Katso,
Minä tiedän meneväni ja tulevaniOlenhan sinun haamusi sumuisessa yössä
Vaeltelen unetonna kaupungin rauhoittavissa valoissa ja hiljaisuudessa
Puhuen ääneen sinun nimeäsi
Hullu päivisin
Vapaa öisin
Selkääni kaiverretut siivet nostavat minut korkeuksiinsa
Enkä tarvitse kaitsijaa
En sinusta enkä valtiosta enkä poliisista
Tanssin läpi katujen ja teidän epätoivoisten pelkojenne
Minäkö hullu, hahaa,
Sallikaa nauraa ja osoittaa sormella
Vitsien kertojat eivät edes tajunneet olevansa vitsikkäitä
Ne luulivat saaneensa todisteen logiikalleen
Ja raahasivat jälleen yhden siivetönnä itkemään vapaaseen vankilaansa todellisuuden säkeissä kirjoitettuihin säveliin
Liennyttävä aalto kulki nurkan takaa
Se maalasi pitkin vedoin graffiteja teidän häkeltyneisiin naamoihinne
Kuinka nauru oli vain irvikuva ilosta
Pienten pentujen pilkkalaulua toisen onnettomuudelle
Punainen pullo vaihtui vihreään
Se oli samettista maalia
Peittäen kaikki kaupungin luodot ja betoniset metsät
Ihmisen kulttuurin luurangot
Hiljaa laulavaan samettiseen unohdukseen
Ja aika oli mennyt
Niin lauloi
Niin lauloi ja toistui sana
Sana, joka soitti vahvana olkiemme päällä
Sumuisessa yössä suudellessamme maailmanlopun ravintolassa
Ilta toistaa itseään
Elämä toistaa itseään
Kaikki toistaa itseään
Sinä, arvaa mitä sinä teet
Syyttävän sormen ivalaulun vaihduttua kehittyneemmässä neokorteksissa retoriseksi kysymykseksi
Alkaa leikki
Leikin nimi on
Arvaa kuka:
Hengitin eilen taas vaivalloisia hengityksiä
Koneiden tuomat eivät sovi elämääni
Veri purkautui yskäni sekaan
Vaan ei minulla ole sanoja siihen
Katson, kuinka jokaista tiiltä kotonani, maassani
Maailmassani
Nuolee teidän hullujen lähettämät liekit
Ja te hyljeksitte minua, kun haluan pois helvetistä
Leikin loppu.
Elän yössä
Matkustan tässä kaikkeudessa ja kuuntelen
Matkustan ja kuuntelen
Matkustan ja kuuntelen
Kuuntelen äiti Venäjää, rauhoittakaan hän ylpeilevän, hölmön poikansa
Kuuntelen Amerikkaa, vapauden naista, rauhoittakoon hän kerskailevan, typerän poikansa
Kuuntelen raiskattua suomineitoa, jonka käsi jätettiin tervehtimään fuhreriä. Lepyttäköön hän uhmakkaan, pösilön poikansa
Kuka lepyttää ne hölmöt tyttäret
Kuuntelen tätä maailmaa. Kuuntele maailma minua.
Kuule minua, maailman sielu, sellaisina öinä, kun puhun puhtaimmasta sisimmästäni ja sanon mitä tarkoitan.
Kuuntele minua, oi pyhä kaikkeuden äiti. Lepytä typerät poikasi
Kuuntele minua, oi kaikkeuden isä.
Anna tytöillesi armahdus vihastaan
Kuuntele rakas, kun kerron
Kuuntele
Vaikkei minulla ole kerrottavaa
Sinä olet minä
Minä olen sinä
Olen, ja kiitän saadessani olla
Olet ja pahoittelen kokemaasi
Olet ja kiitän sinua
Olen ja pahoittelen minua
Olet ja kiitän minua
Olen ja pahoitten sinua
Jokainen ohilyöty hetki ihanan kaaottisessa kaikkeudessa on kuin suloisten ruokakellojen kilinä maaseudulla heinänteon aikaan
Järven pinta rikkoutumassa veteen hyppivistä lapsista
Idyllinen todellisuus, jota kannetaan nyt kaupunkiin
Sinne täytyy saada sama riemu.
Kiitos. Mutta nyt tahdon ruokaa.
Mielipuolen matka yksinäisyyteen köytettynä
Sirpaleet sisälläni vaativat elämää
Kokemuksia, rakkautta
Naista
Sirpaleet sisälläni huutavat sinua
Enkä ole armollinen sinulle
Nainen, sinä olet vastaus öideni kipuun
Lääke, jota kaipaan
Ja samaan aikaan
Vihaan sinua omasta ymmärtämättömyydestäni
Yö.
Se saapuu aina uudelleen
Maalaan siihen sinut ja minut
Kaksi nuorta ja kaunista
Niillä on kädet toistensa kädessä
Ja ne katsovat sumuista kaupunkia
Puistonpenkillä helmeilee väärinpäin kääntynyt kaupunki
Salainen kuiskaus
Lupaus
Tulevaisuudesta saavuttaa
Ole minun niin olen sinun
Jatkuva kuiske
Jatkuva ääni
Jatkuva hulluus
Epätoivo
Jatkuva
Olen sinun, ole minun
Vaan nyt ei puhuta minusta
Maailma, se laulaa
Kauneudesta kaikesta
Maailma, se laulaa
Tavoittaa
Sanoittaa
Hiljalleen
Hiljalleen
Lapsen nauru valaa pimeään sateenkaaren värisiä polkuja
16.4.2018
Matkustan tässä kaikkeudessa ja kuuntelen
Matkustan ja kuuntelen
Matkustan ja kuuntelen
Kuuntelen äiti Venäjää, rauhoittakaan hän ylpeilevän, hölmön poikansa
Kuuntelen Amerikkaa, vapauden naista, rauhoittakoon hän kerskailevan, typerän poikansa
Kuuntelen raiskattua suomineitoa, jonka käsi jätettiin tervehtimään fuhreriä. Lepyttäköön hän uhmakkaan, pösilön poikansa
Kuka lepyttää ne hölmöt tyttäret
Kuuntelen tätä maailmaa. Kuuntele maailma minua.
Kuule minua, maailman sielu, sellaisina öinä, kun puhun puhtaimmasta sisimmästäni ja sanon mitä tarkoitan.
Kuuntele minua, oi pyhä kaikkeuden äiti. Lepytä typerät poikasi
Kuuntele minua, oi kaikkeuden isä.
Anna tytöillesi armahdus vihastaan
Kuuntele rakas, kun kerron
Kuuntele
Vaikkei minulla ole kerrottavaa
Sinä olet minä
Minä olen sinä
Olen, ja kiitän saadessani olla
Olet ja pahoittelen kokemaasi
Olet ja kiitän sinua
Olen ja pahoittelen minua
Olet ja kiitän minua
Olen ja pahoitten sinua
Jokainen ohilyöty hetki ihanan kaaottisessa kaikkeudessa on kuin suloisten ruokakellojen kilinä maaseudulla heinänteon aikaan
Järven pinta rikkoutumassa veteen hyppivistä lapsista
Idyllinen todellisuus, jota kannetaan nyt kaupunkiin
Sinne täytyy saada sama riemu.
Kiitos. Mutta nyt tahdon ruokaa.
Mielipuolen matka yksinäisyyteen köytettynä
Sirpaleet sisälläni vaativat elämää
Kokemuksia, rakkautta
Naista
Sirpaleet sisälläni huutavat sinua
Enkä ole armollinen sinulle
Nainen, sinä olet vastaus öideni kipuun
Lääke, jota kaipaan
Ja samaan aikaan
Vihaan sinua omasta ymmärtämättömyydestäni
Yö.
Se saapuu aina uudelleen
Maalaan siihen sinut ja minut
Kaksi nuorta ja kaunista
Niillä on kädet toistensa kädessä
Ja ne katsovat sumuista kaupunkia
Puistonpenkillä helmeilee väärinpäin kääntynyt kaupunki
Salainen kuiskaus
Lupaus
Tulevaisuudesta saavuttaa
Ole minun niin olen sinun
Jatkuva kuiske
Jatkuva ääni
Jatkuva hulluus
Epätoivo
Jatkuva
Olen sinun, ole minun
Vaan nyt ei puhuta minusta
Maailma, se laulaa
Kauneudesta kaikesta
Maailma, se laulaa
Tavoittaa
Sanoittaa
Hiljalleen
Hiljalleen
Lapsen nauru valaa pimeään sateenkaaren värisiä polkuja
16.4.2018