Yö

Etääntynyt kaiketi kaikesta. Uskoisin sen ihmisen olleen jotenkin kaikonnut mieleltään. Hänen vastauksensa kipuun oli yksinkertainen: vain pieni sana tuonne toiseen todellisuuteen.

Vaan kysyessäni sanaa sain vastaukseksi hiljaisuuden ja ajan ahdistavan tuijotuksen, jolla ei ollut selvästikään periksiantavuutta takanaan. Ajan silmät katsoivat minua. Toivoin näkeväni niissä sääliä; että viimein joku tunnustaisi matkani raskauden ja että minulla viimein olisi se syy, miksi olin päätynyt lopulta luovuttamaan, olemassa ulkopuolellanikin.

Luultavasti aika vaihtui. Sen silmät eivät olleet enää ajattomat. Niiden olemukseen tarttui kuvitteelliset entiteetit; saatana tarttui olkapäästäni ja kysyi: nautitko poikani elämästäsi? Ei sitä sinun nautinnollesi tehtykään. Ainoa mahdollisuus on uhrata itsensä.

Kuunnellessani olkapääni muuttui, luutui, sen toiminta estyi. Olin matkalla kaukana menneessä. Lukiessani Edgarin matkoja ajassa, paikassa ja todellisuuksissa olin tullut jälleen lähemmäs paikkaani. Katselin paikkani tyhjyyttä. Hylätyn istuimeni vallanneita köynnöksiä ja kasvustoa sen päällä. Tuulenvire tanssitti kauan seisonutta ilmaa ja sen partikkeleita kirkkaiden lävistäjien tunkeutuessa tuohon hylättyyn paikkaan. Aikaisemmin tiesin olevani kotona.

Nyt olin tullut vieraaseen paikkaan, jonka aika itsessään oli jättänyt.

Lasien pielissä olevat seitit, pintojen ajan sametti, koskemattomat pienet kynttilät, jotka olivat aikanaan ikkunasta loistaessaan luoneet toivoa pimeään. Nyt kaikki tuossa tomuisassa tilassa oli lakannut olemasta.

Hidas väre kulki läpi olevaisuuden.

Sellaiset väreet saavat alkunsa kaikkeuden sydämessä, kaiken synnyssä. Väreet, jotka ravistelevat kaiken olevaisuuden olemusta ja samalla niitä ei tarkinkaan kokija meinaa kyetä havaitsemaan.

Väreeseen tarttui tomujen aika. Kynttilöiden värin perusolemus muuttui tuhannesosasekunnin ajaksi ja kaikki oleva äkkiä tuli näkyviin. Vain hetki, ja se oli kaikki mennyttä. Hetki. Ikkunasta kajasti alkava yö. Hihani huuhtoi ikkunalaudan pinnan ja kynttilä löysi tiensä toivoa luomaan. Pieni kynttilä. Koko olevaisuuden yössä loistamassa omaa pientä valoaan.

16.4.2022