On joulu
Ajattelen olevani koditon
Yksin
Perheetön
Ajattelen katsovani ihmisten ikkunoihin
Lämpimiin valoihin
Koteihin
Lämmitän itseäni ajatuksella
Kuinka heilläkin
On noin ihana koti
Tuolla on varmaan lämmin istua
Ihanat verhot
Oo, tuolla voisin asuakin päivän kaksi
Ajattelen
Kuinka kodeissa hymyillään
Kuinka lämpimät halaukset vaihtavat omistajaa
Kuinka pariskunnat pitäytyvät tavoissaan
Toiset eivät halaa
Naljailevat toisilleen
Mutta rakastavat toisiaan
Eivätkä millään
Vaihtaisi elämäänsä johonkin toiseen
Sillä näin on juuri hyvä
Katselen pimenevää iltaa
Kuinka valot syttyvät
Antavat toivoa
Illan pimeyteen
Tunnen tuulen puhaltavan
Nostan kauluksia
Minulla on ruskea mokkanahkatakki
En tiedä mistä sen sain
Kauluksen liepeet huurtuvat
Hengitykseni liike on ainoa
Minkä näen
Tällaisina iltoina
Uskon ihmisyyteen
Uskon
Että ihmisen on hyvä tässä maailmassa
Ja voin rauhallisena jatkaa
Oman yksinäisen polkuni kulkemista
Tie aukeaa edessäni
Sen valot ja talot
Pienet risteykset ja pysäkit
Edessäni on kaide
Nojaan siihen
Katselen edessäni avautuvaa kaupunkia
Olen kukkulalla
Näen teitä
Valoja
Koteja
Pieniä ja suuria piippuja
Tuprutellen hengitystään
Aivan kuin minun suuni
Näen lunta
Ehkä jossain tuolla
On joku toinen yksinäinen
Ehkä jossain tuolla
Joku kaipaa lämpöä
Mietin kohtaloita
Itken hetken
Kyyneleeni jäätyvät
Ei kannattaisi
Hukata lämpöään
Rakastan tätä maata ja sen ihmisiä
Rakastan
Ja se rakkaus
Vie minut läpi sellaisten muurien
Joita mikään toinen
Ei ole päässyt murtamaan
