Niin itkee taivas

katson ihmettä

polarisoituneena

helkkyvä rinta

Ajan kuluessa itken

Sateinen silmä

Holvikaarien suoja

Painan kivun pois

Ryönä

Saatana iskee kipinää

sielu sylkee taivaalle mustia pisaroitaan

kenenkään äänestä ei kuule toivoa

pikimusta toivoton palju

kylven yksin veressäni

vaahtoutuvat maailman rannat

ovat minun sydämeni kuva

Saasta

sisimmän hento huuto

toivo päästä pois

ja unohtaa tuska

mustaakin mustempi hanki 

lapsen askeleet loistavat sateenkaaren väreissä

Aika kulkee

 Ruosteiset kahleet katoavat tuoksuna tuuleen

Sinä et ole vierelläni

Katson lasien takaa tätä maailmaa

joudun siristämään kaiken ollessa

niin kirkasta

Holvikaarien alla tunnen hengityksesi

kerrot minulle haluamaasi

Olen lukenut kauan

enkä ole kääntänyt yhtään sivua

luen saman lauseen uudelleen

ja uudelleen

ja uudelleen

Ymmärrän kaiken

mutten hyväksy sitä totuutta

sillä se ei minua miellytä

kun sata mieltä kohtaa katseeni

punkkaritkin joutuvat leikkaamaan keesinsä

Ajatus

se hukkui

kauan

aikaa

sitten

Holvikaarien alla 

keinovalon paljastavassa loisteessa

näen ihosi juonteet ja eletyn elämäni

uskoisitko

jos kertoisin

että rakastan sinua

Hiukseni ovat harmaat

elämä on antanut minulle ymmärryksen

armon luotua kohtaan

ja itseäni

kävelen näiden holvikaarien alla

Pölynä ilmassa kaitsen kahleita 

katson alas leijuvaa harmaata hiusta

katson valoa

katson sädettä

Sinä olet täällä

tiedän sen

sinä olet täällä

sydämessäni

enkä sieltä lähde koskaan

sinä olet täällä 

enkä sitä kiellä

sinä olet täällä

sinä

Katson kuinka harmaa keratiiniköynnös

koskee lattiaa

jää makaamaan

eikä enää koskaan

koskaan

kukaan koske minuun

Sinä 

olit

täällä