sunnuntai 7. tammikuuta 2024

Laitamailla


Suodun elämän rippeet
Kutittavat kainalossani
Vallan vallattoman viikarin
Vapaus vaalittuna


Onko suruni vain kehoni hetken kemiallinen tuotos?


Elämä ja sen salaisuus

Lepääneekö lie
risaisissa kengissä ja lapsen naurussa
Tanssivassa hangessa ja tuulen laulussa

Sydämen salaisuus
Anna ja tanssi, sun laulusi määrää
Laula ja tanssi, sun annettavasi määrää
Ei kukaan muu, kuin sinä itse määrää

Hiljainen rakkaus

Huokaus äärimmäisillä korallisaarilla
Kuulin sen tuhansien kilometrien päähän
Maailmani, olkoon se litteä tai pyöreä
Kantakoot sitä elefantit tai sinun harteesi
Tähtien sade jatkaa näkymistään
Lukemattomat värisävyt niin kaukana

Nyt istun tänään tässä maailmassa
Avioituneet pariskunnat keskustelevat elämästä
Teekuppini odottaa kosketustani itämaisen hauduttajan vierellä

Estetiikkaa ikkunalaudalla
Siirsin heidät sinne

Pariskunnat jatkavat olemistaan

Menin menneisyyteen
Tunsin, kuinka aiheutin uuden pettymyksen eräällä satunnaiselle kohtaamiselle
Ehkei sillä ole väliä
Ehkä sillä onkin

Isäni kotitalon kylpyhuoneen seinät elävät
Niiden rakoihin pesiytyy kenties uusia elämänmuotoja
Joita kosteus hellii ja hyväilee


Olen yhden kohdan revennyt laulu



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommenttia jos siltä tuntuu. Kaikki huomioidaan. Tosin tän alustan kommenttikenttä kakoo aika ajoin ihan ihmeelllisesti.

Miksi me ollaan olemassa

Pilvet hengailevat avaruuden eteisessä Olen ollakseni Verhot huutelevat ikkunatuulen kieltä Miksi ihmeessä Me oikein ollaan olemassa Tähtisa...

Suositut tekstit