Proosauden loputon aika, kuitenkin todellisuus saavuttaa

Mä istun Leonardin kanssa. Se laulaa lauluaan. Hallelujaa taivaskansa kuinka olettekaan.

Mä istun Leonardin kanssa. Toivon jonkun olevan vierellä. Olisin voinut olla. En halunnut. Ja mä toivon taas maailman vaihtuvan toiseen.

Toinen kaikkeus. Toinen todellisuus. Toinen tuleminen ja toinen elämä. Minä tiedän ja luotan ihmeiden lamaavan henkeni. Hetkien valossa vetämättömät henkäykset vahvistavat rintani kaarta.

Maailma on meidän. Sinun ja minun. Sinun ja minun. Sinun ja sinun. Minun ja minun. Maailma on enemmän ja vähemmän. Maailma on valo ja aikojen koitto. Maailma on universumin sydän, matka kaikkeuden tuuleen. Matka avaruuden sitoviin säkeisiin. Maailma on sinun hengityksesi ihollani iltaisen aurinkotuulen alla.

Tähtitomun vielä leijaillessa kuljetan silmäni pitkin ihosi matkaa. Pidemmälle. Syvemmälle. Kovempaa. Elämä huutaa avoimista ovista ja ikkunoista. Nekin pitäisi talven tullen tiivistää. Niillekin pitäisi jonkun sitoa oma aikansa. Suudella. Rakastella. Tehdä työnsä suuremmalla rakkaudella. Ilolla. Enemmällä siirrännäisellä, niin että viimein henkäys kulkisi lävitse kaikkeuden. Että rauhan aika kulkisi pitkin seinien säikeitä, että elämä voisi olla parempi teille, meille, kaikille kulkijoille, kulkeville.

Kanssakulkija. Ohimennen kaikkeuden suurin jätkä. Isä ja kaikki lapset. Jokainen lapsi, jokainen hetki.
Jokaisen maailman jokainen toivo. Ole ja elä, hengitä ja höngi. Ole ja elä. Olkoot kanssasi sellaiset henget ja voimat, joille ei vertaa. Suojelkoot lähteneen pojan sielua suurempi airut. Antakoot rakkauden valon lentää ja koskettaa kaikkien ihmisten poskia. Koskettaa. Ihoa.
Koskettaa

Voisitki kuvitella koskettavasi sen miehen kaipaavaa ihoa. Hyväillä hänet uneen, rakastaa häntä ehjäksi? Voisitko kuvitella antavasi sille naiselle kaiken rakkautesi, niin että suostuisit kasvamaan ulos kaikista kuoristasi, voittamaan kaikkeuden nälkäisimmät pedot, koska rakkaus kulkee vierelläsi vahvempana kuin koskaan.
Voisitko kuvitella meneväsi sellaiseen pimeyteen, minne vain harva uskaltaa. Minne vain harva haluaa katsoa, minne vain harva haluaa.


Olethan vielä minun sillä minä olen sinun. Sillä sinä olet minun, sillä ei ole muuta kuin me; Olethan rakkaus; olla tänään rinnassani, kun tuo yö koittaa aika uuden

Voima

Rakkauttani repivät; Todellisuus, kuinka minä olen täällä sinun luonasi tänään enkä pääse pois; Minun sydämeni on vallattu; Minä olen vihreä punainen sateenkaari, kaikkeuden ääni ja Väri.

Marmorinen pintani kaipaa kosketusta, jotain mikä sen muuttaa jälleen eläväksi

Kotka vai leijona

Olenko minä mitään

Olenko minä sitä minä tätä

Onko minulla elämää

Onko minulla tuota

Onko minulla tätä - minulla on nälkä kaikkialle

voittaminen

Voima minun suomeni kirjasta

Syvyydestä kuuluva Ääni, joka kertoo että minun täytyy saada lisää

suussani kiehuu 8.11.2017