Happilaitteet

Sukellan tuntemattomaan aaltoon

Siellä laulaa jotain kuulumatonta

Kuulumatonta tänne

Kuulumatonta maailmaan

Kuulumatonta kaikkialle

Minä

Sinä

Olevan takaa paistava maailmankaikkeus

Lämmittää sykkivää sydäntä päästäen irti todellisuuden pauhut

Airueena todellisuuden orjat

Sinä

Minä

Matkan jatko

Pisimmän oksan kulkija

Pettääkö oksa

Ennenkuin olet perillä

Kriittisyyden kulkulaulu

Epäjärjestetyt kaljalasit

Lämmittämässä seinien välissä

Ja sukellan uuteen uneen

Katson pehmeää todellisuutta

Sen avautuvat ikkunat laulavat sävelten seassa kaikkien selkään vihreitä aurinkoja todellisuuksien kajon seassa.

Kudon sanoista punoksia, vahvoja heikkoja särkymättömiä herkkiä verkkoja

Niiden sulaessa katson uudelleen sinua ja sinun silmiäsi

Niiden sävelestä kerron todellisuuteni olemuksen ja sukellan elämään 

Oletko elävää

Maailma sulaa pelkkää vahaa

Totuuteni massiivisissa painoissa

Löydät maailmankaikkeuksien tuoksun ja se haluaa kietoutua sinuun

Kietoutua, verkottua, sulautua, sisältyä, olla

Vain sinun tähtesi tähden tähditän toisten tähtisoittoa

Koen elämää, matkaa tätä ilman henkilökohtaista voittoa 

Hiljaisuudessa

Lepää maa

Joskus 

Sellaisten hetkien jälkeen

Elämä tunkeutuu hiljaisten seinien lävitse

Ollen osa kaikkeuden laulua

Osa tähtisoittoa

Osa minua

Osa sinua

Osa tätä kauniina sykkivää maailmankaikkeutta ihanasti yksilöityneenä aistikokemuksien tuoksinaksi baarin nurkkapöydässä, kadulla, kotona, sohvalla, sängyssä, matkalla jonnekin ja jostakin. Sinun silmissäsi, minun silmissäni, mielessä, kielessä, matkalla.

Ainaisella iäisellä matkalla menossa jonnekin

Muutos hakkaa avohakkuutaan

Antaa uuden kasvaa

Loistaa

Sateenkaaren väreissä tunkeutua kaikkiin

Loistavat silmät

Loistava hymy

Loistava nälkä

Loistava pelko

Elää tässä ja nyt 

Kokonaisessa todellisuudessa

Blues

Sävelet kaikkeudesta

Kitara aaltoilee tummana yöhön

Tampere huokaa

Kaupunki rakastuu

Miltei irtoavien kyyneleiden lomassa nauran elämän mahtipontista mahtavuutta

7.2.2018