Tule, ole, valo, loista
Ole, tule, loista, valo
Valo, ole, tule, loista
Ole valo
Tule
Loista

Tulesta heijastuvat tervaiset unet
Aikojen matkat sekunneista savuksi
Hiilen matka maailman elämään
Maailma herää
Elävä

Minkä lie minäkin toivoa saisin
Minkä lie ja olla vielä voisin
Minkä lie olla saisin
Toivoa vielä uskaltaisin
Vaan kenties toive toteutuessaan ollutkaan toiveeni laisin

Hetki vie,
Hetken tie
Hetken vie
Hetki lie

Ole pala maailmaani
Olen pala tähtitaivaan kaarnakattoa
Jylhiä juuria valamassa toivoa louhikkojen keskelllä

Ole pala maailmaani
Näen rannalla tulen
Loimuavan, leimuajan
Hypähtelevän

Näen rannalla tulen
Enkä tiedä, olenko vedessä vai maalla

Aalto nousee
Tulen kajo
Iskee kipinää tähtiin saakka
Toiveenaan tähtiveljet-siskot haastaa

Neljä puuta siinä palaa
Ritisee ja rätisee

Leijailee hiljaa tuo tähtitomuhiukkanen
Ohi männyn lenko-oksien
Ohi kuusen suorasukaisen
Haaveilee jo siskoistaan ja veljistään
Kohti taivaita suunnistaa

Neljä puuta ritisee ja rätisee

Ahven hyppää korennon luo
Pyytäen mukaansa kesteihin ahdin maan
Mukaansa nappaa korennon tuon
Ja siirtyvät he juhlimaan

Yksinäisen pöllön huuto yötä halkoo ja viistää

Kolme puuta
Ritisee ja rätisee

Tähtikannen taa syttyy uusi tähti palamaan
Palaa ja roihuaa
Pian vain tähtitomu katoaa
Nousee pyyntö kesäisen tuulen

Yksinäinen pöllö kuusen latvaan äänetönnä liitää

Kaksi puuta
Ne ritisee ja rätisee

Tähdet tuikkivat läpi pilvien sametin
uusi aika koittaa
rakkauden valot värjäävät taivaan
tähtien riemu kirkkaimmillaan

Pöllö, nyt sekin tähtisilmin, jälleen huhuaa

Kaksi puuta
ritisee ja rätisee

Kahden pöllön aavemainen liito läpi taivaan
yhteinen matka ja määränpää
tähtien siunaus yllänsä
kipunat nousevat matkaansa viemään viestiä taivaan suvulle

Pöllöt, nyt tähtisilmin, kujertaa kuin kyyhkyset

yksi puu ritisee ja rätisee
Tähtitaivaan ylle värjäytyy sähkömagneettinen myrsky
Taivaan tulet loimuaa
viimeinenkin kipinä
pääsee lähtemään matkalleen
kohti taivasveljiään ja -siskojaan

Todellisuuden lento

Ikkunasta kajastui ulkona lentävän naakkaparven varjoja. Niiden aavemaiset jättimäiset varjot pyyhkivät huoneen nurkkia yrittäen kätkeä siellä olijan. Varjot kaiketi tunsivat myötätuntoa tuota sisällä olevaa varjoista hahmoa kohtaan.

Tähtien valossa näen paremmin. Silloin voin tunnnustaa itselleni kuka olen.

Naakat olivat ääneti. Niiden sulat pörhentyivät, liukuivat jälleen sulavasti, pienintäkään äänenvärettä päästämättä, halki ilman. Katuvalo välähteli. Sen rikkonaisiin valonsäteisiin eksyi aika ajoin erilaisten höyryjen muodostamia ajelehtivia lauttoja. Varjot sulivat tasaiseksi valoksi.

Olin.yksi. Olin valo ja kaikkeus. Olin enemmän ja vähemmän. Yöllä. Niin yöllä olin minä.

Ikkunaa katsonut satunnainen ohikulkija ei nähnyt mitään erikoista. Vain heijastuksia valoista, itsestään. Valoton huone ikkunan takana ei avautunut sitä katsovalle. Olisi pitänyt ensin unohtaa katsovansa pimeää huonetta. Niin harjaantuneita ei vain ole montaa. Nekin, jotka osaavat, ovat sylkykuppeja.

Ikkunan ohi ajelehti molekyylien tähtialus. Matkalla kohti valoa, uutta aurinkoa, uusia kasveja ja kasvua. Aika ajoin sisällä olija piti näkemästään.

Palasina. Vitun palasina. Mieli, keho, luottamus, viha, pelko, ajatukset. Palasina kaikki on palasina.

Paitsi sydän. Suurempana kuin koskaan, sykkivä valta, rakkaus. Puhdas kosminen rakkaus, johon ei ole sekoitettu yhtään ihmismielen värjäämää mielikuvaa.

Puhdas kosminen kokonaisuus ja sen valo ja pimeys;toivo ja epätoivo; kaikki solujen sisältämä yhdessä ainoassa hetkessä. Puhdas elämänvoima ja sen vastavoima. Kaikkeus.


Ikkunasta heijastui kuvajainen. Ulospäin. Vääristynyt, vääntynyt lasien iästä, osittain sulanut kiinni kaikkeen. Kuvajainen aukesi sitä katsovalle. Tuoltako minä näytän, mietti ohikulkeva. Korosti hieman meikkiään peilaavan ikkunan pinnasta.

Kiiltävän asfaltin pinnasta kaikuu kaikkoava korkojen kalke.

Synkkää. Vitun synkkää. Kaikkien kyyneleiden lomassa ainut onni oli tutustua itseeni. Kuka olen, minne menen ja miksi. Ja minkä tähden sydämeni hakkaa tälle maailmalle ja näille ihmisille.
Yössä on onnekseni valoja. Värivalojen taivas, joka päiväsaikaan muuttuu harmaaksi helvetiksi. Yö. Silloin hengitän vapaasti ilman ihmisiä.

Vapaus olla ja hengittää. Vapaus ajatella juuri niinkuin haluaa. Vapaus laulaa, vapaus tanssia, vapaus huumaantua hetken valoista, vapaus.

Säikähtäneet naakat pyrähtivät lentoon. Huone muuttui kaaottiseksi, joka suuntaan väilyviä varjoja. Ulkona ollut valo katosi. Ei enää varjoja. Ei lintuja menneisyydestä. Vain pimeys.

Lohduttava pimeys hiljaisessa huoneessa.

Olen, elän, hengitän

Väsyneiden neuronien lomasta
Hengitän tätä todellisuutta

Televisio välkyttää terävästi piirtäviä ledipikseleitään
Se maalaa verkkokalvoilleni kuvia toisista todellisuuksista
Voin elää niissä

Kaksi kelloa
Tik
Ja
Tak
Tak kertoo vastakkaisella seinällä hentoa kertomaa
Se haluaa nukuttaa
Antaa unen kaipaavalle
Hukuttaa muoviseen uneensa

Tik
Vastakkaisen seinän hyllyllä
Iskee terävin säkein lasista Pariisin todellisuutta
Roomalaiskatoliset fontit
Ovat siinä pysyvästi
Lasin sisään värjättyinä
Sisustansa vaalearuskea haave
Pariisi
Kaupunki
Haave
Ajatus
Mielikuva
Kuljen sinne
Pelkään sitä
Ehkä petyn
Ehkä mielikuva särkyy
Pirstaloituu kuin lasi
Ja tikitys lakkaa

Hengitän
Tuntemuksia naamaani
Hengitän
tuntemuksia vatsaani
Hengitän
Ja koetan unohtaa
Hengitän

Haluatko miljonääriksi pakottaa mieleni mukaansa
Jiiman istuu vierelläni
Hetki
Veljellinen todellisuus
Rakkaus rinnassani
Silmissäni
Mielessäni

Ja on aika äänestää ulos heikoin lenkki
Ärsyttävä keinotodellisuus iskee tämän keinotodellisuuden päälle
Luo tänne omia kuviaan
Ja virtualisoidun kokonaan
Katoan

Tuuli puhaltaa

Riku Niemisen kasvot ovat kauniit
Olen nainen
Silitän hänen ihoaan
Olen minä
En tiedä mitä teen
Painan häntä nenästä
Ja tanssin kaukaisuuteen

Särisevällä energiallaan kiitävä nuori kaasuttaa seitsemän kerrosta alempana sijaitsevalla kadulla
Kaiut jäävät elämään kadun pintaan
Talon seiniin
Ikkunoiden hetkellisesti eläviin pintoihin
Ja minun mieleeni
Katson
Kuinka ääni haihtuu
Nuoruus haihtuu
Elämä kulkee
Hiukset harmaantuvat
Hetkellinen väläys
Pysäytys
Vanhus istuu sängyllään
Katsoo kuvaa lapsenlapsenlapsestaan
Ja aika pysähtyy.

Jäin sinne
Siihen todellisuuteen
Sellaiseen kertomukseen
Joka ei ole kerrottu

Tein tekotaiteellisen luomuksen
Sulavan kokonaisuuden ajan steariinin virrassa
Yksi liekki
Yksi sydän
Ja kaikki lämpö
Samassa virrassa

Syvyys minne sukellan
Pimeys
Tyhjyys
Alkukantainen pimeä energia
Ja sen kutsu
Tulla luokseen

Iäti
Alati
Lupaus ikuisesta nautinnon poltteesta

Unohdan olevani
Kuulen kutsusi
Jiiman herättää minut
Voi voi voi

Suuni on kuolainen
Nälkäisen koiran huutava keho

Kosketusta
Ihojen kompleksinen huuto toisiinsa kietoutuen
Solujen vaihtama välillinen informaatio
Ja sen mukaan muokkautuva kehoni energiakenttä

Olen ja elän
Pelkään ja tiedän
Uskon ja fantasioin
Elän ja pelkään
Olen ja rakastan
Vihani hukutan ymmärryksen virtaan

Olen sinä

Kuuletko minua

Olen se

Joka maalasi taivaalle tanssivan valkoisen ruusun

Olen se

Joka ei tiedä paikkaansa

Olen se

Jonka itsevarmuus on suunnatonta

Olen se

Joka arastelee omaa varjoaan

Olen se ja kaikki muut

Olen oikotie
Nopea valinta jättää näkemättä vaiva.

Olen ja elän

Olen.

Olen.