Uskokaatten kun sanon

 Panen paljon näihin sanoihin

Sinun sydämesikin kenties kulkee panttina näistä kaupoista jotka solmin itsensä saatanan, nimettömäksi jääneen aivosolujen luomuksen, kera.
Tämä herra oli hirviö, vaikkakin muka hyvää haluten ruoskansa sivalsi nahkaani minuutti minuutin jälkeen.
Loppumaton pakkohuuto palo - Nälkä - saada muokattua todellisuudesta koskematon kokonaisuus, jonka täydellisyyteen ei löytyisi vertaista. Ja yrittäminen ei kannata, jos tulos ei ole paras kuviteltavissa oleva.

Kuolema kulki kannoillani päivästä toiseen ja nyt olen hyväksynyt sen olemassaolon. En aio siihen alistua. Ja taistelu vie minut hautaan.

Mikä on sitten runoni, sieluni kirjaimin kuvitettu laulu elämän kauneuden suopeudesta, kaiken kaaottisuudesta ja silmien sulkemisen ihanuudesta. Se jää nähtäväksi.

Uskoakseni elämä erikoistaa yksilöitä elämään elämäänsä parhaalla mahdollisella tavalla. Entä jos mieli toimii junan tavoin. Entä jos sen raiteet eivät suostu kääntymään kerran suuntansa valittuaan ennen seuraavaa tasoristeystä. Junamieli, rautateiden hirviö, kaunotar ja luomus toisesta todellisuudesta suutelee päivittäin kaulaasi juoden elämänenergiaasi, suudellen ahnaasti solujasi niillä mielikuvilla, mihin vain ikinä suostut alistumaan. Mikä on oikea todellisuus?

Kenen todellisuuden valitsen, minua ei ole. Vain hetkellisten kytkeytyneiden hermokimppujen kemiallinen tuotos vallitsee tätä elämän leveää tietä kaventaen ohituskaistat väistämisvelvollisiksi. Koko ihmisen suuren sielun laajuus vapautuu hiljentyneessä mielessä. Koska saan tavata elämän? Vai viekö tuo ajatukseni minut seuraavaan hullun vuoristorataan, pieksäen jokaisen säveleni alistuneeksi alistetuksi uhriksi, jonka toiveilla ja haluilla ei ole mitään väliä.

Hyppään haikeuteen. Hiljaa.
Olen, hengitän, vaaliva taivas ylläni sormeni kaivavat multaa.
Elämäni ristiriitaiset säkeet saostavat mieleni pohjalle mustan liikkumattoman tahdaksen. Hämmentävät sanat toivovat hiljaa ristien multaiset kädet.
Matkani kipujen keskellä antaa minun olla ihminen.
Kivuttomana tyytyväisenä kylläisenä sinun ei kannata minun mieltäni kuulla.
Riittämätön. Sitä minä olen, sitä sinä olet, sitä kaikki on. Paitsi ne, jotka ovat alimmaisilla askelmilla. Paitsi ne, joiden puoleen voi kääntää sympatiansa. Paitsi ne, jotka eivät ansaitse rakkautta.

Kaikki riittämättömät siis yhdistykää, tehkää maasta taivas, antakaa sille sydämenne, ja tehkää niin kuin oikeaksi koette. Kenen oikea oikean määrittää, on aivan omassa päätöksessänne. Sanoistanne löydätte kiertävät totuudet, kaukaa haetut selitykset vanhojen tapojen suosimisesta. Mielistänne voitte kuulla sellaisia valheita ja totuuksia, joiden painoarvoa joudutte punnitsemaan harkiten käyttäen voimavarojanne uskottomasti itseänne varten.

Jos hiljennyn ja uskon asiaani, mitä se tuo itse kenellekin. Ja mikä on asiani. Ja miksi.

Hiljennyn ja nukun. Hiljennyn ja oksennan. Hiljennyn ja hiljennyn.