Tiedätkö,

jos istumalla voisi parantaa maailmaa,

niin olisipa hoivattu tämä maailma.

Vaan kun ei koko aikaa siltikään voi.

Voi voi. 

#ajatusvaluuttaa

12.3.2026

Usko pois

 

Tiedätkö, jotain siistiä on tapahtumassa. En osaa sitä selittää, tai pukea muuten sanoiksi. Mutta muistatko, vielä eilen kaikki oli lakastumassa, kuihtumassa, rajat häilymässä, ja ne vanhat iäiset tavat

säilymässä

Miten sen oikein pukisin sanoiksi, tiedätkö, jotain niin kaunista, kuin kukka

heräämässä aamuyön tunteina

kosteuteen ja runsauteen. Jotain ihan uskomatonta on tapahtumassa. Tiedän tiedän, haluat säilyttää tapasi ja rajasi ja kaikki ne rakenteet, mitkä vaivalla on rakennettu suojaksi kaikkea tätä vastaan. Enkä ole sanomassa, että sinun ne pitäisi poistaa tai jotenkin muuttaa

kaikkea

Mutta jotain siistiä on tapahtumassa

Aivan tässä, nurkilla, kulmilla, ehkä jo seuraavan mutkan takana. Vai tapahtuuko se kenties jo nyt? Milloin huomaa siisteyden, kuinka upeaa kaikki on? Kuinka taianomaisuus valaa

auringon usvaa

ympäri

todellisuuden

reunamaita

ja kuinka kaikki herää henkiin?'

3.2.2026

hakemusversumi

Niinä päivinä

istuin

ja istuin

sormet savuten

istuin penkilläni

niinä päivinä

lintujen äänet

ja

auringon valo

kuvajaisia lasin läpi

niinä päivinä

usko elämään 

tuli eli oli ja nautti

Enkä edes murhannut nenääni pyrkinyttä harsosääskeä

6.2.2026

Ajan temppeli

Kuulitko

Kun ne ovet sulkeutuivat

Kun askeleet loittonivat

Kun temppelin valot sammuivat

Pimeässä ei ole väliä

Onko temppelissä kultaiset seinät ja alttarit

Jos mikään ei niitä valaise

Kuulin kiven murenevan

Sataa hiekkaa

Tunnetko sen ystäväni

Tunnetko

Kuinka aika on luonamme

17.2.2025

minisikermä 20.10.2024

Hetki, mun ystäväin

Hetki vain aikaa

Hetki vain

…

Niinä aikoina

Jolloin tunteja ei laskettu maallisin mittarein

Hyräilivät koivun oksat laulun

…

Kyyneleestä nälkäiseen pisaraan

On lopulta matkaa niin vähän

…

Hienotunteisuutta ja ymmärrystä

Mistä ihmeestä sellaisia asioita

Lopulta voi löytää

Uskon että kysymyksen luonteen selvittäminen

On tärkeämpää

Kuin vakaan vastauksen löytäminen

Nimetön

Olen luontokriteeri

Partikkeli tähtisumussa

Laulamassa aina vain kovempaa

28.9.2024

Nimetön hetki 18.3.2025

Ihoa ihoa ihoa

Pinnan alta rinnan päältä

Sydämeni tuntuu jäältä

Vaan aika vaihtuu ja hakkaa viisarit

Lyhyt viisari verkkaan

Katselee ja tutustuu

Vaan kiivaammaksi käy

Kun viisarin kokoa vaihdetaan

Kulkee ylhäältä alas ja takaisin

Vakaasti askeltaa

Turhaan viisarin kulkua kaihdetaan

Vaan vielä pitenee viisarin mitta

iskee tiuhaan, hakkaa, työstää

aikaa muovaa, jotain merkityksen tuovaa

kaipaa silti vierelleen

aika tanssii, kellotaulun lauluun hiljaisuus sukeltaa

ajan lapsi syntyy, juo, nauttii, pukeltaa

pukekaamme vaatteet viisareilleen

…

Olen hukkunut

Tähtien sinfoniaan

Solujen tanssiin

Kun kuu lepää peitto päällään

Huokaisen 

Järvirannan kuvajainen

Tuijotin tulehen

sieluhun sen

silmäni poltin

vaan sydämeni sytytin

16.7.2025

Aforismi

 Totuuden kasvaneissa siemenissä

Ei näkynytkään Tsvetajevan sielun puuta

Abc

 Nyt sanoja sylje vanha / ja nuori /

Kaikki joilla joustava sydämen kuori / 

Kaikkeuden aika, ja mieli /

Jolla kantaa suomen kieli

Laki, se raastaa / ja sielu suree /

Mutta siihenkin ajan vaivaan /

 usko tulevaan ja toivo puree /

 Luota siis sinäkin sieluusi soivaan

Runoile hyvä ihmisen lapsi / tästä /

Rakkaudesta, sanoista, perheistä /

Sanojasi kerro ihan vain elämästä /

Hetkistä, huolista, erheistä

Ja kun muistat / elämiä yksi vaan /

Itse päätät, Millä sen haluat täyttää /

Kun kuulet ja kuljet pinnalla sydänmaan /

Uskon, kaikkeus kauneutensa näyttää

9.4.2025 

Mikael Agricolaa kunnioittaen

Ajan taikaa usva raikaa

Katso

Aika hakkaa rattaitaan

Kivetykset vaihtuvat

Mukulakivet hioutuvat

Minne jäikään aika ja sen taika

Hyppäsi usvana kaikkeuden syliin

Ajan taian vallaton hetki

Retki sydämeen laakson ajattoman

Rajattoman sielun syleilyssä yöttömässä

 yössä

Vyössä koivunpahkakuksa ja puukko

Mukulakivet hioutuvat

Petäjän kaarna kaartaa ja kiertää

Viertää juuren tietä kunniakuja vehreä

Pehmeä maa hymyilee ja huokaa

Suokaa ajaton hetki, sydämen maisemaan

 tuokaa

Kivetyksen kolina

 

kaikua historian

aalloissa

7.9.2022

Kauheasti sanoja

Suklaassa on oletettu olema

Makuna makea tumma ja sakea

Sulaa suuhun iskee hulluus

Pakkomania mielenhimo ajaa ja kiihdyttää

Edelleen

Viistävän hetken viiltävä retki

Nielaise jo!!

Sulaa sulaa

Hulluutta tämä on

Hulluutta hurraa

Taipuu ranka

Se olin minä joka päätti ja määräsi

Jolla oli sanansa sanottavana

Sulaa edelleen

Hiljaisuus palaa jälleen

Sanat, kauheasti katoavia sanoja

Näen, kuinka ne heiluttavat mennessään

Matkalaukkuineen ja hellehattuineen

Liekkö lomille vaiko eläkepäiviään viettämään

Nyt ruojat menevät

Sulaa silti vieläkin

Vaan tie

Tie on tyhjä

Siellä loistaa autuaat pilvet

Ja aurinko valamassa muottiinsa

Sanoilta jäi vain askelten jäljet

28.1.2022

Ajan lapsi

On kulunut aioneita. Tunnen happiatomien liikkeen. Tunnen massan kutsuvan jokaisella askeleellani. Minä, syntynyt tähtien pölyyn. Hetket aina tähän asti. Näkymättömissä. Aina ollen täällä.

Sinun liikkeesi ajassa. Pölyssä jalanjälkien raikas virta johtamassa keitaalta toiselle. Keltaisesta sinisten todellisuuksiin, tulisiniset liljat ruokkimassa visuaalista merta. Synnymme täällä. Aikojen tomussa. Solujen laulu ajasta sen ulkopuolelle.

Hengitän ja katson todellisuuden leikkiä. Aika on sitoutuneena näkymättömissä partikkeleissa ja hengitys; se höyryää.

Kuljen tätä matkaa.

7.10.2023

Sikermä hetkestä

Niitä syviä sanoja etsiessäni alan hukkumaan

Happea, vaan se ei riitä
Ja pinnalle on niin pitkä matka


Etsiessäni olen alaston
Silti panssareissa, jotka painavat minut pohjaan
Ja luulin hukuttaessa itseni
Että suojaudun uhalta


Hiljaisuuden kehät pyörimässä ympärilläni
Olenko lie kokonaisen ihmisen kuvajainen
Vaiko vain haamu
Jäänne jostain olleesta


Syksyisen Kasvimaan kummitus huhuilemassa menneen elämäni perään


…


Todellisuus väreilee
Olisinpa osa sitä, sanat pukevat kudoksia silkkiselle iholle


…


Hetket ovat lyhyitä, niiden herkässä huuhteessa koetan saada otteen suunnastani
Ja taas vuorovesivirtaus vie minut ulapalle


…


Muistutus menneestä kurvaa pihaan
Sillä on aurinkolasit ja se puhaltelee savua
Jos vain kykenisivät ihmiset tyytymään siihen
Mitä onni on.


…


Yhden kellon viisarin lyönnin ajan uskoin olevani
Uskoin savun haihtuvan
Uskoin todellisuuden olevan paljon enemmän mitä ihminen suostuu ymmärtämään ollessaan individualistinen elämänmuoto


...


6.5.2023

hiekan ääni

katselin

kuinka risti heilui tuulessa

sen puolikuun muotoisen talon katolla

ääni heijastui ajan hiekasta

ja satoi lumena silmilleni

jos olisin tiennyt niiden iltojen painon

olisiko lie tulevaisuus ollut

katsomassa

13.1.2025

Miksi me ollaan olemassa

Pilvet hengailevat avaruuden eteisessä

Olen ollakseni

Verhot huutelevat ikkunatuulen kieltä

Miksi ihmeessä

Me oikein ollaan olemassa

Tähtisateen sateenkaari värjää yötaivaan tummaa hipiää

Hengitykseni kutsuu jatkuvasti luokseen uusia happiatomeita

Ilma kertoo tarinoita korvillemme

Miksi ihmeessä

Me oikein ollaan olemassa

Hetket loistavat tähtiä kirkkaammin olohuoneiden seinillä

Fotonit leikkivät matkallaan

Todellisuuksien kerääntymä yhdessä pienessä hetkessä

Ihme. 

Siksi me ollaan olemassa

10.7.2022

Satujen salat

Istuin siinä huoneessa. Sen huoneen lehdillä oli ollut niin monta samanlaista, itseänsä toistavaa sivua. Sivut vaihtuvat, taipuvat, kellastuvat; tarinat, ne silti pysyvät samoina.

Tarinat. Hiljaiset tarinat, äänekkäät tarinat. Tuhansien sivujen rahina äänekkäänä illassa. Valojen vilkkeessä. Hetki elossa. Hetki kuolleena.


Hitaasti taipuvat sivut


Enkelin siiven isku. Höyhenen hento hengitys ja lento sivujen soinnin tahtiin. Ajaton tuulenvireen tuiver todellisuuden sidostettuihin laskoksiin.


Hitaasti havisevat sanan lehdet


Kosketus, herkkä; kaihon kaipaus elämän ihon pinnalla. Se rakkaus, joka elää sydämen kirjassa. Vaalimassa sinun sydämesi lankoja. Hopeina hohtavia polkuja, kultaisia kaartuvia siltoja; kosketus, herkkä


Raukeasti rahisevat sydämen sivut


Sana ja sanojen liitto. Soivat, hiljaiset, äänekkäät ja kaukaiset. Vieraat ja ihmetyttävät. Sanojen sivut soimassa ihmeiden illassa. Lämpimät soinnut sytyttävät sydämen langan.

Hetki elossa. Valojen vilkkeessä. Hetki kuolleena. Sydämen sykkeessä.


Satujen suhisevat sanojen salat.

14.5.2022

Runebergin päivä, 2025

Aurinkoa, 

    sitä ei näy

päivä silti vakaasti eteen käy

juhlintaa satojen vuosien takaa

ja juhlakalu kirkkomaassa makaa

Niin koittavi päivä ja koittavi yö

ihmisten syömmet hartaana lyö
heleät virret ja seinien hirret
alttareina ammoisten

rikkovi rauhan jo viimeinen säe
mullan alta sitä silti helposti näe

oi silmä sieltä katseesi luova
oletko vielä runon rauhan tuova
viettää aika ja kulkevi askel
kyynel hetken sulkevi poskel

Aurinkoa,
    niin sitä ei näy
päivä silti vakaasti eteen käy
Lumi täyttää taivasta maata
Vielä ei leivon laulua kuulla saata

Ja kaukana on itku vehreän lehdon
Jättääpi Antti jo pehmeän kehdon
Mihin ehtiikään, jos elää saa
Huokaa taivas, huokaa maa

Nyt ei säkeiltänsä riimejä vie
Hattua nostaa, tää on se tie

Taivaansinikin kuurasta pilkahtaa

Vaan niin kaukana toukokuun maa
Se, Jok´ sätehillään elohon herättää
Käskee, murheenne kompostiin kerätkää!

Aurinkoa,
    hänt´ ei vieläkään näy
Päivä silti vakaasti eteen käy
Hetken suloista nousee kuorrutteineen
Leivonnaiset, koko Suomi rautateineen

Maamme, se kallis synnyinmaa
Jok’ keväisin kukkaan puhkeaa
Ja aurinkokin 

            taas loistaa saa

29.1.2025

Kirjoittajan huomiona haluaisin lisätä tänne, että loin tähän runoon useammankin viittauksen tämän päivänsankarin teksteihin ja elämään - omalla tavallaan jopa rautatiet nivoutuvat hänen historiaansa.

Hankesydän

Niitä ihmisiä

Niitä hankkeita

Kaikilta sydämiltä sydämiä

Villasukat, viltti

Lava, ihminen kiltti

Elämä laulaa tällaisina iltoina

Tähtien tahtiin sanailee ja tapailee

Sävyä sateenkaaresta

…

Hiljalleen loppuvat viisarit

Mutta tikitys jää

Kaikumaan aikaan

Ilta on täällä

Ja se hengittää elämää

…

Hengitys ja huomaan sinut

Ja ihmiset

Ne ovat

11.12.2025

Katson, kuinka virta pyörteilee kivien lomassa

Istun ajan reunalla

Ja loiskuttelen varpaitani jumalan virrassa

Sanat sulkevat ovia edessäni

Ja takanani

Istuessani olen olemassa

Kiitoksen hiljaiset säikeet ylivirittyvät

Ja ylin kieli katkeaa

Toivottavasti elämästäsi tulee hyvä

Sukellan virtaan

Hetken kaikki on hyvin

24.12.2022