Noina päivinä
Puhalsi kylmä kaakkoinen tuuli
Ainoana päämääränään oli päästä läpi pohjoisten kallioiden
Ikijään
Ja murtautua itsensä maailman sydämeen
Silloin
Samoilla hetkillä
Käveli teitä eksynyt herra
Eksynyt
Vaan tiesi tarkalleen missä oli
Oli siinä
Kenkänsä oli sidottu isällisiin lupauksiin
Rakkaudesta
Onnesta
Auvosta
Jalkansa polkivat maata
Väsymättä
Lepäämättä
Väsymättä
Lepäämättä
Aika kulki herran edellä
Se soitteli välillä torviaan
Yrittäen herättää herran huomion
Aika kulki
Herra
Hän olikin paikallaan
Jalkansa olivat uponneet ikiroutaan
Jäätyneet kiinni
Köynnökset kiipesivät ylös
Eikä herra hengittänyt enää