Langennut

Katson kuuta

Palvon tähtien alla sinun nimeäsi

Langenneena maalliseen maailmaan

Sateisten tähtien alla

Nimettömänä nimettömällä sillalla

Eksyn uudestaan

Valon siivilöityessä oksistojen läpi

Elän elämääni

Pelon varjostaessa sieluni matkaa

Lumpeet tarjoavat unohduksen

Evääni tarjoaa matkaseura

Evääni katetaan kaikkeudesta

Vaikka väsyin niitä syömään

Haluun hamsterin herkän ja hampaallisen

Jolla on siistejä ideoita

Niin jatkan matkaani

tarina ajassa

Hajoan helvetin tulessa

Huutaa villiksi kerennyt alkuihminen

ihmeen kaupalla

paikalle ryntää pelastava enkeli

paikkaa haavoja 

antaa tukensa

ehkä 

ehkä

ehkä

ehkä 

vielä jonain päivänä 

herra kykenee olla omillaan

ehkä 

vielä jonain päivänä

herra kykenee

ampua itsensä 

kuuhun

ja kauemmas

ehkä vielä 

jonain päivänä

ei ole ketään siltikään

ketä rakastaa

ja kaikki ovat ihmisiä

anna rakkautta

läheisyyttä

lämpöä

huoliteltuja sanoja 

ja kuiskaa ne korvaani 

kun itken elämääni ja sen kuviteltuja surullisia käänteitä

paino selässäni ei johdu repustani

paino johtuu menneestä

paino johtuu kaikista niistä ajattelemattomista virheistä

joista maksaa omatunnollaan hintaa elämästään

mistä etsivä voisi löytää sellaisen rauhan elämäänsä

joka tukee ja turvaa 

elon loppuun saakka

elämä

maailma

kaikkeus

toinen ihminen

mitä ja mistä

mitä ja mistä

mitä

Tuolla istuu vanha herra

herra satavuotias

herra istuu

yksin istuu

päivästä toiseen aikaa kuluttaa

vaimo kuoli

tuolla istuu vanha herra 

herra satavuotias

kiukkuinen ilme naamallansa

ilmentää ajatustansa

vaan kun luo menet

ja suusi avaat

herran lämpö tulvahtaa

suu menee hymyyn

ja hän jutella haluaa

tuolla istuu vanha herra

herra satavuotias

yksinäinen vanha mies

herra satavuotias

tuolla istuu vanha herra

äreä ilme naamallaan 

sitä yrittää peittää hän

vanha herra satavuotias

tuolla istuu vanha herra

herra satavuotias

herra satavuotias

Runo herrasta, jota ei ollut olemassa

Noina päivinä

Puhalsi kylmä kaakkoinen tuuli

Ainoana päämääränään oli päästä läpi pohjoisten kallioiden

Ikijään

Ja murtautua itsensä maailman sydämeen

Silloin

Samoilla hetkillä

Käveli teitä eksynyt herra

Eksynyt

Vaan tiesi tarkalleen missä oli

Oli siinä

Kenkänsä oli sidottu isällisiin lupauksiin

Rakkaudesta

Onnesta

Auvosta

Jalkansa polkivat maata

Väsymättä 

Lepäämättä

Väsymättä

Lepäämättä

Aika kulki herran edellä

Se soitteli välillä torviaan

Yrittäen herättää herran huomion

Aika kulki

Herra

Hän olikin paikallaan

Jalkansa olivat uponneet ikiroutaan

Jäätyneet kiinni 

Köynnökset kiipesivät ylös

Eikä herra hengittänyt enää

Sininen susi

Kauan

Jo aikoja sitten

Jokin tuuli puhalsi aikaisilla aroilla

Pyyhkien muistoja menneisyyden tuskista

Niiden hiekanjyvien seassa

Juoksi harvinainen

Sininen

Susi

Häntänsä oli kudottu aikojen häpeästä

Elämänsä oli pyhittänyt

Elämänsä oli pyytänyt

Elämänsä oli

Hukannut

Sellaiselle pesueelle

Joka ei antanut rakkautta

Sininen susi

Itki yksinään

Sinisiä kyyneleitä

Ne vierivät kasvien lehdille

Lehdet kasvoivat

Lehdet halusivat auttaa

Kuulivat

Sinisen suden epätoivon

Aron hiekka huuhtoi maailman rantaa

Sininen susi

Juoksi epätoivoaan

Mitä kauemmas

Mitä kovempaa

Se kykeni juoksemaan

Sitä kauemmas

Jäi tuska

Sitä kauemmas

Jäi tuska

Sitä kauemmas

Jäi

Tuska

Sininen susi

Selässänsä kaksi kääröä

Kummassakin toivo

Kauniista huomisesta

Sininen susi

Sininen susi

--(Voi sinua

Sininen susi

Sinä herkkä olento

Voi sinua

Uskallatko

Vielä rakastaa)--

Tuuli puhaltaa aron hiekkaa

Hiekka kantaa muistoja

Muistoja

Sellaisista ajoista

Joita ei enää tule

Tuuli haluaa auttaa

Ja viedä kivun pois

Tuuli puhaltaa hiekkaa

Antaa muistojen elää

Antaa niille

Uuden muodon

Tuuli puhaltaa

Ja antaa muistojen elää

Sininen susi

Rakkaus kuuluu sinulle

Ota se vastaan

Ota se vastaan

Usva kietoo vaippaansa

Hellästi kaiken kipeän

Lempeä, voittamaton usva

Sen haivenet tanssivat aron illassa

Vieden teräviltä kiviltä niiden voiman

Sulattaen kaiken pehmeäksi

Valkoiseksi

Niin kauniiksi

Niin kauniiksi

Sininen susi

Itkee ikäväänsä

Yksin

Usvaisessa yössä

Kun tuuli puhaltaa usvan tanssiinsa

Aron hiekanjyvien seassa

Usva ja tuuli

Leikkivät

Tuuli tanssittaa usvaa

Antaa sille lisää voimaa

Lisää kierteitä ja pyörteitä

Sininen susi

Nauraa

Nauraa ja nauttii

Nauraa 

Ja 

Nauttii

Anteeksi

Sininen susi.