Päätepisteiden pitkospuut kutittavat kulkijan kantaa
Hiljaisuus hivelee elämän haivenet vireessä huojuen
Luovu en ensimmäinen ajatus meinaa tahtomattaan antaa värjätä illan samettia hurmeeseen
Sivelevä sanan sointi saattelee kulkijan matkaan
Värjättynä uuteen todellisuuteen näen todellisuussateenkaaren polttavan esiin näkymättömätkin värit
suloista särinää illan kaksiulotteisessa pinnassa
Värien värinää polttavaa elämää solujen tärinää
pakahtumiseen asti huutavaa naurua rinnassa
Laulavat lintuset laulun
Meri itkee kyynelen iltaisen
Hiljaisen salaperäisen suolaisen
Sadepisara seassa sanasumun seesteisen
Luo pilvi valoaan läpi sanojen enkelin
Hetket loistavat uskomatonta kauneuttaan elämän virran pinnan pyörteissä
Yksinäisyys vaihtuu kaksinaisuuteen ja ilta palaa avoimena sydämensä
Tavoitteena kynällensä saada kuuluviin salatut tunteet ja raskaiden iltojen alla lepäävä kauneus
Peilipintojen hampaissa säröytymiä.
Revenneet hymyt loistavat aamun saavutettuun aikaan
Nämä kaikki ihmisen lapset, kuin rakkauden kummallisia keräytymiä
jotenkin se kaikki aiempi kiteytyy silti aina iltaan ja kuutamon taikaan
elän vapaammin ulvoen kuuta ja palelen kuusen oksien alla
silti jossain tuolla valaistulla linnunradalla
kuulen laulua polttavalla poljennolla
Meri itkee kyynelen iltaisen
Hiljaisen salaperäisen suolaisen
Sadepisara seassa sanasumun seesteisen
Luo pilvi valoaan läpi sanojen enkelin
Meni mies menojaan aika jätti maailmaan askeleidensa
kookkaat loistavat jäljet
sanat kiteytyvät illan pakkasessa nuotiopiirin avoimessa tunnelmassa
siellä missä hiljaisuus on läsnä ja laulavat jääkiteiden kuorot
Siellä missä kyyneleiden virrat koetaan elämän ilon tavoin
siellä missä sielulla on hyvä olla ja missä sydän on avoin
Rauha sielullesi
Edorf
17.11.1985 - 31.3.2015
Kirjoitettu
2017-2024
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommenttia jos siltä tuntuu. Kaikki huomioidaan. Tosin tän alustan kommenttikenttä kakoo aika ajoin ihan ihmeelllisesti.