Katson ihmisten naamoja
tuhat vuotta sitten
tuo näytti ihan tuolta samalta
ainakin luulen niin
aika
kuinka raskas on ajatus ajasta
kuinka se kulkee
sateinen mies
jalkani käyvät tämän maan pintaa
eivät aikuistu koskaan
eivät suostu kasvamaan
eivät
vai suostuvatko sittenkin
suostuvatko
ja kasvanko itse mukana
leimaus surusta
vihlaiseva ääni kaukaisuudesta
ulkona valuvat pisarat
Poistuva
itkevän taivaan mukana
katoaa suruni
elämä antaa armon
minun käydä matkaani
Itkevä taivas
suruni katoava
armon antaja
Laiva
Tämän laivan kulku on melkoinen pumpsi
se lipuu ja lieluu, ilakoi ja matkaa
tämän laivan kulku on melkoinen matka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommenttia jos siltä tuntuu. Kaikki huomioidaan. Tosin tän alustan kommenttikenttä kakoo aika ajoin ihan ihmeelllisesti.