Jokapäiväinen leipäni
ei ole vaasan ruis, se on myrkkyä
ahneus on sen saastuttanut
ihmiskunnan pakkomielle
olla oikeassa tässä ja nyt
pakottaa kaikki liikkeeseensä
ajattelematta seuraamuksia
jokapäiväinen iloni
on se
kun pääsen pois tästä maailmasta
ja sen aiheuttamista tuntemuksista
Ilo olla ja palvella
nöyrtyä ja alistua
nuolla jokaisen saappaita
joka ei ole koskaan kasvanut aikuiseksi
ettei vain
särkisi kenenkään heikkoa korttitaloa
Minä hengitän tätä maailmaa
katson surun ja vihan naamioiden läpi
kuinka kaikki elävä on jo kuollutta
katson naamioiden läpi
näen hukassa olevia lapsia
lapsia
jotka vain etsivät päämäärättömästi kaikkea
Katson suodattimien ohitse
näen tuskaa täynnä olevat silmäsi
ja tunnen sydämesi
Huokaan,
jälleen vuodatan kyyneleitä
Pelikenttä
hullujen areena
minulla on armeija
tuolla on kaksi
minulle kanssa
Sinä päivänä kun heräsin
minulle luvattiin kauneutta
minulle luvattiin valoa ja toivoa
sitten se kaikki vietiin
mustien kyyneleideni seasta
en enää näe eteenpäin
olen sokea niljaisen kyynelnesteen ryömiessä verkkokalvoillani
sen tarkoitus on satuttaa
10.4.2017
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommenttia jos siltä tuntuu. Kaikki huomioidaan. Tosin tän alustan kommenttikenttä kakoo aika ajoin ihan ihmeelllisesti.