Jos mä pyytäisin jumalalta, jotakin tosissani, ja jos kykenisin jotenkin erottelemaan, olenko todella tosissani, ja tiedänkö toivomani hintaa; jos minä toivoisin jotakin, tarvitsisiko sen silti toteutua? Entä jos kyse olisikin enemmästä, entä jos kyse olisi muusta kuin minusta, muusta kuin lähellä olevastani. Mitä toivoisin?
Lapsille hyvää?
Maailmanrauhaa?
Parempaa elämää kaikille? Mihin verrattuna ja mikä on parempaa?
Ymmärrystä ja taitoa nähdä asioita?
Ymmärrystä.
Ihmisen ymmärrystä ihmistä kohtaan, ihmisen ymmärrystä elämää kohtaan,
Ihmisen ymmärrystä
Rakkautta?
Viisautta?
Rauhaa sielulle ja ruumiille?
Joskus, kyllä, toivoisin sitä. Joskus toivoisin rauhallisten askeleiden kulkevan läpi maideni rauhoittaen raivoavat koirat, pelokkaat sudet, rauhoittaen sen villin luonnon ja sen valtavan sykkeen.
Rauhoittaen.
Joskus voisi vain toivoa olemassaolemattomuuttaan, ehkä kuitenkaan sitä todella tarkoittamatta.
Joskus taas voisi toivoa vahvempaa olemassaoloa.
Ovatko toiveet lopulta vain sanoja
ja sanat taas
luomassa todellisuutta