Hiljainen aalto tuudittaa laivan keulaa
Huokaa hiljaa sydämen sykkyrään
Menee myttyrään ja painuu jälleen kannen taa
Hiljainen, kuin sydämeni on
Kesäöinä, niiden valkeiden lumouksien aikana
Kesäöinä, rakkauden töinä
Kesäöinä,
Ah
Kesäöinä
Saakoot rakkauden valat olla
Rakastu ja palavasti
Palastu ja rakastavasti
Ota hetki onnea
Kurota kunnolla
Ja tupsahda mättääseen
Siellä on hyvä olla.
Puhdista ja hypistele
Mustikoiden varvut metsämenninkäisille
Katso
Olen kauas katoava kajastus aamusta
Iltaan hukkuva öiselle tähtitaivaalle
Sinne piirrän sydämesi merkin
Sinne niin sinne
Kun kuukin on toisinpäin
Tähtien juoksun matka
Mä pyydän teiltä tähdet ja taivas
Mä pyydän onnea näille ihmisille
Mä pyydän valoa ja rakkautta
Mä pyydän vain
Etten itse sais
Mikä arvo kenenkin matka
Missä määränpää ja sisimmän suunta
Kokonaisena tullut ja sisimpäänsä mennyt
Hukkumut tähtitaivaan yössä
Valo valo valo
Tule tule tule
Ole ja loista
Ole ja loista
Ole ja loista
Ole ja loista
Tule, ole, valo, loista
Ole, tule, loista, valo
Valo, ole, tule, loista
Ole valo
Tule
Loista
Tulesta heijastuvat tervaiset unet
Aikojen matkat sekunneista savuksi
Hiilen matka maailman elämään
Maailma herää
Elävä
Minkä lie minäkin toivoa saisin
Minkä lie ja olla vielä voisin
Minkä lie olla saisin
Toivoa vielä uskaltaisin
Vaan kenties toive toteutuessaan ollutkaan toiveeni laisin
Hetki vie,
Hetken tie
Hetken vie
Hetki lie
Ole pala maailmaani
Olen pala tähtitaivaan kaarnakattoa
Jylhiä juuria valamassa toivoa louhikkojen keskelllä
Ole pala maailmaani
Näen rannalla tulen
Loimuavan, leimuajan
Hypähtelevän
Näen rannalla tulen
Enkä tiedä, olenko vedessä vai maalla
Aalto nousee
Tulen kajo
Iskee kipinää tähtiin saakka
Toiveenaan tähtiveljet-siskot haastaa
Neljä puuta siinä palaa
Ritisee ja rätisee
Leijailee hiljaa tuo tähtitomuhiukkanen
Ohi männyn lenko-oksien
Ohi kuusen suorasukaisen
Haaveilee jo siskoistaan ja veljistään
Kohti taivaita suunnistaa
Neljä puuta ritisee ja rätisee
Ahven hyppää korennon luo
Pyytäen mukaansa kesteihin ahdin maan
Mukaansa nappaa korennon tuon
Ja siirtyvät he juhlimaan
Yksinäisen pöllön huuto yötä halkoo ja viistää
Kolme puuta
Ritisee ja rätisee
Tähtikannen taa syttyy uusi tähti palamaan
Palaa ja roihuaa
Pian vain tähtitomu katoaa
Nousee pyyntö kesäisen tuulen
Yksinäinen pöllö kuusen latvaan äänetönnä liitää
Kaksi puuta
Ne ritisee ja rätisee
Tähdet tuikkivat läpi pilvien sametin
uusi aika koittaa
rakkauden valot värjäävät taivaan
tähtien riemu kirkkaimmillaan
Pöllö, nyt sekin tähtisilmin, jälleen huhuaa
Kaksi puuta
ritisee ja rätisee
Kahden pöllön aavemainen liito läpi taivaan
yhteinen matka ja määränpää
tähtien siunaus yllänsä
kipunat nousevat matkaansa viemään viestiä taivaan suvulle
Pöllöt, nyt tähtisilmin, kujertaa kuin kyyhkyset
yksi puu ritisee ja rätisee
Tähtitaivaan ylle värjäytyy sähkömagneettinen myrsky
Taivaan tulet loimuaa
viimeinenkin kipinä
pääsee lähtemään matkalleen
kohti taivasveljiään ja -siskojaan
