Se alkoi hyvin

 Istuin siinä maassa.

Siinä ajassa

Siinä hetkessä

Kun tajusin

Missä vankilassa me kaikki elämme

Kansaa johdetaan pelolla

Kunhan teet oikein

Sinua ei rankaista

Kunhan teet

Entä jos en tiedä

Mikä on oikein

Kuulin itseni kysyvän

Silloin me vihataan ja rangaistaan sinua

Entä jos en osaa tehdä oikein

Entä jos teen vahingossa väärin

Kun luulen tekeväni oikein

Silloin joudut ottamaan rangaistuksen

Sillä laki on kaikille sama

Entä jos uskon vapauteen

Entä jos uskon

Että meidän pitäisi olla ihmisinä vapaita teidän vallastanne?

En tiedä, ehkä me silloin pelätään sinua

Ja tiedäthän sinä

Miten pelokas eläin käyttäytyy

Missä on siis ihmiset

Missä on rakkaus

Missä on tämän elämän taika

Missä on rakkauden usva

Missä taivaansini

Missä ovat ne kaikki

Jotka meiltä kätkette synkkien valheidenne taakse

Että teidän valtanne pysyisi

Missä on elämä ja sen ainoa merkitsevä arvo

Vapaus

Kuulin niiden kysyvän jotain takaisin

Kuulin niiden puhuvan

Kuulin vaan en kuunnellut

Sillä eivät nekään kuunnelleet minua

Niillä oli liian kiire puolustautua

Ettei heitä kukaan rankaisisi.

Kului päiviä

Viikkoja

Vuosia

Kului aikoja ja aikakausia

Palasimme aina uudestaan

Kysymään samaa ja uudelleen

Aina uudestaan

Kysyjät olivat samoja

Ja kysyttävät lymyilivät

Istuin omakutoisessa vankilassani

Vankilani seinät olivat punotuista toiveista

Silkkisistä säikeistä salaisten haaveiden säkistä

Vankila

Ikuinen kotikutoinen linnani

Tyhjiöni ja rakkauteni

Teidän äänenne rinnassani

Teidän matkanne mielessäni

Jopa kaikkien muidenkin teidän

Teidän matkanne

Teidän äänenne

Teidän toiveenne

Teidän elämänne

Teidän vapautenne

Edelleen palasin vanhaan kysymykseen

Kuka olitkaan sinä

Joka päätit elämäni suunnasta ja tekemisieni oikeudesta

Kuka olit sinä

Joka materiaalisen maailman menettämisen pelolla koetit kahlita minua tämän kutomasi tekoelämän pintaan

Kuka olit sinä? 

Tahdoin tietää, en syyttääkseni

Vaan ymmärtääkseni

Se oli yö

Sama yö

Uudelleen ja uudelleen

Kyyneleiden vyö viittanani

Lensin yli kattojen ja katujen

Se oli toiveiden yö

Haaveiden hiljainen putous kihisi öisen kadun pintaan

Värjäsi viittaa valkeudellaan

Halusin

Tunsin

Koskevani tämän maailman sydäntä

Halusin

Tunsin

Eläväni ilman viittaa

Repiväni rakkauden rintaani päiväisellä pikisoralla

Halusin

Tunsin

Halusin

Tunsin

Halusin

Tunsin

8.12.2018